Lintuinfluenssa

Influenssa A -virukset ovat monimuotoinen, erityisesti vesilinnuille ominainen virusryhmä. Valtaosa niiden alatyypeistä on taudinaiheuttamiskyvyltään heikkoja, mutta kahteen alatyyppiin (H5 ja H7) kuuluu kuitenkin myös sellaisia viruksia , jotka voivat aiheuttaa vakavia lintuinfluenssaepidemioita ja suuria menetyksiä siipikarjataloudelle. Eräillä lintuinfluenssaviruksilla, kuten H5N1, on kyky tartuttaa ihmisiä. Tartunnat ovat hyvin harvinaisia. Lähes kaikki H5N1-infektioon sairastuneet ihmiset ovat saaneet tartunnan käsiteltyään lintuinfluenssaan sairastunutta tai kuollutta siipikarjaa tai sen eritteitä heikoissa hygieniaoloissa.

Taudin oireet linnulla

Lintuinfluenssan oireet vaihtelevat viruksen patogeenisuuden (taudinaiheuttamiskyvyn), lintulajin, lintujen iän, elinolosuhteiden ja vastustuskyvyn mukaan. Taudin itämisaika on yleensä 3 – 5 vuorokautta. Apaattisuus, ruokahaluttomuus, muninnan lasku, pään alueen turvotus, jopa korkea kuolleisuus ovat tyypillisiä oireita. Myös hengitystieoireita ja ripulia saattaa esiintyä. Joissakin tapauksissa havaitaan keskushermosto-oireita, kuten asentovirheitä ja epänormaaleja liikkeitä. Taudin eteneminen voi olla erittäin nopeaa, jolloin ei välttämättä ehditä havaita mitään oireita ennen lintujen menehtymistä.

Taudin määritys ja näytteenotto

Lintuinfluenssaa ei voida todeta vain kliinisten oireiden perusteella. Samanlaisia oireita voivat aiheuttaa muun muassa Newcastlen tauti, akuutti kanakolera, myrkytykset tai esimerkiksi kanalan ilmastoinnin pettäminen. Lintuinfluenssa voidaan todeta lintujen verestä vasta-ainetutkimuksella. Lopullinen diagnoosi vaatii aina viruksen osoittamisen eläimen eritteistä tai kudoksista ja viruksen taudinaiheuttamiskyvyn määrittämisen. Viruksen osoittamiseen käytetään molekyylibiologista RT-PCR-menetelmää.

Näytteenotossa noudatetaan Eviran erikseen antamia ohjeita.

Lintuinfluenssan leviäminen

Lintuinfluenssa tarttuu erittäin helposti linnusta toiseen. Infektion saanut lintu erittää virusta hengitysilmaan ja erityisen runsaasti ulosteisiin. Lintujen välillä influenssavirus leviää erityisesti ulostekontaktissa, esimerkiksi jos sairastunut lintu pääsee likaamaan lintujen rehun. Virus leviää lintuihin myös suorassa eläinten välisessä kontaktissa tai välillisesti saastuneen veden, työvälineiden ja likaantuneiden työvaatteiden välityksellä. Hautomolla virus voi levitä rikkinäisten saastuneiden munien kautta kuoriutuviin untuvikkoihin.

Vastustaminen ja ennaltaehkäisy

Lintuinfluenssa on lakisääteisesti vastustettava, helposti leviävä eläintauti. Jo puhjenneeseen tautiin ei ole hoitoa ja siksi sen varhainen toteaminen ja leviämisen tehokas estäminen on tärkeää. Tautisuojauksen ylläpito siipikarjatiloilla, siipikarjan eristäminen luonnonvaraisista vesilinnuista ja ulkomaisten maatilavierailujen jälkeisen karenssiajan noudattaminen ovat avainasemassa taudin torjunnassa.

Lintuinfluenssaviruksen leviämisen estämiseksi siipikarjan rehun ja juomaveden saanti on järjestettävä sisätiloissa tai muussa sellaisessa paikassa, johon luonnonvaraiset vesilinnut eivät pääse. Siipikarjan juomavesi ei saa olla peräisin pintavesistä sellaisesta paikasta, jossa on paljon luonnonvaraisia vesilintuja, ellei vettä kuumenneta tai desinfioida mahdollisten lintuinfluenssavirusten tuhoamiseksi. Siipikarjaa ei saa laiduntaa sellaisilla laitumilla, joilla on runsaasti vesilintuja. Luonnonvaraisten vesilintujen pääsy on myös estettävä linnuille tarkoitettuihin vesialtaisiin, jos tällaisia on siipikarjan pitopaikassa.

Lintuinfluenssaviruksen leviämisen estämiseksi siipikarja on suojattava kontakteilta luonnonvaraisiin lintuihin 1.12. - 31.5. välisenä aikana. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 386/2006 mukaisesti siipikarja tulee pitää joko sisätiloissa tai suojata lintujen ulkoilualue kauttaaltaan esimerkiksi riittävän tiheällä verkolla kyseisenä aikana. Suojausmääräykset eivät koske kyyhkysten vapaalentoja, eläintarhoja ja pysyviä eläinnäyttelyitä. Siipikarjan ulkonapidosta on tehtävä ilmoitus paikalliselle kunnaneläinlääkärille 16.12.2016 mennessä.

Jos epäilee tilalla esiintyvän lintuinfluenssaa, tulee heti ottaa yhteyttä kunnaneläinlääkäriin, joka antaa tilalle menettelyohjeet. Lintuinfluenssan esiintymiseen siipikarjassa voivat viitata sairauden oireiden lisäksi seuraavat muutokset:
a) rehun ja veden kulutuksen pieneneminen yli 20 prosentilla,
b) munantuotannon pieneneminen yli viidellä prosentilla yli kahden päivän ajaksi, tai
c) kuolleisuusasteen nousu yli kolmeen prosenttiin viikossa.

Epäilytilanteessa virkaeläinlääkäri tarkastaa linnut ja ottaa tarvittaessa näytteitä linnuista tutkimuksia varten. Virallisen eläintautiepäilyn perusteella aluehallintovirasto voi määrätä pitopaikalle lintujen siirto- ja muita rajoituksia mahdollisen tartunnan leviämisen estämiseksi, kunnes epäily on voitu sulkea pois. Jos tauti todetaan siipikarjassa, Evira määrää tilan siipikarjan lopetettavaksi, ruhot hävitettäväksi ja tilan desinfioitavaksi. Taudin leviämistä tartuntatilalta muualle ehkäistään rajoittamalla siipikarjan ja siipikarjasta saatavien tuotteiden kuljetuksia tilan ympärille perustettavilla suoja- ja valvontavyöhykkeillä. Edellä mainittujen toimenpiteiden lisäksi pyritään aina selvittämään, mistä tartunta on tullut tilalle. Tässä yhteydessä voidaan ottaa näytteitä myös muiden tilojen linnuista asian selvittämiseksi.

Toimenpiteistä lintuinfluenssaepäilyn tai todetun tartunnan yhteydessä on säädetty eläintautilaissa ja korkeapatogeenisen lintuinfluenssan vastustamisesta annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 15/14.

Seuranta

Kaikki vähäisetkin lintuinfluenssan oireisiin viittaavat tautiepäilyt tutkitaan tartunnan varalta. Lisäksi Suomessa tutkitaan vuosittain pari sataa siipikarjatilaa sekä noin sata luonnonvaraista lintua lintuinfluenssan varalta.

Tilastoja:

Esiintyminen Suomessa ja muualla

Korkean taudinaiheuttamiskyvyn omaavaa lintuinfluenssavirusta todettiin Suomessa ensimmäisen kerran luonnonvaraisilla linnuilla syksyllä 2016. Tautia ei ole kuitenkaan todettu siipikarjatiloilla Suomessa. Euroopassa ja muualla maailmassa, erityisesti Kaakkois-Aasiassa, virusta löydetään vuosittain sekä siipikarjalta että luonnonvaraisilta vesilinnuilta. Varsinkin keväällä 2006 alatyyppiä H5N1 ja syksyllä 2016 alatyyppiä H5N8 esiintyi koko Euroopan laajuisesti.

LISÄÄ AIHEESTA PALVELUSSAMME

LISÄÄ AIHEESTA MUUALLA VERKOSSA