SVD eli sian vesikulaaritauti

Sian vesikulaaritauti on sikojen helposti leviävä virustauti, jota ei oireiden perusteella voi erottaa suu- ja sorkkataudista. Suomessa tautia ei ole koskaan todettu.

Tauti ei tartu ihmisiin.

Oireet

Sian vesikulaaritaudin kliinisiä oireita ei voi erottaa suu- ja sorkkataudin oireista. Kaikkia rakkulatauteja on pidettävä ensin mahdollisena suu- ja sorkkatautina. Erotusdiagnoosi on tehtävä niin pian kuin mahdollista.

SVD voi olla piilevä, lievä tai vakava rakkulatauti sen mukaan, mikä viruksen laji on kyseessä, mistä tartunta on saatu, mikä tulehduksen aste on ja millaisissa oloissa sikoja pidetään.

Sairastuvuus voi olla jopa 100 prosenttia, mutta kuolleisuus on erittäin vähäistä. Tauti voi kehittyä huomaamattomasti niin, että sikojen yleisvointi huononee vain väliaikaisesti. Koska tauti on luonteeltaan piilevä tai lievä, sitä osataan usein epäillä vasta tautien seurantaa tai vientilupaa varten tehtyjen serologisten kokeiden jälkeen.

Sian vesikulaaritaudin itämisaika on yksittäisissä sioissa yleensä 2—7 päivää. Tämän jälkeen voi ilmetä lyhytaikainen, jopa 41 asteen kuume, mutta kliiniset oireet saattavat ilmetä tilalla vasta pitemmän ajan kuluttua. Tällöin kehittyy rakkuloita sorkkarajaan jopa niin, että sorkan sarveisosa irtoaa. Harvinaisemmissa tapauksissa rakkuloita voi esiintyä myös kärsässä ja erityisesti sen päällä, huulissa, kielessä ja nisissä, ja polviin voi tulla pinnallisia nirhaumia. Sairaat siat saattavat ontua ja olla ruokahaluttomia muutaman päivän ajan.

Tauti on vakavampi nuorissa sioissa. Kuolleisuus on nuorilla eläimillä hyvin harvinaista verrattuna suu- ja sorkkatautiin. Taudin on havaittu aiheuttavan hermosto-oireita, mutta ne ovat epätavallisia. Tiineyden keskeytyminen ei ole sian vesikulaaritaudin tyypillinen piirre. Eläimet toipuvat täysin tavallisesti 2—3 viikossa.

Taudin määritys ja näytteenotto

Koska sioilla esiintyvät rakkulat saattavat olla myös suu- ja sorkkataudin oire, on näytteet otettava ja lähetettävä kuten suu- ja sorkkatautia epäiltäessä. Parhaat näytteet taudinmääritystä varten saadaan rakkulaepiteelistä ja ehjistä tai äskettäin puhjenneiden rakkuloiden rakkulanesteestä. Näytteeksi otetaan myös sairastuneiden sikojen ulostetta ja verinäytteet vasta-aineiden havaitsemista varten sellaisista sioista, joiden epäillään toipuneen kliinisestä tai piilevästä tulehduksesta. Näytteenotossa on otettava huomioon svd-taudin vastustamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston päätöksen 31/EEO/1995 (muut. 26/EEO/2006 ja 2/EEO/2008) mukaiset ohjeet.

Leviäminen

Tartunta tapahtuu tavallisesti suun kautta tai pienempien ihovaurioiden kautta. Virusta on sierainten ja suun eritteissä, ja sitä on ulosteissa jopa ennen oireiden ilmenemistä.

Vastustaminen ja ennaltaehkäisy

Sian vesikulaaritauti on lakisääteisesti vastustettava, helposti leviävä eläintauti. Eläinten omistajalla tai haltijalla on velvollisuus ilmoittaa välittömästi eläinlääkärille havaitessaan sioissa yllä kuvattuja oireita. Virkaeläinlääkärin tulee ryhtyä toimenpiteisiin diagnoosin varmentamiseksi ja tartunnan leviämisen estämiseksi. Tilalle, jolla epäillään tai on todettu esiintyvän svd-tautia, annetaan rajoittavat määräykset. Sellaisen tilan ympärille, jolla tartunta on vahvistettu, on EU-lainsäädännön (neuvoston direktiivi 1992/119/EY) mukaan perustettava lisäksi suoja- ja valvontavyöhykkeet, joilla eläinten ja niistä saatavien tuotteiden liikkumista ja kuljetuksia rajoitetaan. Toimenpiteistä svd-epäilyn tai todetun tartunnan yhteydessä on säädetty maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 31/EEO/1995 (muut.26/EEO/2006 ja 2/EEO/2008).

Tautisuojauksen ylläpito sikatiloilla ja ulkomaisten maatilavierailujen jälkeisen karenssiajan noudattaminen ovat avainasemassa taudin torjunnassa. Kaikenlaisen ruokajätteen syöttäminen sioille on kielletty tartuntojen leviämisen estämiseksi. Tauti voi levitä elävien eläinten sekä elintarvikkeiden mukana. Sen vuoksi näiden maahantuonnille asetettuja rajoituksia on tärkeää noudattaa.

Seuranta

Keinosiemennykseen tarkoitetut karjut ja niiden alkuperätilat, sekä koeasemat ja karjuasemat tutkitaan SVD:n varalta maa- ja metsätalousministeriön asetuksen mukaisesti (2/EEO/2007 muutoksineen).

Tilastot:

Esiintyminen Suomessa ja muualla

Sian vesikulaaritautia esiintyy Euroopan alueella, lähinnä Italiassa. Suomessa tautia ei ole koskaan todettu.