Sikojen sairaudet 2016

Tuotantosikojen tautitilanne säilyi ennallaan. Tuotantosioilla ei todettu helposti leviäviä eikä vaarallisia eläintauteja.  Salmonellatartuntaa todettiin kolmella sikatilalla, joista kahdella tartuntaa oli todettu jo vuonna 2015. Sioista tutkittujen näytteiden merkittävimpiä tutkimussyitä olivat sikojen tauteihin liittyvät seurantatutkimukset Aujeszkyn taudin, TGE:n (transmissible gastroenteritis), PRRS:n (porcine reproductive and respiratory syndrome), klassisen sikaruton ja afrikkalaisen sikaruton sekä Brucella suis –tartuntojen varalta, keinosiemennystoiminta, sekä sairauden syyn selvitykset erityisesti kasvavien sikojen suolisto- ja hengitystietulehdusten aiheuttajien varalta. Afrikkalaisen sikaruton uhka Suomen lähialueilla kasvoi taudin jatkaessa leviämistään Baltian maissa. Luonnonvaraisiin villisikoihin liittyvistä tutkimuksista kerrotaan enemmän luvussa 12.

Salmonella

Sikojen salmonellavalvonta on osa Suomen kansallista salmonellaohjelmaa. Sikojen salmonellatartunnat kuuluvat lakisääteisesti vastustettaviin eläintauteihin. Salmonellan esiintyvyys on matala ja on pysynyt tavoitteessa, alle yhdessä prosentissa. Salmonellaa todettiin yhteensä kolmessa sikalassa. Yhdessä yhdistelmäsikalassa todettiin S. Derby ja yhdessä uudistuseläimiä tuottavassa sikalassa S. Typhimurium. Molemmat olivat olleet positiivisia jo vuonna 2015. Teurastamolla otetuista viiden tilan emakoiden imusolmukkeiden näytteistä, jotka tutkittiin yhteisnäytteenä, todettiin S. Mbandaka ja yhdeltä ko. tiloilta se löytyi myös ulostenäytteistä.

Trikinellaa ei todettu

Ilmoitettaviin eläintauteihin kuuluvaa trikinelloosia ei todettu tuotantosioissa eikä tarhatuissa villisioissa vuonna 2016, joten tilanne oli sama kuin vuosina 2014 ja 2015. Trikinellojen esiintyvyyttä sioissa ja villisioissa seurataan lihantarkastukseen liittyvällä näytteenotolla.

Tautidiagnostiikka

Vuoden 2016 aikana tutkittiin patologis-anatomisesti 365 sikanäytettä, mikä vastaa edeltävien vuosien näytemääriä. Näytteistä suurin osa oli kokonaisia kuolleita eläimiä (234 kpl) ja muut näytteet pääasiassa elinnäytteitä. Yli neljä viidesosaa näytteistä lähetetään tutkittavaksi sairauden syyn selvittämiseksi, ja yleensä on kyse tilalla jossakin ikäryhmässä esiintyvien suolisto- tai hengitystietulehdusoireiden aiheuttajan selvittämisestä. Suurin osa tutkimuksista liittyy porsailla ja nuorilla sioilla esiintyvien sairauksien syyn selvittämiseen. Jonkun verran tutkittavaksi lähetetään näytteitä myös lihantarkastukseen liittyen, luomisen syyn selvittämiseksi ja yksittäisten sikojen kuolinsyyn selvittämiseksi.

Hengitystietulehdusten aiheuttajista Actinobacillus pleuropneumoniae -bakteeri oli aikaisempien vuosien tapaan merkittävä kasvavien sikojen keuhkotulehdusten aiheuttaja. Influenssa A -virusta todettiin kahden tilan näytteissä. Tutkimuksia influenssaviruksen varalta tehtiin 40 sikatilalta lähetetyistä keuhkonäytteistä tai sierainlimanäytteistä. Sikainfluenssavirusta todettiin edellisen kerran vuonna 2014, jolloin influenssa A- virus todettiin kolmen tilan näytteissä.

Porsasyskän vuosittaista säännöllistä vasta-aineseurantaa edellytetään nykytilanteessa vain uudistussikoja muille tiloille tuottavilta Sikava-terveysluokitusrekisterin mukaisilta erityistason tiloilta. Tämän lisäksi näytteitä tutkitaan tarvittaessa tiloilta, joilla epäillään porsasyskätartuntaa. Porsasyskävasta-aineiden varalta tutkittiin 1940 näytettä 74 eri tilalta. Porsasyskää todettiin kolmella uudella tilalla. Porsasyskätartuntoihin liittyneiden tutkimuksien takia näytemäärä oli selvästi suurempi kuin vuonna 2015, jolloin tutkittiin 1275 näytettä. Porsasyskätartunnat ovat harvinaisia; vuonna 2015 porsasyskätartunta todettiin yhdellä uudella tilalla.

Taulukko (T6)

  • Vieroitettujen porsaiden ja lihasikojen suolistotulehduspakettitutkimuksien (ulostenäytteet) tuloksia vuodelta 2016 ks. alla.

Sikadysenteriaa aiheuttavan Brachyspira hyodysenteriae -bakteerin tai muiden sioille ripulia aiheuttavien patogeenien varalta tutkittiin bakteriologisesti 628 ulostenäytettä 38 eri tilalta. Lähes kaikki ulostenäytetutkimukset tehtiin vieroitettujen tai vanhempien sikojen näytteistä; vain muutamalta tilalta lähetettiin tutkittavaksi pikkuporsaiden ulostenäytteitä. Tutkituissa näytteissä ei todettu yhtään sikadysenteriatapausta. Aikaisempien vuosien tapaan sikojen näytteissä todettiin suolistotulehdusten aiheuttajina Brachyspira pilosicoli-, Brachyspira intermedia-, toksigeenisia Escherichia coli - ja Lawsonia intracellularis -bakteereita. Tutkittujen ulostenäytteiden lukumäärä oli pienempi kuin vuonna 2015, jolloin bakteriologisesti tutkittiin 1278 ulostenäytettä. Vuonna 2014 tutkittiin bakteriologisesti 2335 ulostenäytettä; näytemäärien ero selittyy sillä, että vuonna 2014 sikadysenteriaa todettiin viidellä tilalla, jolloin tapausten selvitystyö johti suurempaan tutkittujen näytteiden lukumäärään.

Seurantatutkimukset

Sikojen tautitilannetta seurattiin Aujeszkyn taudin, TGE:n, PRRS:n ja klassisen sikaruton varalta viranomaisten ylläpitämillä valvontaohjelmilla. Verinäytteet seurantaa varten otettiin emakoista teurastamoilla siten, että noin 700 näytettä kerättiin seitsemältä teurastamolta teurastusmäärään suhteutettuna; yhdeltä tilalta otettiin korkeintaan kahdeksan näytettä. Tarhattujen villisikojen näytteet otettiin teurastuksen yhteydessä, ja näytteet tutkittiin edellä mainittujen tautien lisäksi afrikkalaisen sikaruton ja luomistaudin eli bruselloosin varalta. Kaikki tutkimustulokset olivat kielteisiä. Tutkimuksia merkittävien sikatautien varalta tehtiin myös keinosiemennystoimintaan, sikaloiden terveysluokituksen erityistasoon, sairaudensyyselvityksiin ja tuonteihin liittyen. Näytteitä tutkittiin myös luonnonvaraisista villisioista.

Taulukko (T7)

  • Sikojen verinäytteistä merkittävien virustautien vuoksi tehdyt tutkimukset tutkimussyyn mukaan jaoteltuna ks. alla.

Metsästäjät ovat osallistuneet aktiivisesti afrikkalaisen sikaruton tutkimukseen lähettämällä luonnonvaraisten villisikojen veri- ja kudosnäytteitä Eviraan. Tautia ei ole koskaan todettu Suomessa. Luonnonvaraisiin villisikoihin liittyvistä tutkimuksista kerrotaan enemmän luvussa 12.   

   

Afrikkalaisen sikaruton tapauksia runsaasti Baltian maissa vuonna 2016

Afrikkalainen sikarutto (African Swine Fever, ASF) on helposti leviävä, asfiviruksen aiheuttama kesy- ja villisikojen verenvuotokuumetauti, joka aiheuttaa valtavia sosioekonomisia menetyksiä, mutta ei tartu ihmiseen. Viruksesta tunnetaan 23 genotyyppiä (gt). ASF -virukseen ei ole olemassa rokotetta eikä hoitokeinoa.

Afrikkalaista sikaruttoa esiintyy yleisesti Afrikassa. Tauti kuvattiin ensimmäisen kerran Keniassa vuonna 1921. Vuonna 1957 ASF (gt I) levisi ensimmäisen kerran Afrikan ulkopuolelle, Portugaliin. ASF todettiin Portugalissa uudestaan vuonna 1960, jolloin se levisi myös Espanjaan. Maat julistettiin taudista vapaiksi vasta vuonna 1995.  Afrikkalaista sikaruttoa on ollut Sardiniassa vuodesta 1978 lähtien (gt I).

 Vuonna 2007 tauti (gt II -virus) levisi Georgiaan, todennäköisesti Afrikasta tulleen laivan ruokajätteen mukana. Sen jälkeen ASF on levinnyt mm. Venäjälle, Ukrainaan, Valko-Venäjälle ja vuonna 2014 EU -maihin Puolaan, Liettuaan, Latviaan ja Viroon. Kesällä 2017 tauti on todettu myös Tsekissä. 

ASF-virus on erittäin kestävä ja se säilyy orgaanisessa materiaalissa hyvin (esim. riittämättömästi kypsytetyt lihavalmisteet ja veri). Maasta toiseen tauti on useimmiten siirtynyt sianlihaa tai -lihatuotteita sisältävän, viruksella saastuneen ruokajätteen välityksellä. Taudin leviäminen uusille alueille elävien sikojen ja siemennesteen sekä kuljetusajoneuvojen, ihmisten ja villisikojen välityksellä on myös mahdollista. Tautia ylläpitävät ja levittävät Afrikassa myös Ornithodoros-suvun pehmeäkuoriset puutiaiset, joita ei ole todettu Pohjois- ja Keski-Euroopassa.

 

Liitteessä B on koosteet 2007–2016 tehdyistä nautojen, lampaiden, vuohien ja sikojen luomistautitutkimuksista (taulukko B3) sekä sikojen virustautien ja leptospiroosin tutkimuksista (taulukko B7).

Tilastoja

 LISÄÄ AIHEESTA PALVELUSSAMME