Sikojen suolistotulehdukset

Taudinmääritys ja näytteenotto

Suolistotulehduksen aiheuttaja voidaan osoittaa tapauksesta riippuen bakteriologisen tutkimuksen, viruksen osoituksen tai histologisen tutkimuksen avulla. Näytteenotto suolistotulehduksen aiheuttajan toteamiseksi voidaan tehdä patologis-anatomiseen tutkimukseen lähetetyistä näytteistä.

Alle viikon ikäisten porsaiden suolistotulehduksen aiheuttajia selvitettäessä suositellaan sitä, että tutkittavaksi lähetetään kokonaisia kuolleita porsaita. Suolistotulehduksen aiheuttajia voidaan selvittää myös tutkimalla sairastuneista sioista otettuja ulostenäytteitä. Näytteenotossa on muistettava, että näytteet Brachyspira -viljelytutkimukseen ja Clostridium perfringens -tutkimukseen tulee lähettää kuljetuselatusaineputkissa.

Suolistotulehdusta aiheuttavista E. coli - ja Brachyspira -bakteereista tehdään Evirassa tutkimukseen liittyen myös mikrobilääkeherkkyysmääritys.

Leviäminen

Suolistotulehdukseen sairastuneet siat erittävät suolistotulehdusta aiheuttavaa bakteeria tai virusta ulosteeseen, ja uloste toimii tällöin tartuntalähteenä. Tartunta leviää uusiin yksilöihin joko sairastuneiden sikojen välityksellä tai taudinaiheuttajalla saastuneesta karsinaympäristöstä.

Bakteerien aiheuttamat suolistotulehdukset

Pikkuporsaiden suolistotulehduksen aiheuttajia

Toksigeeniset E. coli-kannat

Toksigeeniset hemolyyttiset E. coli -bakteerit ovat Suomessakin tavallisia pikkuporsaiden ripulioireiden aiheuttajia.

Ennaltaehkäisy
Porsaat saavat suojaa toksigeenisen E. colin aiheuttamaa ripulia vastaan ternimaidon ja maidon vasta-aineista. Porsaiden pysyminen terveenä on riippuvainen myös suotuisista olosuhteista ja riittävän alhaisesta tartuntapaineesta. Suotuisat olosuhteet (lämpö, vedottomuus, puhtaus) antavat porsaiden elimistölle hyvät edellytykset puolustautumiseen taudinaiheuttajia vastaan. Porsituskarsinoiden hyvä hygienia pitää tartuntapaineen alhaisena.

Emakoiden maidon ja ternimaidon vasta-ainetasoa on mahdollista parantaa rokottamalla emakoita E. coli -rokotteilla.

Clostridium perfringenstyyppi C-tartunta

Clostridium perfringens tyyppi C aiheuttaa tyypillisesti kuolemaan johtavan kuolioisen verisen suolistotulehduksen alle muutaman päivän ikäisille porsaille, jolloin uuden tartunnan kyseessä ollen tilalla voidaan menettää useita kokonaisia pahnueita.
Clostridium perfringens tyyppi C -tartuntaa esiintyy jonkun verran suomalaisilla porsastuotantotiloilla.

Ennaltaehkäisy ja vastustus
Sikatilan hyvällä henkilöliikenteen ja eläinliikenteen tautisuojauksella estetään uusia tartuntoja. Clostridium perfringens tyyppi C:n aiheuttamaa suolistotulehdusta vastaan on olemassa rokotteita. Kun emakot rokotetaan ko. rokotteilla, porsaat saavat suojaa Clostridium perfringens tyyppi C -tartuntaa vastaan emän ternimaitovasta-aineista.

Clostridium perfringens tyyppi C -tartuntaa ei saa esiintyä Sikava -terveysluokitusrekisterin erityistason tiloilla, jotka tuottavat uudistuseläimiä muille tiloille. Näillä tiloilla ei myöskään saa käyttää emakoille Clostridium perfringens tyyppi C -rokotteita.

Seuranta
Vapautta Clostridium perfringens tyyppi C -tartunnasta seurataan säännöllisten eläinlääkärikäyntien yhteydessä eläinten kliinisen tarkastuksen avulla Sikava -terveysluokitusrekisterin erityistason tiloilla.

Clostridium perfringens tyyppi A -tartunta

Clostridium perfringens tyyppi A on yleinen sikojen suolistoflooran bakteeri, joka kuitenkin voi aiheuttaa ripulia vastasyntyneille porsaille. Porsaat eivät tavallisesti kuole tyyppi A:n aiheuttamaan ripuliin, mutta porsaiden kasvu voi jäädä jälkeen.

Ennaltaehkäisy
Koska bakteeri on yleinen suolistossa, kehittyy emakoille ajan myötä luontainen vastustuskyky, joka välittyy porsaille ternimaidon välityksellä. Ennaltaehkäisyssä on tärkeää huolehtia porsaiden riittävästä ternimaidon saannista ja pyrkiä vähentämään tartuntapainetta hyvällä porsituskarsinoiden hygienialla.

Isompien porsaiden ja sikojen suolistotulehdusten aiheuttajia

Toksigeenisten E. coli -bakteerien aiheuttama vieroitusripuli

Toksigeenisten hemolyyttisten E. coli -bakteerien aiheuttamien vieroitusripulien tyypillinen esiintymisajankohta on 1–14 vuorokautta vieroituksen jälkeen. Vieroitusripuli kehittyy, kun ripulia aiheuttavat toksigeeniset E.coli-bakteerit pääsevät altistavien tekijöiden vaikutuksesta lisääntymään porsaan suolessa.

Toksigeenisten E. coli -bakteerien aiheuttamat vieroitusripulit ovat tavallisia myös Suomessa.

Ennaltaehkäisy
Monet tekijät vieroituksen yhteydessä voivat altistaa porsaan toksigeenisen E. colin aiheuttamalle suolistotulehdukselle. Altistavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi vieroitukseen liittyvä stressi (emän poistuminen porsaan läheltä, mahdolliset siirrot tai yhdistelyt vieroituksen yhteydessä), ruokinnan muutos, emän maidon suojaavien vasta-aineiden poisjäänti sekä hieman alhainen ympäristön lämpötila tai normaalia suuremmat lämpötilanvaihtelut kahden ensimmäisen viikon aikana vieroituksen jälkeen.

Heti vieroituksen jälkeen porsaille annettava päivittäinen rehumäärä kannattaa jakaa 3–4 annokseen, jotta porsaat toisaalta houkutellaan syömään ja jotta toisaalta porsaat eivät kerralla syö liian suurta rehumäärää.

Rehunvaihdoksen yhteydessä (maidosta kiinteään rehuun) kerralla syöty liian suuri rehumäärä voi altistaa porsaat ripulin kehittymiselle. Myös liian vähäinen rehunsyönti voi olla stressitekijä, joka altistaa ripulin kehittymiselle.

Ruokintatapahtumaan liittyvää stressiä voidaan vieroituksen yhteydessä vähentää sillä, että heti vieroituksen jälkeen porsaille annetaan rehua niin, että kaikki porsaat pääsevät syömään samanaikaisesti. Tämä on erityisen tärkeää silloin, jos porsaille annettavaa rehumäärää joudutaan rajoittamaan vieroituksen jälkeen.

Lawsonia intracellularis -bakteerin aiheuttama suolistotulehdus

Lawsonia intracellularis -bakteeri voi aiheuttaa niin kutsutun proliferatiivisen suolistotulehduksen. Proliferatiivisen suolistotulehduksen yhteydessä voimakkaimmat muutokset suolen seinämässä todetaan yleensä aivan ohutsuolen loppuosassa.
Lawsonia intracellularis -tartunnat sioissa eivät ole harvinaisia Suomessakaan.

Oireet
Tyypillisesti proliferatiiviseen suolistotulehdukseen sairastuneet siat ovat 6–20 viikon ikäisiä. Osalla tartunnan saaneista oireet voivat olla hyvin lieviä, osa sairastuu voimakkaammin.

Sairastuneilla oireina ovat kasvun hidastuminen ja syömättömyys. Osalla sioista esiintyy ripulia, joka voi olla ajoittaista tai jatkuvampaa. Vakavimmin sairastuneiden kunto heikkenee, ja vakavat muutokset suolessa voivat johtaa jopa sian kuolemaan.

Ennaltaehkäisy
Karsinoiden huolellinen puhdistus ja tartuntaketjujen katkaisu kasvatuserien välillä ovat ulosteperäisten tartuntojen yhteydessä tärkeitä sairastumisten ennaltaehkäisytoimenpiteitä. Tartuntapaineen pienentäminen pienentää porsaiden sairastumisriskiä.

Suolistotulehdukseen sairastuneiden porsaiden siirtäminen sairaskarsinoihin erillään hoidettaviksi pienentää muihin porsaisiin kohdistuvaa tartuntapainetta. Myös porsaiden mahdollisimman vähäinen sekoittaminen siirtojen yhteydessä ja se, että huonommin kasvavia porsaita ei siirretä nuorempien porsaiden joukkoon, pienentää porsaisiin kohdistuvaa tartuntapainetta.

Dysenteria

Dysenteriaksi kutsutaan kasvavilla sioilla esiintyvää paksusuolentulehdusta, jonka aiheuttaja on Brachyspira hyodysenteriae.

Brachyspira pilosicoli ja Brachyspira intermedia

Brachyspira pilosicoli voi aiheuttaa spiroketaalikoliitiksi kutsutun suolistotulehduksen kasvaville sioille. Osa Brachyspira intermedia -bakteereista voi myös aiheuttaa kasvavien sikojen suolistotulehdusta. Molempia bakteeritartuntoja esiintyy myös Suomessa.

Ennaltaehkäisy
Karsinoiden huolellinen puhdistus ja tartuntaketjujen katkaisu kasvatuserien välillä ovat ulosteperäisten tartuntojen yhteydessä tärkeitä sairastumisten ennaltaehkäisytoimenpiteitä.

Virusten aiheuttamat suolistotulehdukset

Rotavirus

Rotavirus voi aiheuttaa ripulioireita pikkuporsaille. Rotavirustartuntoja todetaan pikkuporsailla satunnaisesti myös Suomessa. Osassa sikaloista rotavirus ei aiheuta mitään oireita, osassa sikaloista rotaviruksen aiheuttamia ongelmia voi esiintyä ajoittain. Rotavirustartunta aiheuttaa harvoin kuolleisuutta yli 14 päivän ikäisillä porsailla.

Ennaltaehkäisy
Rotaviruksen aiheuttaman pikkuporsaiden suolistotulehduksen ennaltaehkäisyssä kannattaa huolehtia porsaiden riittävästä ternimaidon ja maidon saannista, karsinahygieniasta ja siitä, että ympäristöolosuhteet ovat porsaalle suotuisat. Tartunnan seurauksena sika muodostaa rotavirusvasta-aineita. Emakon ternimaidon ja maidon vasta-ainemäärästä riippuen porsaat saavat suojaa rotavirustartuntaa vastaan yleensä noin 3-5 viikon ikään asti.

Rotavirus säilyy hyvin sikalaympäristössä. Hyvällä karsinahygienialla pystytään vaikuttamaan siihen, että tartuntapaine pysyy riittävän alhaisena eli tasolla, jossa ternimaidon ja maidon vasta-aineet vielä riittävät suojaamaan porsasta.

Circovirus tyyppi 2:een (PCV2) liittyvät suolistotulehdusoireet

Katso PMWS.

Muita virusten aiheuttamia suolistotulehduksia (ei Suomessa)

Sikojen transmissible gastroenteritis (TGE)

TGE kuuluu eläinlääkintölainsäädännön mukaan Suomessa lakisääteisesti vastustettaviin vaarallisiin eläintauteihin.

Porcine epidemic diarrhea (PED)

PED -tautia ei voi kliinisten oireiden perusteella erottaa TGE -tartunnasta. PED:n aiheuttaja on TGE:tä aiheuttavasta coronaviruksesta poikkeava toinen coronavirus.

Lisää aiheesta palvelussamme