Siipikarjan sairaudet

Broilerien isovanhempaispolven maahantuonnin loputtua vuonna 2015 kaikki broilereiden vanhempaispolven linnut tuotiin ulkomailta, mikä lisäsi näinollen maahantuodun siipikarjan määrän monikymmenkertaiseksi aikaisempiin vuosiin verrattuna. Tuontilintujen mukana riski tautien leviämiselle lisääntyy. Tuotavat parvet pidetään elinkeinon toimesta karanteenissa vähintään 12 viikkoa ja niitä seurataan aktiivisesti vakavien tartuntatautien varalta varmistaen, ettei vakavia tartuntatauteja pääsisi tuontilintujen mukana Suomeen. Loppuvuodesta Suomeen luonnonvaraisiin lintuihin levinnyt korkeapatogeeninen lintuinfluenssa H5N8 sai elinkeinon tarkistamaan tautisuojaa tiloillaan ja ulkona pidettävä siipikarja jouduttiin siirtämään sisätiloihin. Siipikarjassa ei todettu vakavia tarttuvia tauteja, kuten lintuinfluenssaa tai Newcastlen tautia.

Korkeapatogeeninen lintuinfluenssa ensimmäistä kertaa Suomessa

Suomessa todettiin ensimmäistä kertaa korkeapatogeenista lintuinfluenssaa luonnonvaraisissa linnuissa. Ahvenanmaalla H5N8-tyypin lintuinfluenssaa todettiin luonnonvaraisten lintujen lisäksi maarianhaminalaisessa lintutarhassa, jossa tautiin sairastuivat riikinkukot ja kanat. Taudin eteneminen oli nopeaa ja sairastuneet linnut kuolivat pian sairastumisensa jälkeen. Loput linnut määrättiin lopetettavaksi. Erillisessä rakennuksessa pidettyjen häkkilintujen terveyttä seurattiin ja linnuista tutkittiin useaan kertaan näytteitä lintuinfluenssan varalta. Häkkilinnuissa ei todettu lintuinfluenssaa. Lintutarhan ympärille perustettiin rajoitusvyöhyke (suoja- ja valvontavyöhyke), jolla rajoitettiin siipikarjan ja muiden lintujen sekä siipikarjatuotteiden siirtoja. Virkaeläinlääkäri tarkasti vyöhykkeellä sijaitsevat siipikarjan pitopaikat. Lintutarhassa kanojen ja riikinkukkojen pitotilat puhdistettiin ja desinfioitiin. Rajoitusvyöhyke ja lintutarhalle annetut siirtorajoitukset voitiin purkaa maaliskuussa 2017.        

   
Korkeapatogeeninen lintuinfluenssa H5N8 levisi laajalle Euroopassa

 

Ensimmäinen H5N8-tyypin lintuinfluenssatapaus todettiin lokakuussa 2016 Unkarissa luonnonvaraisissa linnuissa. Kysymyksessä oli korkeapatogeeninen eli korkeaa kuolleisuutta luonnonvaraisille linnuille ja siipikarjalle aiheuttava viruskanta. Pian ensimmäisen tapauksen jälkeen korkeapatogeenista H5N8 lintuinfluenssaa todettiin myös siipikarjassa, ensin Unkarissa ja sen jälkeen myös muissa maissa. Vuoden 2016 loppuun mennessä H5N8-lintuinfluenssa oli levinnyt laajalle Euroopassa. Tapauksia todettiin useissa Euroopan maissa sekä luonnonvaraisissa linnuissa että siipikarjassa ja muissa kesylinnuissa, esimerkiksi eläintarhalinnuissa. H5N8-virustyypin lisäksi todettiin joitakin tapauksia H5N5-tyypin korkeapatogeenista lintuinfluenssaa.

Euroopassa H5N8-virusta on todettu monissa eri vesilintulajeissa (mm. laulujoutsen, kyhmyjoutsen, tukkasotka, harmaalokki, merilokki, naurulokki, sinisorsa, haapana, merimetso). Lisäksi lintuinfluenssaa on todettu luonnonvaraisissa peto- ja varislinnuissa. Siipikarjassa tapauksia on ollut muun muassa kanoissa, kalkkunoissa, ankoissa ja hanhissa. Näin laajan sairastuneen lintulajikirjon perusteella on oletettavaa, että lähes kaikki lintulajit voivat saada tartunnan. Lintulajien herkkyydessä eri influenssaviruksille on eroja, ja osa linnuista saattaa liikkua pidempiäkin matkoja ennen kuin ne kuolevat. Pitkiä muuttomatkoja tekevillä muuttolinnuilla on todettu olleen merkitystä lintuinfluenssan leviämisessä maailmanlaajuisesti ja myös Eurooppaan.

Lintuinfluenssa tarttuu erittäin helposti linnusta toiseen. Sairastuneella linnulla virusta erittyy hengitysilmaan ja erityisen runsaasti ulosteisiin. Virus voi säilyä tartuntakykyisenä erityisesti kosteassa ja viileässä ympäristössä. Korkeapatogeeninen H5N8-tyypin lintuinfluenssa on aiheuttanut korkeaa kuolleisuutta siipikarjassa. Luonnonvaraisissa linnuissa tauti on aiheuttanut vesilintujen, esimerkiksi tukkasotkien, joukkokuolemia.

 

Lintuinfluenssatilanteen johdosta varautumista tehostettiin loppuvuodesta alkaen. Siipikarjan ulkonapitokielto tuli voimaan joulukuun alusta maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Evira kehotti siipikarjatiloja huolehtimaan hyvästä tautisuojauksesta sekä ilmoittamaan välittömästi lintuinfluenssaepäilyistä virkaeläinlääkärille. Lisäksi Evira suositteli haaskaruokinnan rajoittamista rannikkoalueella. Evirassa tutkittiin siipikarjatiloilta otettuja näytteitä lintuinfluenssaan viittaavien oireiden, kuten kohonneen kuolleisuuden tai muninnan laskun, johdosta. Yhtään lintuinfluenssatapausta ei todettu siipikarjatiloilla, vaan oireiden taustalla oli joku muu syy. Esimerkiksi yhdessä harrastekanalassa kuolleisuuden aiheuttajaksi todettiin suolamyrkytys.

Tautidiagnostiikka

Evirassa siipikarjanäytteitä tutkittiin patologis-anatomisesti sekä terveystarkkailun ja maahantuonnin yhteydessä 221 tilalta. Patologis-anatomisesti tutkittiin yhteensä 2467 siipikarjanäytettä, mikä oli huomattavasti vähemmän kuin edellisenä vuonna (5116 näytettä), jolloin näytemäärät kohosivat erityisesti broilereilla esiintyvän kolibasilloosiongelman takia. Kolibasilloosiongelmat jatkuivat kuitenkin vuonna 2016 yhtä suurina kuin edellisenäkin vuonna. Valtaosan näistä tapauksista arvioivat kentällä toimivat terveydenhuoltoeläinlääkärit, jotka lähettivät osasta tapauksista näytteitä sulkeakseen pois vakavat tartuntataudit, jotka voisivat olla kuolleisuuden taustalla. Kaikista näytteistä suurin osa oli broilereita (2085). Kalkkunoita tutkittiin 171 ja munintakanoja 229.

Mycoplasma gallisepticum -tartunta todettiin eri puolilla Suomea yhdeksällä eri harrastesiipikarjatilalla. Mycoplasma synoviae -tartunta todettiin 14 harrastesiipikarjatilalla sekä munintakanaemoissa yhdessä pitopaikassa, jossa epäily M. synoviae -tartunnasta heräsi siipikarjan terveystarkkailuohjelman piirissä otetuista verinäytteistä. M. synoviae voidaan todeta lintujen ylähengitysteiden limakalvoilla varsin pitkään, mutta kaikki parven linnut eivät välttämättä muodosta vasta-aineita ellei bakteeri tunkeudu limakalvoa syvemmälle. Tuotantosiipikarjassa ei edellä mainittua emokanalaa lukuun ottamatta todettu Mycoplasma synoviae-, M. gallisepticum- eikä M. meleagridis -tartuntaa. Harrastesiipikarjan Mycoplasma gallisepticum -tutkimukset vähenivät 1.8.2016 jälkeen, jolloin M. gallisepticum -tartunta ei enää ole ollut vastustettava eläintauti alle 100 kanan ja/tai kalkkunan pitopaikoissa. Harrastesiipikarjan M. gallisepticum -tutkimuksia on sen jälkeen tehty maatiaiskanarotujen säilyttäjille ja muiden harrastekanojen ja -kalkkunoiden pitäjille tarkoitetun terveystarkkailuohjelman puitteissa tai muutoin omistajan pyynnöstä.

Broilereilla esiintyneen kolibasilloosiepidemian taustatekijöitä selvitettiin yhteistyössä elinkeinon kanssa. Ainoa yhteinen tekijä tulehdusten takana todettiin olevan E. coli -bakteeri. Evirassa tutkittiin tautitapausten yhteydessä eristettyjä E. coli -bakteerikantoja jotka pääsääntöisesti olivat siipikarjalle tautia aiheuttavia APEC-bakteereja (Avian Pathogenic Escherichia coli). Tutkituista, vuonna 2016 eristetyistä E. coli -bakteerikannoista 66 % todettiin olevan serotyyppiä O78 ja samaa bakteeria todettiin sekä emoissa että niiden jälkeläisissä. Sama bakteerikanta on aiheuttanut ongelmia broilerielinkeinolle myös Tanskassa ja Norjassa, jolla on samoista isovanhempaispolvesta tuotettua emopolvea kuin Suomessa. Tanskassa kolibasilloosi lisäsi antibioottien käyttöä siipikarjassa vuonna 2015, minkä takia siellä aloitettiin emopolvien rokotukset E. coli -bakteeria vastaan. Rokotuksista on Tanskassa saatu hyviä tuloksia ja antibioottien käyttö väheni vuoden 2016 aikana. Suomessa broilereita ei ole lääkitty kolibasilloosin vuoksi antibiooteilla, ja työ rokotteiden saamiseksi myös Suomeen markkinoille käynnistyi loppuvuodesta.

Seitsemällä tuotantokalkkunatilalla todettiin Clostridium perfringens -bakteerin aiheuttamaa kuolioista suolistotulehdusta. Sikaruusua todettiin kahdella kalkkunatilalla sekä yhdessä munintakanalassa. Toisella kalkkunatilalla linnut rokotettiin sikaruusua vastaan, mutta rokotuksesta huolimatta linnut sairastuivat uudelleen muutaman kuukauden kuluttua. Yksittäisiä suolinkaisia on löytynyt kananmunista ja Evira suunnittelee yhdessä elinkeinon kanssa suolinkaisseurannan liittämistä siipikarjan terveystarkkailuohjelmaan vuoden 2018 alusta. Siipikarjassa esiintyvät suolinkaiset eivät tartu ihmiseen.

Tarttuvan keuhkoputkentulehduksen (IB) aiheuttamia lieviä hengitystieoireita todettiin yhdessä munintakanalassa ja tämän lisäksi yhdessä broileriemoparvessa todettiin oireeton IB-virustartunta. Kyseiset IB-viruskannat olivat rokotevirusten kaltaisia, joita on muutamia kertoja tavattu tuontiparvissa vuosien saatossa. Harrastesiipikarjassa IBV on yleinen virus ja siellä esiintyy taudinaiheutuskyvyltään vahvaa viruskantaa (QX), jota ei vuoden 2011 tapauksen jälkeen ole todettu tuotantosiipikarjassa. Keväällä 2012 aloitettuja munintakanojen emoparvien IB-rokotuksia inaktivoidulla rokotteella on jatkettu.

Kliinistä (oireellista) Gumborotautia ei todettu. Marekin tautia todettiin harrastekanoissa kymmenen tapausta, mutta tuotantosiipikarjassa tautia ei todettu. Munintakanat ja vanhempaispolven linnut rokotetaan Marekin tautia vastaan. Sinisiipirokotteen saatavuusongelmista johtuen sinisiipitautia todettiin seitsemällä tilalla, kun edellisenä vuonna tautia ei todettu kertaakaan. Tarttuvaa aivo- ja selkäydintulehdusta (AE) todettiin kahdessa kanalassa. Vanhempaispolven linnut rokotetaan AE-tautia vastaan, koska virustartunta muninnan aikana aiheuttaisi 5-10 % muninnanlaskun, joka jatkuu pari viikkoa. AE-tartunnan saaneiden emojen munista kuoriutuneet poikaset sairastuvat aivokalvontulehdukseen ja kuolleisuus voi nousta jopa 25–50%.

Eviran vuoden alusta tarjoamat kaksi uutta tutkimuspakettia, hengitystie- sekä muninnanlaskupaketti otettiin hyvin vastaan. Paketteihin sisältyy tutkimukset tärkeimmistä muninnanlaskua sekä hengitystieoireita aiheuttavista taudeista.

Seurantatutkimukset

Siipikarjan tautitilannetta seurataan lintuinfluenssan (AI), Newcastlen taudin (PMV-1) ja salmonellan varalta viranomaisten ylläpitämillä valvontaohjelmilla. Liitteessä B on kooste 2007–2016 tehdyistä siipikarjan lintuinfluenssan, Newcastlen taudin ja siipikarjan pneumovirustartunnan (APV) serologisista tutkimuksista (taulukko B8).

Lintuinfluenssanäytteenotto kohdennettiin eri siipikarjalajeihin EU:n komission päätöksen 2010/367/EY mukaisesti. Newcastlen taudin varalta otettiin näytteet kaikilta siipikarjan vanhempaispolven ja isovanhempaispolven tiloilta. Hyväksytyissä siipikarjan vientilaitoksissa toteutetaan MMM:n asetuksen 1036/2013 mukaista taudinseurantaohjelmaa seuraavien taudinaiheuttajien varalta: Salmonella Gallinarum/Pullorum, Salmonella Arizonae, Mycoplasma gallisepticum ja Mycoplasma meleagridis.

Tilasto (T8)

  • Siipikarjan EU-seurantaohjelman lintuinfluenssatutkimukset vuonna 2016 ks. alla. Seurantatutkimuksissa ei todettu lintuinfluenssavirusta tai lintuinfluenssan vasta-aineita yhdelläkään siipikarjatilalla.

Lintuinfluenssa-vasta-aineita ei todettu siipikarjatiloilla. Yhdellä tilalla todettiin PMV-1-vasta-aineita. Tilalla ei esiintynyt kliinisiä oireita eikä virusta todettu.

Tilasto (T9)

  • Siipikarjan virustautien tulokset vuonna 2016 tutkimussyyn mukaan jaoteltuna ks´. alla.

Salmonella

Siipikarjan lakisääteinen salmonellavalvontaohjelma kattaa broilerien, kalkkunoiden ja munintakanojen kaikki ikäpolvet. Salmonellan esiintyvyys on matala ja on pysynyt tavoitteessa, alle yhdessä prosentissa. Salmonellaa todettiin yhteensä seitsemässä pitopaikassa (neljässä pitopaikassa 2015). Yhdessä broilerien tuotantopolven kasvatusparvessa todettiin Salmonella Tennessee ja kahdessa Ruotsista tuodussa broilerien vanhempaispolven untuvikkoparvessa S. Typhimurium. Yhdessä kalkkunoiden tuotantopolven kasvatusparvessa todettiin S. Poona. Munintakanoissa todettiin yhdessä munivassa kanaparvessa sekä yhdessä vanhempaispolven munivassa emoparvessa S. Typhimurium. Lisäksi S. Enteritidis todettiin yhdessä kotitarvekanalassa, jossa tartunta oli todettu ensin tilan ihmisissä.

Siipikarjan vapaehtoinen terveystarkkailuohjelma myös harrastesiipikarjalle

Evira on vuoden 2016 alusta tarjonnut myös siipikarjan harrastajille oman terveystarkkailuohjelman. Ohjelma on pääsääntöisesti tarkoitettu maatiaiskanarotujen säilyttäjille sekä harrastesiipikarajaa pitäville, jotka lisäävät kanoja ja kalkkunoita harrastekäyttöön. Ohjelmassa seurataan Mycoplasma gallisepticum-, tarttuvan keuhkoputkentulehduksen (IB) sekä tarttuvan henkitorventulehduksen (ILT) vasta-aineita. Ohjelman piirissä tutkituista näytteistä todettiin hyvin yleisesti IB-virusvasta-aineita, mutta Mycoplasma gallisepticum -vasta-aineita vain muutamilla tiloilla. ILT-vasta-aineita ei todettu yhdessäkään pitopaikassa, joka osallistui tutkimuksiin vuonna 2016.

Tuotantosiipikarjan tautitilanteesta saadaan edelleen tietoa myös vapaaehtoisesta siipikarjan terveystarkkailusta. Siinä broilerien ja munintakanojen vanhempaisparvien tautitilannetta seurataan tutkimalla verinäytteistä vasta-aineita IB:n, ILT:n, siipikarjan pneumoviruksen (APV) sekä Mycoplasma gallisepticum - ja M. synoviae -tartuntojen varalta. Kanoista tutkitaan lisäksi Gumborotaudin (IBD), tarttuvan aivo- ja selkäydintulehduksen (AE) sekä sinisiipitaudin (CAV) rokotusvasta-aineita. APV-tautia ei esiinny Suomessa. Terveystarkkailututkimuksiin lähetettiin 175 näyte-erää, joista valtaosa 150 oli broilereiden vanhemmista ja loput 25 munintakanojen isovanhemmista ja vanhemmista. AE-rokotevasta-ainetasoissa havaittiin selkeä ero, kun rokotesaatavuuden takia jouduttiin vaihtamaan rokotetta. Uusi rokote ei nosta vastetasoa yhtä korkealle ja vasteen kehittyminen on hitaampaa kuin aikaisemmin. AE-tautitapausten ei ole havaittu lisääntyneen, joten vaste on riittävä suojaamaan lintuja.

Tilasto T(10)

  • Kanojen ja broilereiden terveystarkkailunäytteet vuosina 2008–2016 ks. alla.

Kalkkunoiden terveystarkkailuohjelmassa tutkitaan verinäytteistä vasta-aineita PMV-3-tartunnan ja siipikarjan pneumoviruksen (APV) sekä M. gallisepticum -, M. synoviae - ja M. meleagridis -tartuntojen varalta. PMV-3 -vasta-aineita todettiin terveystarkkailussa neljällä kalkkunaemotilalla. Kolmessa tartunnan saaneissa emoparvissa havaittiin selkeä muninnanlasku, mutta nuorikkotiloilla tartunnan ei ole todettu aiheuttavan oireita. Vasta-aineita tälle taudille on todettu jo usean vuoden ajan osassa kalkkunoiden emoparvia. Kaikkia Suomeen tuotavat emoparvet tutkitaan ohjelman mukaisesti ja ohjelman piirissä näytteitä lähetettiin yhteensä 11 kertaa. Kalkkunoiden tautitilanne Suomessa on tällä hetkellä niin hyvä, ettei kalkkunoita tarvitse rokottaa mitään tartuntatauteja vastaan. Ainoastaan yksittäistapauksia joitakin kalkkunaparvia on rokotettu sikaruusua vastaan.

Tilasto (T11)

  • Kalkkunoiden terveystarkkailunäytteet vuosina 2008–2016 ks. alla.

Tilastoja

LISÄÄ AIHEESTA PALVELUSSAMME