Antibioottiresistenssin seuranta

Antibioottiresistenssin seuranta

Antibiootilla tarkoitetaan elävien mikrobien tuottamaa, toisia mikrobeja tappavaa tai niiden kasvua estävää ainetta (tässä myös osittain tai kokonaan synteettisesti valmistettuja yhdisteitä). Antibiootteja on käytetty ihmisten ja eläinten infektiotautien hoidossa jo 1930-luvulta lähtien. Sana antibiootti kattaa myös antimykoottiset, antiparasitaariset ja antiviraaliset valmisteet, mutta tässä yhteydessä käsitellään vain bakteereihin vaikuttavia antibiootteja.

Antibioottien vaikutustavat

Osa antibiooteista pystyy tappamaan kohdebakteerit, kun taas osa vain estää niiden kasvua. Erityisesti jälkimmäisten osalta elimistön omat puolustusmekanismit hoitavat bakteerien lopullisen tuhoamisen. Antibiootit voivat vaikuttaa mm. bakteerien seinämän rakenteeseen, proteiinisynteesiin tai nukleiinihappoaineenvaihduntaan. Antibioottien vaikutuskirjon leveys vaihtelee, osa tehoaa moniin eri bakteerilajeihin (ns. laajakirjoiset lääkkeet) ja osa vain muutamiin lajeihin (ns. kapeakirjoiset lääkkeet).

Antibioottiresistenssi

Bakteerien luonnollinen resistenssi on bakteerisuvulle tai -lajille tyypillinen ominaisuus. Hankitulla resistenssillä tarkoitetaan ilmiötä, jossa aiemmin tietylle lääkeaineelle herkät kannat muuntuvat vastustuskykyisiksi eli resistenteiksi esimerkiksi geenimutaation seurauksena. Resistenssimekanismeja on monenlaisia. Bakteerit voivat tuottaa antibiootteja pilkkovia entsyymejä tai antibiootin sitoutumis- tai vaikutuskohta kohteena olevassa rakenteessa voi muuttua. Eräät bakteerit pystyvät estämään antibiootin pääsyn soluseinänsä läpi tai pumppaamaan sen tehokkaasti bakteerisolusta ulos. Jotkin resistenssimekanismit perustuvat vaihtoehtoisiin aineenvaihduntareitteihin. Moniresistentit bakteerit ovat samanaikaisesti vastustuskykyisiä usealle antibioottiryhmälle.

Viime vuosina resistenttien bakteerien esiintyvyys on lisääntynyt ja mekanismit monipuolistuneet nopeasti. Lisääntyvä antibioottiresistenssi lisää ihmisten ja eläinten sairastavuutta, kuolleisuutta ja terveydenhuollon kustannuksia. Antibioottiresistenssistä onkin muodostunut yksi lääketieteen ja eläinlääketieteen vakavimpia uhkia.

 

Resistenssin seurantaohjelma, FINRES-Vet

Suomessa on vuodesta 2002 alkaen ollut käynnissä antibioottiresistenssin seurantaohjelma, FINRES-Vet. Ohjelman puitteissa tutkitaan eläimien ja ihmisten välillä leviäviä taudinaiheuttaja- eli zoonoosibakteereiden, eräiden eläimille tautia aiheuttavien bakteerien sekä indikaattoribakteerien antibioottiherkkyyttä.

Resistenssitilanteen ohella ohjelmassa seurataan rehun lisäaineiden käyttöä sekä eläinten lääkintään tarkoitettujen antibioottien kulutusta. Eviran lisäksi FINRES-Vet-ohjelman toteuttamiseen osallistuu Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus FIMEA. Seura- ja harraste-eläinten resistenssitiedot on koottu vuodesta 2012 alkaen Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan kliinisen mikrobiologian laboratoriossa. Nykyisin EU-maissa resistenssin seuranta perustuu EU-lainsäädäntöön (täytäntöönpanopäätös 2013/652/EU), jossa määritellään tutkittavat bakteerilajit ja eläinlajit sekä elintarvikkeet, ja FINRES-Vet-ohjelmaa toteutetaan EU-lainsäädännön sekä Suomen kansallisten päätösten puitteissa.

Resistenssiseurantaan kuuluvat indikaattoribakteerit ovat terveiden eläinten suoliston ns. normaaliin mikrobistoon kuuluvia bakteereita. Niissä esiintyvän resistenssin katsotaan kuvastavan kyseisissä eläinpopulaatioissa käytettyjen antibioottihoitojen kirjoa ja tiheyttä. Indikaattoribakteerien ajatellaan myös voivan toimia resistenssitekijöiden varastoina, joista nämä tekijät voivat siirtyä eläimille tai ihmisille tautia aiheuttaviin bakteereihin. Indikaattoribakteereita eristetään naudoilta, sioilta ja broilereilta, ja eläinlaji vaihtuu vuosittain.

FINRES-Vet-ohjelmassa käytetään herkkyysmäärityksissä pääosin nestelaimennusmenetelmää, ja bakteerit luokitellaan herkkiin ja resistentteihin epidemiologisten raja-arvojen avulla. Bakteeripopulaatiot voidaan jakaa antibiootille luontaisesti herkkään, ns. villipopulaatioon, ja vastustuskyvyn hankkineeseen ei-villipopulaatioon. Soveltamalla epidemiologisia raja-arvoja populaatioiden säännöllisesti tehtävään kartoitukseen voidaan havaita merkittävät muutokset ja suuntaukset resistenssin esiintymisessä.

Ohjelmasta saadaan tietoa myös uusien resistenssimekanismien ilmestymisestä Suomeen, ja resistenssin esiintymisen ja lääkekulutuksen välisestä korrelaatiosta. Saatua tietoa voidaan hyödyntää, kun eri tavoin yritetään estää antibioottiresistenssin leviämistä, annetaan antibioottien käyttösuosituksia ja arvioidaan suositusten vaikutusta. Ohjelmasta saatavaa tietoa voidaan hyödyntää myös ihmisten ja eläinten terveyteen liittyvässä riskinarvioinnissa.

FINRES-Vet seurantaohjelman tuloksia

FINRES-Vet ohjelman tulokset on koottu säännöllisesti julkistettuihin yhteenvetoihin. Viimeisin yhteenveto kattaa vuodet 2010 - 2012, ja raportti on luettavissa kokonaisuudessaan Eviran verkkosivuilta.

Eläinten lääkintään käytettiin Suomessa vuonna 2014 vaikuttaviksi aineiksi laskettuna 13 700 kg antibiootteja. Eläinlääkkeiden myynti on koko 2010-luvulla pysynyt 13 500 kg:n tuntumassa. Kulutusmäärätiedot perustuvat lääketukuista saataviin valmistekohtaisiin tilastoihin, eikä niistä voi laskea luotettavasti eri eläinlajeille annettujen lääkeaineiden määriä. Eniten eläimille käytetään injektiona annettavaa penisilliiniä. Antibioottisten rehun lisäaineiden käyttö kasvun edistämiseen on kielletty koko EU:ssa.  Lisätietoa eläinlääkkeiden myynnistä Suomessa löytyy Fimean nettisivuilta.

Zoonoosibakteereista Suomessa todetaan salmonellaa tuotantoeläimissä ja niistä saatavissa elintarvikkeissa vain harvoin, minkä takia myös herkkyysmäärityksiin tulevien kantojen määrä on pieni. Tutkitut kannat ovat yleensä olleet hyvin herkkiä antibiooteille.

Kampylobakteereilla todetaan resistenssiä kansainvälisesti vertailtuna vähän. Huomionarvoista on kuitenkin kampylobakteerien siprofloksasiiniresistenssin lisääntyminen vuosina 2010-2014 kaikilla tuotantoeläinlajeilla. Broilereilta eristetyillä C. jejuni -bakteereilla siprofloksasiiniresistenssiä todettiin vuonna 2014 neljänneksellä kaikista tutkituista bakteerikannoista. Aiempina vuosina siprofloksasiinille vastustuskykyisiä kantoja on todettu broilereista hyvin satunnaisesti eikä vuonna 2015 siproflokasasiiniresistenssiä enää esiintynyt lainkaan broilereiden kampylobakteereilla. Siprofloksasiiniresistenssi yleistyi myös sikojen ja nautojen kampylobakteereilla vuosina 2010-2013, jolloin kyseisistä tuotantoeläinlajeista eristettyjä bakteereita tutkittiin edellisen kerran.

Naudoista ja broilereista eristetyillä indikaattoribakteereilla resistenssi on suhteellisen vähäistä. Erityisesti broilereita ei toisaalta kasvukauden aikana hoideta antibiooteilla kuin erittäin poikkeuksellisesti. Sioista eristetyillä E. coli -bakteereilla resistenssiä esiintyy eniten ampisilliinille, tetrasykliinille, sulfametoksatsolille ja trimetopriimille.

Joidenkin eläimille tautia aiheuttavien bakteerien resistenssitilanne on huolestuttava. Esimerkiksi sikojen suolitulehduksista eristetyillä E. coli -bakteereilla moniresistenssi on yleistä. Myös koirien Staphylococcus pseudintermedius -bakteerit ovat olleet vastustuskykyisiä useille antibiooteille jo yli kymmenen vuoden ajan. Vuonna 2012 koirilta ja kissoilta eristetyistä S. pseudintermedius -bakteereista jo 16 % oli metisilliiniresistenttejä eli ns. MRSP-bakteereita. Lemmikkieläimillä ja hevosilla on todettu myös laajakirjoisia beetalaktamaaseja (ESBL) tuottavia bakteereita. Vuonna 2012 ESBL-entsyymiä tuottavien E. coli -bakteerien osuus kaikista koirilta ja kissoilta eristetyistä E. coli -bakteereista oli 4.3 %.

Tuotantoeläimistä sekä niiden lihasta tutkitaan ESBL-bakteerien esiintymistä EU-ohjelman mukaan vuorovuosina siipikarjasta ja naudasta/siasta. Sioista sekä naudan- ja sianlihasta ESBL-tuottajia on löytynyt vain vähäisessä määrin tai ei ollenkaan, mutta maahantuoduista siipikarjaparvissa tilanne on toinen. Esimerkiksi vuonna 2015 tutkituista broilerituontiparvista 20 prosentista löytyi ESBL-tuottajia, kun taas kotimaassa teurastetuista broileriparvista seitsemältä prosentilta löytyi ESBL-tuottajia vuonna 2014.

Metisilliinille resistenttiä Staphylococcus aureus (MRSA) -bakteeria on löytynyt satunnaisesti hevosista, koirista ja kissoista. Lisäksi vuosina 2009 - 2010 sikateurastamoilta saaduista ja Eviraan tutkittavaksi tulleista näytteistä tehdyssä kartoituksessa MRSA:n näennäinen esiintyvyys oli noin 15 % sikatiloista. Sikojen erityistason pitopaikoissa sen sijaan ei todettu MRSA-bakteereita vuosina 2011 - 2013 tehdyssä seurantatutkimuksessa. Evirassa on alkanut syksyllä 2016 uusi vuoden kestävä MRSA-kartoitus teurassioista.

 

LISÄÄ AIHEESTA PALVELUSSAMME

LISÄÄ AIHEESTA MUUALLA VERKOSSA