Usein kysyttyä afrikkalaisesta sikarutosta

Lisää usein kysyttyjä kysymyksiä ASF:stä

 

1. Millainen tauti on afrikkalainen sikarutto?

Afrikkalainen sikarutto (African Swine Fever, ASF) on helposti leviävä, viruksen aiheuttama sikojen, villisikojen sekä mini- ja mikrosikojen verenvuotokuumetauti. Taudin oireita ovat kuume, verenpurkaukset, muutokset sisäelimissä sekä suuri kuolleisuus (jopa 100 % sairastuneista eläimistä). Muut eläimet ja ihmiset eivät sairastu afrikkalaiseen sikaruttoon, mutta ne voivat olla taudin levittäjiä. Afrikkalaiseen sikaruttoon ei ole olemassa lääkettä eikä rokotetta. Suomessa ei ole koskaan todettu afrikkalaista sikaruttoa.

2. Mitkä ovat afrikkalaisen sikaruton oireet?

Taudin itämisaika on tavallisesti 3 - 15 vuorokautta ja taudin oireet vaihtelevat voimakkuudeltaan. Tällä hetkellä Baltian maissa, Puolassa ja muun muassa Venäjällä leviävä sikarutto on akuuttia muotoa, jolle on tyypillistä sikojen nopea kuolema ilman havaittuja oireita. Toisaalta sairastuneiden määrä voi vaihdella ja vain yksittäiset siat voivat oireilla lievin oirein.

Akuutti, aggressiivinen muoto:

  • äkillinen kuolema ilman edeltäviä oireita
  • korkea kuume (40.5 - 42 °C), apaattisuus
  • ihon punoitus, verenpurkaumat iholla
  • ruokahaluttomuus, oksentelu, (verinen) ripuli, ummetus
  • ontuminen, takajalkojen jäykkyys, horjuminen, vapina tai kouristukset
  • silmä- ja sierainvuoto
  • luomiset
  • kuolleisuus jopa 100 %
  • kooma
  • kuolema 1 - 7 vrk:ssa


3. Kuinka ASF leviää?

Taudinaiheuttaja leviää suorassa kosketuksessa sairaasta eläimestä tai sen eritteistä terveeseen eläimeen.

Siat voivat sairastua myös välillisesti – esimerkiksi syömällä sairastuneen sian lihaa sisältäviä ruokajätteitä tai taudinaiheuttajan saastuttaman rehun, kuivikkeiden, varusteiden tai vaatteiden välityksellä.

Villisiat saavat tartunnan sairastuneiden villisikojen raadoista tai ruuanjätteiden välityksellä. Joillakin alueilla, lähinnä Afrikassa, tauti leviää myös punkkien välityksellä, tosin Suomessa ei luonnossa esiinny tautia levittäviä punkkilajeja.

4. Miten afrikkalainen sikaruttovirus säilyy ympäristössä?

Virus kuolee yli 70 °C kuumuudessa. Viruksen säilymiseen tartuntavaarallisena vaikuttavat muun muassa lämpötila, pH, kosteus ja UV-säteilyn määrä. Virus on erittäin kestävä, säilyen

  • pakastetussa sianlihassa – useita vuosia
  • lämpökäsittelemättömissä sianlihatuotteissa useita kuukausia, jopa vuoden
  • maaperässä yli 6 kuukautta
  • kuolleen sian ruhossa ja sivutuotteissa useita kuukausia
  • sikojen ja villisikojen ulosteessa ja virtsassa (+20 °C) n. 2 vkoa,(+4 °C) useita kuukausia
  • sian ja villisian veressä ja elimissä (+4 °C) 18 kk


5. Voivatko muut eläimet kuin siat levittää ASF:a?

Vain sikaeläimet sairastuvat afrikkalaiseen sikaruttoon. Tauti voi levitä muiden eläinten mukana, jos eläimen turkki olisi esimerkiksi likaantunut sairastuneen eläimen verellä tai eritteillä (eli saastunut viruksella). Taudin leviäminen lintujen, myyrien, hiirien tai kärpästen välityksellä on kuitenkin hyvin epätodennäköistä. Vastaavasti taudin leviäminen on epätodennäköistä myös lemmikkieläinten välityksellä.

6. Onko afrikkalainen sikarutto vaarallinen ihmiselle?

Afrikkalainen sikarutto ei tartu ihmiseen. Afrikkalainen sikarutto on vaarallinen kotisioille, minisioille, mikrosioille ja villisioille.

7. Onko sianlihan syöminen vaarallista?

Ei ole. Jopa afrikkalaiseen sikaruttoon sairastuneen sian lihan syöminen on ihmiselle täysin vaaratonta.

8. Milloin on syytä epäillä afrikkalaista sikaruttoa?

  • sioilla on afrikkalaisen sikaruton oireita
  • sikoja kuolee äkillisesti tai sairastuu lyhyen ajan sisällä
  • sioilla on kuumeinen suolisto- tai hengitystiesairaus, johon antibioottihoito ei tehoa
  • luonnosta löytyy kuollut villisika tai useita kuolleita villisikoja
  • villisialla on ollut sairauden oireita ennen kaatoa
  • villisiassa havaitaan suolistamisen yhteydessä normaalista poikkeavaa verekkyyttä


9. Mitä tulee tehdä, jos epäilee siassa afrikkalaista sikaruttoa?

Jos sikojen pitäjä tai muu henkilö, joka osallistuu eläimen tutkimiseen, hoitoon, käsittelyyn, kuljetukseen, lopetukseen, teurastukseen, metsästykseen tai tarkkailuun, epäilee sialla tai villisialla afrikkalaista sikaruttoa, hänen on viipymättä ilmoitettava asiasta kunnaneläinlääkärille tai läänineläinlääkärille.

Sairastunut sika on pyrittävä pitämään eläin erillään pitopaikan muista eläimistä. Lisäksi on vältettävä eläinten, ruhojen, rehun, lannan, kuivikkeiden tai muita tautia mahdollisesti levittävien materiaalien ja aineiden sekä jätteiden siirtämistä tilalta, kunnes läänineläinlääkäri on päättänyt jatkotoimenpiteistä. Ulkopuolisten henkilöiden pääsyä sikalaan tulisi välttää ja muiden kotieläinten ja jyrsijöiden pääseminen kosketuksiin elävien sikojen tai sian ruhojen kanssa tulisi estää.

10. Mitä pitää tehdä, jos löytää kuolleen villisian?

Kuolleena löydetystä villisiasta tulisi viipymättä ilmoittaa paikalliselle kunnaneläinlääkärille tai läänineläinlääkärille. Löytöpaikan koordinaatit kannattaa ottaa talteen esimerkiksi älypuhelimen karttasovelluksen avulla. Kunnaneläinlääkäri tai läänineläinlääkäri antaa tarvittaessa tarkempia toimintaohjeita.

11. Kuolevatko kaikki afrikkalaiseen sikaruttoon sairastuneet siat tai villisiat?

Afrikkalaiseen sikaruttoon sairastuneiden sikojen ja villisikojen kuolleisuus voi olla hyvin korkea. Osa sairastuneista elimistä voi mahdollisesti parantua afrikkalaisen sikaruton oireista, mutta jäädä tartunnan kantajaksi ja levittää tautia.

12. Miten ASF todetaan kotisioista tai luonnonvaraisista villisioista?

Jos sioissa tai villisioissa epäillään afrikkalaista sikaruttoa, kunnaneläinlääkäri tai läänineläinlääkäri ottaa sairastuneista ja kuolleista eläimistä näytteet ja ne lähetetään tutkittavaksi Helsinkiin Eviran eläintautivirologian tutkimusyksikköön. Kaikki afrikkalaisen sikaruton varalta tehtävät tutkimukset tehdään Helsingin Evirassa, eikä näytteitä voi lähettää muihin laboratorioihin.

13. Mitä tapahtuu, jos afrikkalaisen sikaruton tautitapaus todetaan?

Jos afrikkalaisen sikaruton tautitapaus varmistetaan, Evira perustaa taudin esiintymispaikan ympärille rajoitusvyöhykkeen, jonka ulkopuolelle taudin leviäminen pyritään estämään. Vyöhykkeen koko riippuu mm. siitä, onko afrikkalainen sikarutto todettu kotisioissa vai luonnonvaraisilla villisioilla. Rajoitusvyöhykkeen rajoja määritettäessä otetaan huomioon myös maantieteelliset, hallinnolliset, ekologiset ja epidemiologiset tekijät sekä valvontamahdollisuudet.

14. Miten tautiepäilyistä ja varmistetuista tautitapauksista tiedotetaan toisille Euroopan unionin jäsenvaltioille?

Maa- ja metsätalousministeriö tiedottaa Suomen afrikkalaisen sikaruton varmistetuista tautitapauksista Maailman eläintautijärjestöä (OIE), Euroopan unionin komissiota sekä kaikkien naapurivaltioiden eläinlääkintävirastojen johtajia. Tiedotus tapahtuu viimeistään 24 tunnin kuluessa siitä, kun ensimmäinen tautitapaus on varmistettu.

15. Kuinka asiasta tiedotetaan Suomen kansalaisia?

Todetusta taudista sekä taudin esiintymispaikan ympärille perustetuista rajoitusvyöhykkeistä ja rajoitusalueista, niiden rajoista ja niillä toteutettavista rajoituksista kerrotaan tiedotustilaisuuksissa ja lehdistötiedotteilla, sekä kansallisesti että alueellisesti. Lisäksi tietoa jaetaan muun muassa Eviran internetsivuilla, sosiaalisessa mediassa ja alueella, josta tauti on todettu. Virkaeläinlääkäri on suoraan yhteydessä niihin sikatiloihin, jotka sijaitsevat afrikkalaisen sikaruton takia perustetuilla rajoitusvyöhykkeillä tai rajoitusalueilla.

16. Mitä ovat suojavyöhyke ja valvontavyöhyke?

Jos afrikkalainen sikarutto todetaan kotisioissa, Evira perustaa päätöksellään rajoitusvyöhykkeen, joka jaetaan kahteen osaan. Rajoitusvyöhykkeen sisempi osa on suojavyöhykettä, sen raja sijaitsee vähintään kolmen kilometrin etäisyydellä taudin esiintymispaikasta. Valvontavyöhykkeen raja sijaitsee vähintään kymmenen kilometrin etäisyydellä taudin esiintymispaikasta siten, että suojavyöhyke kuuluu valvontavyöhykkeeseen. 

17. Mitä tapahtuu, jos luonnonvaraisilla villisioilla todetaan ASF?

Evira perustaa taudin esiintymispaikan ympärille rajoitusvyöhykkeen, jos luonnonvaraisella villisialla todetaan afrikkalainen sikarutto. Rajoitusvyöhykkeen koon määrittelyssä otetaan huomioon taudin maantieteellinen levinneisyys, alueella elävien villisikojen kanta, elinalueiden laajuus sekä villisikojen liikkumista estävät tärkeimmät luonnolliset ja ihmisen rakentamat esteet. Evira tekee asiantuntijaryhmän kanssa toimintasuunnitelman, jossa kuvataan ne toimenpiteet, joilla afrikkalainen sikarutto pyritään hävittämään. Toimenpiteiden tehokkuus tarkastetaan säännöllisesti ja toimintasuunnitelmaa muutetaan ja täydennetään tarvittaessa.

18. Mitä viranomaiset tekevät villisikojen ASF-tartunnan takia perustetulla rajoitusvyöhykkeellä?

Aluehallintovirasto kokoaa luettelon kaikista rajoitusvyöhykkeellä olevista sikatiloista. 

Aluehallintovirasto huolehtii, että kaikki vyöhykkeellä ammutut ja kuolleena löydetyt luonnonvaraiset villisiat tutkitaan ja että niistä otetaan näytteet, jotka lähetetään Eviraan tutkittavaksi afrikkalaisen sikaruton varalta.

Aluehallintovirasto huolehtii luonnonvaraisten villisikojen ruhojen hävittämisestä tavalla, josta ei aiheudu afrikkalaisen sikaruton leviämisen vaaraa.

Kunnaneläinlääkäri käy kaikissa rajoitusvyöhykkeellä olevilla sikatiloilla ja tarkastaa sikojen merkinnät ja eläinluettelot, sekä tekee eläimille kliinisen tarkastuksen ja ottaa tarvittaessa näytteitä tutkittavaksi afrikkalaisen sikaruton varalta.