Salmonellatartunnat

Salmonellabakteerien aiheuttamat infektiot ovat merkittävä kansanterveydellinen ongelma ympäri maailmaa. Pohjoismaat ovat tästä poikkeuksena. Tilanne on Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa pysynyt huomattavasti paremmalla tasolla kuin muualla maailmassa.

Salmonellasta tunnetaan n. 2 500 erilaista serotyyppiä. Osa niistä poikkeaa toisistaan taudinaiheutuskyvyn ja ympäristössä säilymisen suhteen. Tärkein Suomessa esiintyvä salmonellan serotyyppi on Salmonella Typhimurium. Sen faagityyppi 1 esiintyy kotoperäisenä Suomessa ja sitä tavataan ajoittain eri eläinlajeilla. Typhimuriumin faagityyppi 41 on ominainen lokeille, faagityypit 40 ja U277 taas lintulaudan pikkulinnuille, joista ne helposti tarttuvat muun muassa lemmikkieläimiin.

Muita maailmanlaajuisesti tärkeitä salmonellan serotyyppejä ovat Salmonella Enteritidis ja Salmonella Infantis. Turkiseläinten rehusta löytyy useimmiten serotyyppiä Poona.

Oireet

Salmonellabakteeri aiheuttaa suolistotulehduksen sekä joskus vakavampia oireita, kuten luomisen tai vakavan verenmyrkytyksen. Yleisin oire on ripuli ja kuume. Herkimpiä sairastumaan ovat muuten heikkokuntoiset, vastasyntyneet ja nuoret eläimet sekä vastasynnyttäneet. Tartunta voi olla myös täysin oireeton. Samoin oireiden jälkeen eläin voi kantaa piilevää tartuntaa kuukausia.

Lemmikeistä alttiimpia salmonellatartunnalle ovat matelijat, kilpikonnat ja siilit. Ne kantavat usein salmonellaa suolistossaan ilman oireita. Usein ensimmäinen oire tartunnasta on perheen lapsen sairastuminen.

Muutama salmonellatyyppi on erikoistunut tiettyyn isäntäeläimeen aiheuttaen vakavaa tautia isäntäeläimessään, kun taas muissa eläinlajeissa ne eivät aiheuta lainkaan tautia tai ainoastaan lievempiä suolistotulehdusoireita. Lajispesifisiä taudinaiheuttajia ovat Abortusequi (hevonen), Abortusovis (lammas), Choleraesuis (sika), Dublin (nauta) sekä Gallinarum ja Pullorum (siipikarja). Näistä mitään ei tavata Suomessa.

Taudin määritys ja näytteenotto

Salmonella osoitetaan bakteeriviljelyllä ulosteesta tai oireista riippuen muusta näytteestä, kuten luodusta sikiöstä. Sairaiden eläinten ulostenäytteet tutkitaan ripulin aiheuttajien varalta Eviran eläintautibakteriologian laboratorioissa (Helsinki, Kuopio, Oulu, Seinäjoki). Terveiden tuotantoeläinten tutkimukset salmonellatartunnan varalta tehdään Eviran hyväksymissä paikallislaboratorioissa. Ne lähettävät salmonellaeristykset varmistusta, tyypitystä ja epidemiologista seurantaa varten Eviraan.

Leviäminen

Salmonella leviää ulosteen välityksellä suun kautta. Tuotantoeläimillä tärkeimmät tartuntalähteet ovat tartuntaa kantavat ostoeläimet, saastunut rehu, tartuntaa kantava eläinten hoitaja, vierailija tai saastunut kulkuneuvo sekä eläintiloihin pääsevät muut eläimet (lemmikit ja luonnonvaraiset). Salmonella säilyy hyvin mm. eläintilan rehutiloissa ja pölyssä. Sieltä se tilanteen salliessa voi aiheuttaa laajan tartunnan ja myös sairastumisen, esim. siipikarjassa sähkökatkoksen seurauksena. Erityisesti serotyypit Enteritidis sekä Gallinarum/Pullorum leviävät jälkeläisiin munan kautta. Koirat ja kissat voivat saada tartunnan ruoasta, elinympäristöstään tai ihmisistä. Tärkeä eläintenkin tartuntalähde on ihmisten ulkomaan matkailu.

Seuranta

Koska Suomen salmonellatilanne on merkittävästi parempi kuin useimmissa muissa EU-maissa, Pohjoismaita lukuun ottamatta, haluttiin hyvä taso säilyttää myös EU:hun liittymisen jälkeen. Yksi keinoista, joiden avulla alhainen salmonellan esiintyvyys voidaan varmistaa, on kansallinen salmonellavalvontaohjelma. Salmonellavalvontaohjelma, jonka Euroopan yhteisön komissio hyväksyi Suomelle liittymisneuvotteluiden yhteydessä vuoden 1994 lopulla, antaa hyvät edellytykset valvoa salmonellatilannetta eläimissä ja eläimistä peräisin olevissa elintarvikkeissa. Mikäli valvonnassa todetaan salmonellaa, siitä aiheutuvat toimenpiteet on määritelty lainsäädännössä.

Valvontaohjelman vuoksi Suomi sai salmonellan osalta lisävakuudet eli Suomeen tuotavat liha- ja kananmunaerät on tutkittava lähtömaassa salmonellan varalta ja tuloksen on oltava negatiivinen. Ruotsilta ja Norjalta ei tällaista tutkimusta vaadita, koska siellä noudatettavat salmonellavalvontaohjelmat vastaavat Suomen tasoa ja ovat EU-komission hyväksymiä.

Vastustaminen ja ennaltaehkäisy

Salmonella on lakisääteisesti vastustettava eläintauti naudoilla, sioilla, kalkkunoilla ja kanoilla (broilereilla ja munintakanoilla). Se luokitellaan valvottavaksi eläintaudiksi. Eläimen omistajalla tai haltijalla, muulla eläinten kanssa työnsä tai harrastuksensa puolesta olevalla henkilöllä sekä kaikilla eläinlääkäreillä on välitön ilmoitusvelvollisuus virkaeläinlääkärille epäillessään tai todetessaan eläimen sairastavan tautia. Lisäksi kunnaneläinlääkärin on ilmoitettava nautaeläimissä, sioissa, siipikarjassa, hevosissa, lampaissa ja vuohissa todetusta salmonellatartunnasta terveyskeskuksen tartuntataudeista vastaavalle lääkärille viimeistään toteamista seuraavana arkipäivänä.

Suomen kansallisen salmonellavalvontaohjelman piiriin kuuluvat naudat, siat ja siipikarja sekä niistä saatava liha ja kananmunat. Suomi on sitoutunut ohjelman puitteissa pitämään salmonellatason alle yhdessä prosentissa eläinlajikohtaisesti. Sekä lihasiipikarjan että munantuotannon osalta salmonellavalvontaa toteutetaan koko tuotantoketjussa eli isovanhempais- tai vanhempaispolvesta tuotantopolveen saakka. Näytteitä otetaan ohjelman mukaisesti ketjun eri vaiheissa, mukaan lukien hautomoilla ja teurastamoiden leikkaamoissa. Nautojen ja sikojen salmonellavalvonta ei ole yhtä systemaattista elävien eläinten osalta, näytteenotto painottuu teurastamoihin ja leikkaamoihin. Teurastamoissa ja leikkaamoissa on tavoitteena pitää salmonellan esiintyvyys alle viidessä prosentissa tutkituista eristä.

Omistajat vastaavat näytteenotosta pitopaikoissa ja kunnaneläinlääkärit valvovat salmonellavalvontaohjelman toteutumista siipikarjan osalta. Valvontakäynnin yhteydessä kunnaneläinlääkäri ottaa salmonellanäytteet. Valvontakäynnillä kunnaneläinlääkäri tarkastaa myös pitopaikan tautisuojauksen ja tuotantohygienian ja antaa tarvittaessa neuvoja tautisuojauksen ja tuotantohygienian parantamiseksi. Munintakanojen osalta salmonellavalvontaohjelman toteutumista seurataan myös munapakkaamoissa. Eviran valvomissa teurastamoissa ja pienteurastamoissa sekä niiden yhteydessä olevissa leikkaamoissa ohjelman toteutumista valvovat Eviran tarkastuseläinlääkärit. Kunnan valvomissa leikkaamoissa valvonnasta vastaavat kunnaneläinlääkärit.

Virallisen eläintautiepäilyn (esim. eläinten kliiniset oireet tai patologisanatomiset muutokset) tai todetun salmonellatartunnan perusteella aluehallintovirasto voi määrätä eläinten pitopaikalle eläinten siirto- ja muita rajoituksia, joiden tarkoituksena on estää taudin leviäminen muille tiloille tai elintarvikeketjuun.

Salmonellan vastustamisesta nautaeläimissä ja sioissa on säädetty maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 1030/2013 ja salmonellan vastustamisesta kanoilla ja kalkkunoilla maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 1037/2013.

Esiintyminen Suomessa ja muualla

Suomessa salmonellan esiintyminen tuotantoeläimillä on selvästi harvinaisempaa kuin useimmissa muissa EU-maissa, mikä on todettu myös koko EU:n laajuisilla salmonellakartoituksilla siipikarjan ja sikojen osalta. Joitakin tartuntoja todetaan vuosittain nauta-, sika- ja siipikarjatiloilla. Tavoitteena on pitää esiintyvyys alle 1 prosentissa tuotantotiloilla ja tässä tavoitteessa on pysytty hyvin jo vuosia.

LISÄÄ AIHEESTA PALVELUSSAMME

LISÄÄ AIHEESTA MUUALLA VERKOSSA