Leptospiroosi

Leptospiroosi on Leptospira-bakteerisuvun aiheuttama kuumetauti. Tautia aiheuttaviin Leptospira-lajeihin kuuluu suuri joukko erilaisia serovareja. Tartuntaa voi esiintyä kaikilla nisäkäslajeilla, joskin tietyt serovarit ovat ominaisia tietyille eläinlajeille. Useimmat serovarit aiheuttavat myös ihmiselle vakavan oireiltaan influenssaa muistuttavan kuumetaudin.

Oireet

Leptospiroosin oireet ovat hyvin vaihtelevat: kuume, ikterus ja hemoglobinuria, abortit, äkillinen maidontuotannon lasku, munuais- ja maksatulehdukset, infertiliteetti. Leptospiroosin vakavuus vaihtelee oireettomasta taudista kuolemaan johtavaan yleisinfektioon. Suurin osa eläinten leptospirainfektioista on subkliinisiä.

Rajuna alkanut taudinpurkaus sikalassa tai nautakarjassa lievenee usein ajan kuluessa itsestään. Sikiökuolemat ja lisääntymishäiriöt aiheuttavat myös tuotantotappioita. Hevosilla krooninen infektio voi aiheuttaa periodisen oftalmiitin. Kroonisesti infektoituneet eläimet voivat pysyä taudin kantajina ja oireettomina erittäjinä lopun ikäänsä.

Mm. serovarit L. pomona, L. hardjo ja L. grippotyphosa ovat sikojen ja naudan leptospiroosin aiheuttajia. Koiralla leptospiroosi ilmenee munuaistulehduksina ja maksatulehduksina ja tautia aiheuttavat serotyypit ovat yleisimmin L. canicola tai L. icterohaemorrhagiae -serovareja.

Taudin määritys ja näytteenotto

Leptospira-vasta-aineita on havaittavissa muutaman päivän sisällä taudin puhkeamisesta, ja ne säilyvät viikkoja tai kuukausia, joissakin tapauksissa jopa vuosia. Vasta-ainetiitteri laskee usein kuitenkin tasolle, jota ei enää voi havaita, vaikka eläin pysyykin kroonisesti infektoituneena.

Kliinisen leptospiroosin diagnoosi perustuu sekä oireisiin että vasta-ainemääritykseen mikroskooppisella agglutinaatiotestillä eläimen seerumista. Koirilla diagnoosi voi perustua myös oireisiin ja bakteerin toteamiseen PCR-menetelmällä eläimen virtsasta.

Leptospiroosia vastaan rokotetuilla eläimillä rokoteserovaria vastaan muodostuneet vasta-aineet reagoivat myös mikroskooppisessa vasta-ainetestissä, joten eläimen rokotushistoria on hyvä tietää tuloksia tulkittaessa.

Näytteeksi otetaan kokoverta, josta erotetaan tutkimusta varten seerumi. PCR-tutkimusta varten näytteeksi otetaan mahdollisimman puhtaasti eläimen virtsaa.

Leviäminen

Bakteeri on hyvin tarttuva, ja tunkeutuu elimistöön usein limakalvojen kautta. Tauti voi tarttua eläimistä myös ihmiseen. Tartunta saadaan tavallisimmin suun kautta tai sisäänhengitysilman välityksellä. Infektoituneen eläimen virtsa levittää tautia tehokkaimmin.

Ennaltaehkäisy

Leprospiroosin isäntäeläinten kirjo on laaja, monenlaiset luonnonvaraiset eläimet voivat ylläpitää tartuntaa, mikä vaikeuttaa vastustustoimenpiteitä.

Koirille voidaan käyttää rokotetta leptospiroosia vastaan. Rokotetta suositellaan koirille, jotka matkustavat maihin, joissa tartunta on yleinen. Rokotus antaa suojaa kliinistä tautia vastaan, mutta ei estä mahdollista bakteerin kantajuuden kehittymistä. Tartunnan saanut koira voi rokotuksesta huolimatta erittää Leptospira-bakteeria.

Esiintyminen Suomessa ja muualla

Leptospiroosia esiintyy maailmanlaajuisesti. Esiintyminen on yleisempää maapallon lämpimillä ja kosteilla alueilla.

Leptospira-vasta-aineita tutkitaan Suomessa keinosiemennystoimintaan liittyen sioista ja naudoista, vientitutkimuksena koirista sekä kliinisissä tautiepäilyissä pääasiassa koirista, joskus myös esim. kissoista ja hevosista. Leptospira-vasta-aineita on todettu pääasiassa keinosiemennystoimintatutkimuksissa sioista. Todetut vasta-ainetasot ovat olleet matalia, eikä niiden merkityksestä ole täyttä varmuutta. Matalia tiittereitä sioista on löytynyt esim. serovareja L. hardjo ja L. bratislava vastaan, ja joskus myös serovareja L. canicola, L. grippotyphosa ja L. ballum vastaan.

Tilasto:

Koirista ei ole Suomessa todettu Leptospira-bakteereita PCR-tutkimuksella.