Botulismi siipikarjalla

Botulismin aiheuttaa Clostridium botulinum –bakteerin tuottama hermomyrkky (botulinumneurotoksiini). Se estää hermoimpulssin kulun hermolihasliitoksissa, jolloin lihakset halvaantuvat.

Clostridium botulinum –bakteerin itiöitä esiintyy yleisesti maaperässä, vesistöissä, raadoissa ja eläinten suolistossa. Hapettomissa olosuhteissa itiöistä kehittyy bakteereita, jotka voivat sopivassa lämpötilassa tuottaa hermomyrkkyä eli toksiinia.

Siipikarjalle botulismin aiheuttaa joko toksiinia sisältäneen rehun tai muun aineksen (toukat) syöminen tai jos linnun ruuansulatuskanavassa normaalisti olevat itiöt itävät ja alkavat tuottaa toksiinia.

C. botulinum -bakteerit voidaan jakaa niiden muodostamien toksiinien perusteella seitsemään eri tyyppiin (A-G), joista siipikarjalla tavallisimpia ovat C-, D- ja C/D-tyypin toksiinien aiheuttamat myrkytykset, mutta myös tyypit A ja E saattavat tulla kysymykseen. Yleisen käsityksen mukaan tyyppien C ja D toksiinit eivät ole ihmiselle vaarallisia.

Oireet

Tautia voi esiintyä sekä kanalla että kalkkunalla ja kaikenikäiset linnut ovat alttiita sairastumaan. Itämisaika on 1-2 päivää. Suurilla toksiiniannoksilla itämisaika voi olla vain joitakin tunteja.

Oireiden voimakkuus ja kuolleisuus vaihtelee toksiiniannoksesta riippuen. Saatuaan runsaasti toksiinia linnut voivat kuolla myös ilman oireita. Oireita ovat silmäluomien ja kaulan halvaantuminen. Tyypillinen oire on lintujen makaaminen kaula velttona, pää maassa ja silmät kiinni.

Lievimmissä tapauksissa vain joko siivet tai jalat voivat halvaantua. Hengitys on raskasta. Joskus linnuilla on ripulia ja runsaasti uraattia (virtsahappoa) virtsajohtimissa. Myrkytys johtaa usein kuolemaan, joka aiheutuu hengityslihasten halvaantumisesta ja verenkiertohäiriöstä. Yleensä linnut kuolevat viiden päivän sisällä sairastumisesta, mutta lievissä tapauksissa myös parantuminen on mahdollista. Usein vain osa parven linnuista sairastuu, ja oireilu ja kuolleisuus saattaa olla paikallista. Kuolleisuus vaihtelee muutamasta prosentista 90 prosenttiin. Yleensä oireet eivät leviä viereisiin halleihin.

Taudinmääritys ja näytteenotto

Botulismiin sairastuneessa parvessa on yleensä botulismille tyypillisiä kliinisiä oireita, kuten kaulan, silmäluomien ja koko linnun halvaantumista. Mikäli oirekuva ei ole näin selkeä, on suljettava pois myös lintuinfluenssan ja Newcastlen taudin mahdollisuus, jos kuolleisuus lisääntyy yli 3 %/vk .

Botulismin lopullinen diagnoosi perustuu botulinumneurotoksiinin osoittamiseen linnun seerumista, maksasta tai suolistosta. Toksiinin tutkiminen rehusta ja lintujen ympäristöstä auttaa myrkytyksen lähteen selvittämistä. Toksiini tutkitaan biologisella testillä ja sen suorittaminen kestää n. 5 päivää. C. botulinum –bakteerin osoittaminen tutkittavista näytteistä tukee diagnoosia.

Botulismille tyypillisten oireiden ilmettyä otetaan välittömästi yhteyttä omaan eläinlääkäriin ja lähetetään lintuja tutkittavaksi Eviraan (Seinäjoki, Helsinki). Huom! Normaalia korkeampi kuolleisuus voi olla ainoa oire.

Linnut lähetetään kokonaisina (5-10 kpl) ja jäähdytettyinä mahdollisimman pian. Mukaan otetaan sekä oireilevia, että jo kuolleita lintuja. Lisäksi otetaan verinäyte (1-2 ml verta seerumiputkeen). Jäähdytys tärkeää, koska huoneenlämmössä toksiini voi tuhoutua lintunäytteistä jo tunneissa.

Epidemiologisen selvityksen yhteydessä voidaan ottaa talteen muita näytteitä pehkusta ja rehuista sekä mahdollisesti vedestä.

Leviäminen

C. botulinum -itiöitä ja botulinumneurotoksiinia voi olla lannassa, pehkussa, rehussa, kuolleissa linnuissa tai toukissa. Bakteerin itiöitä voi kulkeutua kanalaan myös haittaeläinten (jyrsijät, luonnonlinnut, hyönteiset) mukana.

C. botulinumin itiömuodot eivät aiheuta linnuilla oireita ja niitä esiintyy yleisesti terveiden lintujen suolistossa. Sitä, mitkä altistavat tekijät laukaisevat lintujen suolistossa olevien itiöiden itämisen, bakteerin lisääntymisen ja toksiinintuoton sekä lintujen sairastumisen siipikarjatuotannossa, ei tunneta.

Ennaltaehkäisy

Kuolleet linnut kerätään pois hallista säännöllisesti ja ylläpidetään hyvää rehu- ja kuivikehygieniaa sekä tehokasta jyrsijöiden ja hyönteisten torjuntaa. Lisäksi noudatetaan yleisiä tautisuojautumisohjeita. Poistumaa (kuolleisuus + karsinta) sekä rehun- ja vedenkulutusta seurataan jatkuvasti mahdollisten poikkeamatilanteiden havaitsemiseksi (esim. tekniset ongelmat).

Siipikarjaerien välillä tehdään taukosaneeraus, jolloin noudatetaan joko teurastamon tai Eläintautien torjuntayhdistyksen (ETT) ohjeita.

Esiintyminen Suomessa ja muualla

Suomessa botulismi todettiin ensimmäisen kerran tammikuussa 2009 kahdella länsisuomalaisella lihasiipikarjatilalla. Molemmista tapauksista löydettiin Clostridium botulinum tyyppi C.

Ruotsissa ensimmäinen botulismitapaus diagnosoitiin vuonna 2003 ja vuonna 2008 broilereilla diagnosoitiin 24 tapausta 17 eri tilalla. Myös Tanskassa ja Norjassa on diagnosoitu broilereilla useita botulismitapauksia viime vuosina.

Lisää aiheesta palvelussamme