Siipikarjan pneumovirustartunta (APV-tauti)

Siipikarjan pneumovirus aiheuttaa kalkkunoilla ja kanoilla hyvin helposti tarttuvaa ylähengitystieinfektiota. Myös jotkin muut lintulajit, kuten fasaanit, ovat herkkiä taudille. Taudilla on lintulajista riippuen eri nimiä: ART (avian rhinotracheitis), TRT (turkey rhinotracheitis) ja SHS (swollen head syndrome). Virus jaetaan alatyyppeihin A, B, C ja D.

Oireet

Kalkkunoille virus aiheuttaa hengitystietulehduksen, joka voi levitä hyvin nopeasti koko parveen. Taudin vakavuus ja kuolleisuus vaihtelevat riippuen kasvatusolosuhteista ja mahdollisista sekundaarisista bakteeritartunnoista. Kalkkunanpoikasilla oireet ovat voimakkaammat kuin vanhemmilla linnuilla. Tartunta voi myös aiheuttaa vakavia muninnan tuotannon ongelmia. Muita esiintyviä kliinisiä oireita ovat aivastelu, alakuloisuus, henkitorven rahina, hengen haukkominen, sierain- ja silmävuoto, silmäkuopan turvotus ja sidekalvon tulehdus.

Kanoilla oireet voivat olla epämääräisempiä kuin kalkkunoilla. Oireina on kuvattu ylempien hengitysteiden oireita ja muninnan laskua. Taudille tyypillinen oire on pään turvotus, minkä vuoksi tauti tunnetaan myös nimellä SHS. Tässä oireyhtymässä on mukana useita muitakin tekijöitä kuin pneumovirus.

Taudin määritys ja näytteenotto

Verinäytteistä voidaan todeta ELISA-menetelmällä taudille spesifisiä vasta-aineita. Näytteeksi serologisiin testeihin otetaan verta putkiin, joissa ei ole lisäaineita. Taudin varhaisessa vaiheessa sairaiden tai kuolleiden eläinten hengityselimistä otetuista näytteistä virus voidaan osoittaa PCR-menetelmällä.

Leviäminen

Tartunta voi levitä joko suoraan linnusta toiseen tai tartunnan saaneen linnun hengitystie-eritteiden välityksellä ja pisaratartuntana. Tuontilinnut ovat erityinen riski, sillä tauti on yleinen lähes kaikkialla maailmassa.

Ulkomailla siipikarja rokotetaan APV-tautia vastaan. Suomessa rokotus ei ole tautivapauden vuoksi sallittua.

Vastustaminen ja ennaltaehkäisy

APV-tauti on lakisääteisesti vastustettava eläintauti. Siipikarjassa se luokitellaan valvottavaksi eläintaudiksi. Eläimen omistajalla tai haltijalla, muulla eläinten kanssa työnsä tai harrastuksensa puolesta olevalla henkilöllä sekä kaikilla eläinlääkäreillä on välitön ilmoitusvelvollisuus virkaeläinlääkärille epäillessään tai todetessaan siipikarjan sairastavan tautia. Virkaeläinlääkäri antaa tilalle menettelyohjeet, tarkastaa linnut ja ottaa tarvittaessa näytteitä linnuista tutkimuksia varten. Virallisen eläintautiepäilyn perusteella aluehallintovirasto voi määrätä eläinten pitopaikalle eläinten siirto- ja muita rajoituksia mahdollisen tartunnan leviämisen estämiseksi, kunnes epäily on voitu sulkea pois.

Suomelle myönnettiin EFTAn valvontaviranomaisen päätöksellä (195/94/COL) vuonna 1994 ETA-aikana kanojen ja kalkkunoiden tautivapauden johdosta lisävakuudet, joita ei kuitenkaan käsitelty EU:n komissiossa. Lisävakuudet edellyttivät. että maahantuotavat linnut ovat rokottamattomia ja lähtöisin tautivapaista parvista. Vaatimuksista luovuttiin vuonna 2008, sillä vaatimukset täyttäviä lintuja ei käytännössä ollut saatavilla.

Seuranta

APV-tautia seurataan siipikarjan terveystarkkailussa.

Tilastot:

Esiintyminen Suomessa

Tautia on viimeksi todettu Suomessa 1999.