Newcastlen tauti

Newcastlen tauti on korkeapatogeenisen paramykso-1-viruksen (PMV-1) aiheuttama lintujen sairaus. Kaikki lintulajit voivat saada tartunnan, mutta eri lajien herkkyys taudille vaihtelee. Kanat ja helmikanat ovat herkkiä taudille, kalkkunat hieman vastustuskykyisempiä. Papukaijat, vesi- ja merilinnut ovat yleensä melko vastustuskykyisiä ja ne voivat toimia oireettomina tartunnankantajina ja -levittäjinä. Kyyhkysillä on oma paramyksoviruskanta, joka saattaa aiheuttaa tautia myös kanoilla.

Oireet

Oireet alkavat yleensä noin 4-6 päivän kuluttua tartunnasta. Lintulaji, viruskannan taudinaiheuttamiskyky, lintujen ikä, vastustuskyky ja muut taudit sekä ympäristötekijät vaikuttavat taudin oireisiin. Oireet ovat vaihtelevia, mutta yleisesti linnuissa ilmenee alakuloisuutta, syömättömyyttä, ripulia, pään ja heltan turvotusta, lisääntynyttä juomista, kyyhöttämistä, hengitystie- ja keskushermosto-oireita (kohtauksia, kouristuksia ja halvaantumista). Vakavammissa tapauksissa, erityisesti nuorilla linnuilla, kuolleisuus voi äkillisesti nousta 80–90 % ilman edeltäviä oireita. Aikuisilla munivilla kanoilla ainoa oire saattaa olla muninnan lasku tai sen loppuminen kokonaan. Virus voi aiheuttaa ihmiselle silmän sidekalvon tulehdusta.

Taudin määritys ja näytteenotto

Kliinisten oireiden perusteella tautia ei voi määrittää. Samanlaisia oireita voivat aiheuttaa muun muassa lintuinfluenssa, akuutti kanakolera, myrkytykset tai esimerkiksi kanalan ilmastoinnin pettäminen.

Lintujen verestä voidaan tutkia vasta-aineita eli sitä, onko kyseinen eläin kohdannut taudinaiheuttajan ja puolustautunut sitä vastaan. Lopullinen diagnoosi vaatii aina viruksen osoittamisen eläimen eritteistä tai kudoksista ja sen taudinaiheuttamiskyvyn määrittämisen. Viruksen osoittamiseen käytetään molekyylibiologista RT-PCR-menetelmää.

Nykyisin viruskannan taudinaiheuttamiskykyä arvioidaan selvittämällä viruksen fuusioproteiinin pilkkoutuvan kohdan aminohappojärjestystä molekyylibiologisin menetelmin (PCR-menetelmät, sekvensointi, sekvenssianalyysit). Näillä keinoilla tieto taudinaiheuttamiskyvystä saadaan nopeasti, jopa noin kahdessa vuorokaudessa. Jos pilkkoutumiskohdalla on lukuisia proteaaseille herkkiä aminohappoja, kanta pystyy aiheuttamaan vaikean taudin linnuissa.

Leviäminen

Tartunta voi levitä joko suoraan linnusta toiseen tai tartunnan saaneen linnun eritteiden, virtsan ja ulosteen välityksellä. Ulkona pidettävät linnut voivat helposti saada tartunnan luonnonlinnuista. Tuulen mukana virus voi levitä useiden, jopa kymmenien kilometrien päähän. Newcastlen tautia aiheuttava virus säilyy hyvin ympäristössä ja leviää helposti kanalasta toiseen esim. lintujen, rehun, ihmisten tai puutteellisesti desinfioitujen kuljetusajoneuvojen mukana. Tuontilinnut ja -siitosmunat ovat erityinen riski. Tämän hetkisen käsityksen mukaan munien sisällön mukana virus ei leviä, mutta hautomoon tartunta voi levitä munan kuoressa.

Vastustaminen ja ennaltaehkäisy

Newcastlen tauti on lakisääteisesti vastustettava, helposti leviävä eläintauti, joten eläinlääkintäviranomaiset määräävät niistä toimenpiteistä, joita vaaditaan taudin hävittämiseksi. Eläintautilaki velvoittaa lintujen omistajaa sekä muuta eläinten kanssa työnsä tai harrastuksensa puolesta olevaa henkilöä ilmoittamaan välittömästi virkaeläinlääkärille, jos hän epäilee linnun sairastuneen Newcastlen tautiin tai muuhun vakavaan, tarttuvaan eläintautiin. Virkaeläinlääkäri antaa tilalle menettelyohjeet, tarkastaa linnut ja ottaa tarvittaessa näytteitä tutkimuksia varten. Virallisen eläintautiepäilyn perusteella aluehallintovirasto voi määrätä tilalle lintujen siirto- ja muita rajoituksia mahdollisen tartunnan leviämisen estämiseksi, kunnes epäily on voitu sulkea pois. Jos tauti todetaan siipikarjassa, Evira määrää tilan siipikarjan lopetettavaksi, ruhot hävitettäväksi ja tilan desinfioitavaksi.

Taudin leviämistä tartuntatilalta muualle ehkäistään rajoittamalla siipikarjan ja siipikarjasta saatavien tuotteiden kuljetuksia tilan ympärille perustettavilla suoja- ja valvontavyöhykkeillä.

Jos tartunta todetaan kyyhkysissä, vyöhykkeitä ei lainsäädännön mukaan tarvitse perustaa lakan ympärille. Edellä mainittujen toimenpiteiden lisäksi pyritään aina selvittämään, mistä tartunta on tullut tilalle. Tässä yhteydessä voidaan ottaa näytteitä myös muiden tilojen linnuista asian selvittämiseksi.

Toimenpiteistä Newcastlen tauti -epäilyn tai todetun tartunnan yhteydessä on säädetty eläintautilaissa ja maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 25/14 (eläinlääkintölainsäädäntö D 38).

Rokottaminen Newcastlen tautia vastaan

Useat EU-maat pyrkivät estämään taudin leviämisen rokottamalla siipikarjaa Newcastlen tautia vastaan. Suomessa ja Ruotsissa siipikarjan rokottaminen on kuitenkin kielletty. Suomelle on myönnetty EU:n sisällä virallisesti rokotusvapaan maan asema EU-komission päätöksellä 94/963/EY. Rokotusvapaan maan aseman ansiosta Suomi voi vaatia, että maahan tuotavaa siipikarjaa ei ole rokotettu ja että se on lähtöisin tautivapaista parvista.

Viesti-, näyttely- ja koristekyyhkyset, joita pidetään kilpailu- tai näyttelytarkoitusta varten, on rokotettava Newcastlen tautia vastaan samoin kuin muut samassa pitopaikassa olevat kyyhkyset. Muiden lintujen rokottaminen Newcastlen tautia vastaan on kielletty.

Seuranta

Suomessa tutkitaan vuosittain kaikki siipikarjan emotilat PMV-1-viruksen vasta-aineiden varalta. Lisäksi tutkitaan sairaita tai itsestään kuolleita lintuja taudin pois sulkemiseksi.

Tilastoja:

Esiintyminen Suomessa ja muualla

Newcastlen tauti on yksi vakavimmista siipikarjalla esiintyvistä tarttuvista taudeista ja sitä esiintyy ympäri maailmaa. Newcastlen taudin esiintyminen vaikuttaa merkittävästi siipikarjan ja siitä saatavien tuotteiden kansainväliseen kauppaan. Suomessa on siipikarjalla todettu Newcastlen tautia viimeksi kalkkunoissa vuonna 2004.

Harrastekyyhkysissä todettiin Newcastlen tautia kahdessa lakassa ja eläinhoitolassa syyskuussa 2013, ja sitä ennen kahdessa lakassa toukokuun 2012 aikana. Kesykyyhkyissä (puluissa) PMV-1-tartuntaa on todettu Joensuussa marraskuussa 2014, ja sitä ennen Kouvolassa lokakuussa 2013 ja Imatralla helmikuussa 2012.

Lisää aiheesta palvelussamme

Lisää aiheesta muualla verkossa