Suu- ja sorkkatauti

Suu- ja sorkkatauti on maailmanlaajuisesti merkittävin sorkkaeläinten virustauti. Viruksesta tunnetaan seitsemän serotyyppiä. Virus leviää erittäin helposti ja tarttuu nautoihin, lampaisiin, vuohiin, sikoihin, poroihin ja luonnonvaraisiin sorkkaeläimiin. Suu- ja sorkkatautia on todettu Suomessa viimeksi vuonna 1959.

Suu- ja sorkkatauti ei tartu ihmiseen.

Oireet

Oireet alkavat 2-8 vuorokauden kuluttua tartunnasta, mutta niiden ilmaantuminen voi kestää jopa 10–14 vuorokautta. Tartunta leviää muutamassa päivässä lähes kaikkiin samassa tilassa pidettäviin sorkkaeläimiin.

Naudoilla

  • kuume
  • syömättömyys
  • värinä
  • maidon tuotannon lasku
  • kuolaaminen, maiskuttelu ja hampaiden narskuttelu
  • ontuminen
  • rakkulat sorkkaväleissä, suussa, kielessä tai utareessa

 

Lampailla

  • kuume
  • äkillinen, voimakas ontuminen
  • haluttomuus liikkua
  • pienet vaikeasti havaittavat rakkulat sorkkaväleissä ja suussa
  • maidottomuus
  • karitsakuolleisuuden nousu
  • uuhet eivät anna karitsoiden imeä

 

Sioilla

  • kuume
  • äkillinen ontuminen
  • siat voivat kiljua kivusta liikkeelle pakotettaessa
  • halu pysyä makuulla
  • rakkulat sorkkarajassa, kärsässä ja kielessä
  • syömättömyys

 

Aikuisia eläimiä kuolee harvoin suu- ja sorkkataudin vuoksi, mutta nuoria eläimiä voi menehtyä runsaasti. Märehtijät voivat jäädä taudin kantajiksi useiksi kuukausiksi oireiden häviämisen jälkeen. Taudin kantajat levittävät tautia muihin sorkkaeläimiin. Siat eivät jää taudin kantajiksi.

Taudin määritys ja näytteenotto

Suu- ja sorkkatautivirukset voidaan osoittaa rakkulaneste- tai rakkulaseinämä (epiteeli) näytteistä. Seerumiverinäytteistä voidaan tutkia virusvasta-aineita, jotka syntyvät tartunnan seurauksena. Näytteenotossa on noudatettava Eviran erikseen antamia ohjeita.

Leviäminen

Sairastuneet eläimet erittävät virusta kaikissa eritteissään (uloste, virtsa, sylki, maito, siemenneste) ja hengitysilmassa. Virusta erittyy jo muutamaa päivää ennen oireiden alkamista. Tartunta voi tulla tilalle joko ostettujen, tautia kantavien eläinten mukana tai eläinkuljetusautojen, elintarvikkeiden, rehujen, ihmisten, villieläinten tai jopa tuulen mukana. Suu- ja sorkkatautivirus voi kulkeutua tuulen mukana pitkiäkin matkoja.

Vastustaminen ja ennaltaehkäisy

Suu- ja sorkkatauti on lakisääteisesti vastustettava, helposti leviävä eläintauti. Eläinten omistajalla tai haltijalla on velvollisuus ilmoittaa välittömästi eläinlääkärille havaitessaan eläimissä yllä kuvattuja oireita. Eläintautien ilmoittamisesta on säädetty maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 1010/2013.

Virkaeläinlääkäri tarkastaa eläimet ja ottaa niistä tarvittaessa näytteitä tutkimuksia varten. Tiloille, joilla epäillään esiintyvän suu- ja sorkkatautia, annetaan rajoittavat määräykset siihen asti kunnes tartuntaepäily voidaan sulkea pois. Jos tauti todetaan tilalla, Evira määrää tilan sorkkaeläimet lopetettavaksi, ruhot hävitettäväksi ja tilan desinfioitavaksi. Taudin leviämistä tartuntatilalta muualle ehkäistään rajoittamalla eläinten ja niistä saatavien tuotteiden kuljetuksia tilan ympärille perustettavilla suoja- ja valvontavyöhykkeillä. Edellä mainittujen toimenpiteiden lisäksi pyritään aina selvittämään, mistä tartunta on tullut tilalle. Tässä yhteydessä voidaan ottaa näytteitä myös muiden tilojen eläimistä asian selvittämiseksi.

Toimenpiteistä suu- ja sorkkatautiepäilyn tai todetun tartunnan yhteydessä on säädetty neuvoston direktiivissä 2003/85/EY ja maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä (5/EEO/96, muut.).

Jo puhjenneeseen tautiin ei ole hoitoa ja siksi sen varhainen toteaminen ja leviämisen tehokas estäminen on tärkeää. Tautisuojauksen ylläpito karjatiloilla ja ulkomaisten maatilavierailujen jälkeisen karenssiajan noudattaminen ovat avainasemassa taudin torjunnassa.

Seuranta

Kaikki vähäisetkin suu- ja sorkkataudin oireisiin viittaavat tautiepäilyt tutkitaan tartunnan varalta.

Esiintyminen Suomessa ja muualla

Suu- ja sorkkatautia on todettu Suomessa viimeksi vuonna 1959.

Suu- ja sorkkatautia on todettu tammikuussa 2011 Bulgariassa kolmessa läheltä Turkin rajaa metsästetyssä villisiassa. Tautia on todettu Bulgariassa Turkin rajan läheisyydessä myös kotieläiminä pidetyissä sorkkaeläimissä. Edellisen kerran suu- ja sorkkatautia on todettu Euroopassa vuosina 2007 (UK) ja 2001 (UK, Ranska, Hollanti, Irlanti). Turkissa sekä useissa Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan maissa esiintyy suu- ja sorkkatautia kotoperäisenä. Suu- ja sorkkataudin esiintyminen maassa rajoittaa sorkkaeläinten ja niistä saatavien tuotteiden vientiä muihin maihin.

 

Lisää aiheesta palvelussamme

Lisää aiheesta muualla verkossa