Mycoplasma gallisepticum

Mykoplasmabakteeri aiheuttaa hengitystietulehduksia siipikarjalle. Mycoplasma gallisepticum tarttuu kanaan, kalkkunaan, riistakanalintuihin (esim. peltopyy, fasaani), kyyhkysiin ja moniin luonnonlintuihin. Luonnonlinnuista tartunnan leviäminen siipikarjaan on kuitenkin epätodennäköistä.  Ankat ja hanhet voivat myös saada tartunnan, jos ovat pitkään läheisessä kontaktissa sairastuneisiin kalkkunoihin tai kanoihin. 

Ennaltaehkäisy

Ennaltaehkäisy perustuu kantajien poistamiseen vanhempaispolvesta ja sitä kautta tuotantopolvesta. Tartunta ehkäistään parhaiten hankkimalla lintuja vain mykoplasmattomista parvista.

Oireet

Tauti voi esiintyä akuutissa tai kroonisessa muodossa. Taudin akuutti muoto ilmenee hengitystieinfektiona varsinkin nuorissa linnuissa. Taudin krooniselle muodolle tunnusomaista ovat ylempien hengitysteiden oireet kuten nuha ja aivastelu, silmätulehdukset, poskionteloiden tulehdus erityisesti kalkkunoilla sekä muninnan lasku jalostus- ja munintakanaloissa.

Leviäminen

Mykoplasmatartunta leviää sekä infektoituneen munan sisällä että linnusta toiseen suoran kosketuksen, eritteiden, välineiden kuljetuslaatikoiden ja ihmisten välityksellä. Kaiken ikäiset kanat ja kalkkunat ovat alttiita tartunnalle. Mykoplasmatartunnan seurauksena muodostuneet vasta-aineet eivät suojaa taudilta eivätkä estä sen leviämistä.

Vastustaminen

Mycoplasma gallisepticum -tartunta siipikarjassa on lakisääteisesti vastustettava eläintauti yli sadan kanan tai kalkkunan pitopaikoissa. Se luokitellaan valvottavaksi eläintaudiksi. Eläimen omistajalla tai haltijalla, muulla eläinten kanssa työnsä tai harrastuksensa puolesta olevalla henkilöllä sekä kaikilla eläinlääkäreillä on välitön ilmoitusvelvollisuus virkaeläinlääkärille epäillessään tai todetessaan siipikarjan sairastavan tautia. Virkaeläinlääkäri antaa tilalle menettelyohjeet, tarkastaa linnut ja ottaa tarvittaessa näytteitä linnuista tutkimuksia varten. Virallisen eläintautiepäilyn tai todetun taudin perusteella aluehallintovirasto määrää eläinten pitopaikalle eläinten siirto- ja muita rajoituksia mahdollisen tartunnan leviämisen estämiseksi.

Mykoplasmatartuntaan ei ole hoitoa, ja lintu voi jäädä taudin kantajaksi koko eliniäkseen. Mykoplasmat tuhoutuvat kohtalaisen herkästi elimistön ulkopuolella, mutta niiden on todettu säilyvän eritteissä useita viikkoja. Mykoplasmat ovat herkkiä tavanomaisille desinfektioaineille.

Esiintyminen Suomessa ja muualla

Mycoplasma gallisepticum -tartuntaa on todettu Suomessa 1988 tuotantosiipikarjassa ja 2015 harrastesiipikarjassa. Tartunta on yleinen Euroopassa ja sitä esiintyy myös Ruotsissa harrastesiipikarjassa, mutta ei tuotantosiipikarjassa.