Porojen sairaudet

Evirassa tutkittujen poronäytteiden määrä on viime vuosina pysynyt viidenkymmenen paikkeilla. Vuonna 2016 näytteitä saatiin yhteensä 45, joista kokonaisia poroja oli 11 ja elinnäytteitä tai osia porosta 34 kappaletta. Näytemäärän ja löydösten perusteella porojen terveydentila on ollut edellisvuosien tapaan melko hyvä. Näytteitä saatiin melkein joka puolelta poronhoitoaluetta, mutta eniten näytteitä lähetettiin Eviralle entiseen tapaan alueen eteläosista. Pohjoisesta tulevat näytteet ovat pääasiassa elinnäytteitä. Poronäytteet ajoittuvat lähinnä syksylle ja talvelle, kun poroja teurastetaan ja tarhataan. Kesällä mahdolliset tautitapaukset eivät välttämättä tule ilmi, kun porot laiduntavat vapaina luonnossa.     

Hirvieläinten näivetystautia löytyi villeistä tunturipeuroista ja hirvistä Norjassa

Hirvieläinten näivetystauti (Chronic Wasting Disease, CWD) kuuluu TSE (Transmissible Spongiform Encephalopathies) -tauteihin kuten hullun lehmän tauti, BSE (bovine spongiform encephalopathy) ja pienten märehtijöiden scrapie. CWD aiheuttaa hirvieläimissä kroonisen taudin, joka johtaa lopulta kuolemaan. CWD ei olemassa olevan tiedon perusteella tartu ihmiseen. 

CWD on tarttuva, muuntuneen prioniproteiinin aiheuttama tauti, joka vaurioittaa hirvieläinten aivoja. Tauti etenee hitaasti ja tartunnan saaneen hirvieläimen kunto heikkenee, eläin laihtuu ja sen käytös muuttuu. Oireiden ilmaannuttua tauti johtaa eläimen kuolemaan.

Hirvieläinten näivetystautia esiintyy kotoperäisenä osassa Pohjois-Amerikkaa, jossa sitä todetaan muulipeuroissa (Odocoileus hemionus), valkohäntäkauriissa (O. virginianus), wapiteissa (Cervus elaphus nelsoni) ja hirvissä (Alces alces shirasi). Norjassa vuonna 2016 kolmessa villissä tunturipeurassa ja kahdessa hirvessä todetut CWD-tapaukset ovat ensimmäiset Euroopan alueella. Tapausten johdosta Norjassa on tutkittu lähes 12 000 hirvieläintä vuoden 2016 aikana eikä uusia tapauksia ole löytynyt. Tartunnan alkuperä ei ole selvillä eikä myöskään se, onko tunturipeurojen ja hirvien tauti samanlaisen prioniproteiinin aiheuttama.

Hirvieläinten näivetystauti tarttuu sairaasta eläimestä terveeseen suorassa kosketuksessa, sairaasta emästä jälkeläisiin ja epäsuorasti sairaan eläimen eritteiden (sylki, virtsa, ulosteet) välityksellä. Prionit säilyvät erittäin hyvin ympäristössä. Alueet, joilla sairas eläin on laiduntanut, voivat pysyä tartuntavaarallisina useita vuosia.  Savisessa maassa prionit säilyvät erityisen pitkään. Tartunnan saaneiden hirvieläinten kuljettaminen paikasta tai maasta toiseen aiheuttaa suurimman riskin taudin leviämiselle.

Hirvieläinten näivetystauti todetaan osoittamalla prioni aivo- ja imusolmukenäytteestä.

 

Aikuisilta poroilta mahdollisuuksien mukaan tutkitut näytteet TSE-tautien varalta (hirvieläinten CWD, Chronic Wasting Disease) olivat kielteisiä (taulukko B6). 

Lihantarkastusnäytteet kertovat porojen terveydestä

Suuri osa poronäytteistä saadaan poroteurastamoilta poronlihaa tarkastavien eläinlääkäreiden lähettäminä. Elinnäytteistä 26 oli lihantarkastusnäytteitä. Hirviekinokokkia (Echinococcus canadensis G10) todettiin kuuden poron keuhkoissa, kun vuonna 2015 ekinokokkirakkuloita löytyi kolmelta porolta. Tartuntaa tavattiin entiseen tapaan poronhoitoalueen itäisissä osissa mutta yksi tapaus löytyi nyt myös Pohjois-Lapista. Yhden poron maksassa todettiin kehityshäiriönä tai uudismuodostumana pidettyjä sappitiehytkystia, ja yhdellä keuhkoissa kehityshäiriön aiheuttama ilmantäyttämä rakkula, bronkkiektasia.  Nämä voidaan ulkonäön perusteella sekoittaa ekinokokkikystiin. Tämän vuoksi kaikki epäilyttävät rakkulalöydökset tulee toimittaa Eviralle varmistettavaksi. Yhdellä porolla oli keuhkoissa useita hemangiosarkooma-kasvaimia ja yhdellä todettiin pernassa hematooma.Lisäksi teurastamolta tulleissa näytteissä todettiin haavaista suun tulehdusta; haavoja oli lähinnä kielessä. Vaeltavien loisten aiheuttamia arpia todettiin jonkin verran.

Suun tulehdukset vaivasivat poroja

Sairauden tai kuolinsyyn varalta tutkituissa poroissa todettiin alkuvuonna useampia nekrobasilloositapauksia (Fusobacterium necrophorum -infektio) ja niihin liittyvää haavaista suun tulehdusta, suutautia, tarhoihin otetuissa poroissa. Orf-virus todettiin kolmessa porossa. Tulehduksista eritettiin myös Trueperella pyogenes-, Bibersteinia trehalosi- Clostridium sordellii- ja Streptococcus suis –bakteereita. Kaikki näytteet, joissa oli mukana suolta, tutkittiin Salmonellan varalta kielteisin tuloksin. Yhdellä iäkkäämmällä porolla todettiin yleistynyt imukudoskasvain, lymfooma. Suolisto- ja vatsakalvontulehdusta esiintyi muutamia tapauksia. Nääntyminen liittyi usein muuhun sairauteen, kuten suutautiin. 

Luonnossa elävinä porot ovat alttiita loistartunnoille. Loiset ovat harvemmin osallisena porojen sairastumisissa mutta niiden aiheuttamat muutokset aiheuttavat usein hylkäyksiä lihantarkastuksessa. Suurin osa eloporoista lääkitään loisten varalta vuosittain erotusten yhteydessä. Loisten varalta tutkituissa uloste- ja verinäytteissä loismäärät olivat edellisvuosien tapaan vähäisiä. Kahdella porolla oli karvapeitteessä hirvikärpäsiä, toinen tapauksista oli poronhoitoalueen eteläosista, toinen poronhoitoalueen eteläpuolelta, Yhden poron poskionteloista löytyi kielimatoja (Linguatula arctica) ja yhdessä näytteessä oli kurmuja (Hypoderma tarandi). Sarcocystis -suvun loisen kudoskystat olivat yleinen sivulöydös mikroskooppisessa kudostutkimuksessa porojen sydän- ja luurankolihaksissa.

 

Lisää aiheesta Eviran sivuilla

Tilastoja

Lisää aiheesta muualla verkossa