Näytteenotto-ohjeita luonnonemojen mädinhankintaan

Luonnonemojen tutkimisvelvollisuus

Luonnosta pyydettyjä emokaloja tutkitaan mädin- ja maidinoton yhteydessä virustautien (VHS, IHN, IPN, SAV) sekä bakteeriperäisen munuaistaudin (BKD) varalta:

  1. Emokalojen tutkimukset sekä virustautien että BKD:n varalta on tehtävä aina kun luonnosta pyydettyjen, lohikaloihin kuuluvien emokalojen jälkeläisiä kasvatetaan emokaloiksi.
  2. Luonnosta pyydetyistä lohikaloista on tutkittava BKD aina kun niistä peräisin oleva mäti, tai siitä kuoriutuneet poikaset päätyvät vapaaehtoiseen BKD-terveysvalvontaan kuuluvaan pitopaikkaan (ml. hautomo, luonnonravintolammikko).
  3. Merialueelta tai merikalojen nousualueelta pyydetyt lohet, taimenet, siiat, kirjolohet ja puronieriät on tutkittava IPN-taudin varalta aina, jos niiden sukusoluja siirretään sisävesialueelle. Luonnonvaraisten kalojen siirtäminen merialueelta ja merikalojen nousualueelta sisävesialueelle on kielletty ilman aluehallintoviraston lupaa. Mainittuihin lajeihin kuuluvien kalojen mädin saa siirtää, jos emokalat tutkitaan ja mäti haudotaan tutkimusten valmistumisen ajan karanteenihautomossa. Muihin lajeihin kuuluvien kalojen mädin saa siirtää ilman tutkimuksia. Ks. Eviran ohje kalojen siirtäjille ja istuttajille.  
  4. Jäämereen laskevista vesistöistä peräisin olevat lohikaloihin kuuluvat emokalat tutkitaan myös ISA-virusten varalta.

Jos lypsetyn mädin käyttö ei ole tällaista, pyydämme olemaan yhteydessä Eviran kalatautitutkijoihin.

  • Kaikki luonnonvaraiset emokalat on tutkittava lukuun ottamatta siika-, muikku- ja harjusemoja, joista tutkitaan vähintään 60 per pyyntipaikka (kaikki, jos emoja on yhteensä vähemmän kuin 60). Jos merialueelta peräisin olevien siikojen, muikkujen ja harjusten poikasia ei palauteta haudonnan ja mahdollisen luonnonravintolammikkokasvatuksen jälkeen merialueelle, Evira suosittelee, että tutkittaisiin kaikki emokalat.
  • Näytteiden lähettämisestä vastaavat mädinhankinnasta vastaavat henkilöt ja tutkimukset tehdään Evirassa.
  • Luonnonmädinhankinnan kirjanpito tarkastetaan valvovien eläinlääkäreiden tarkastuskäyntien yhteydessä ja varmistetaan, että emokaloista on otettu näytteet asianmukaisesti.

Näytteen valinta ja lähettäminen

Suunnitellessasi elin- tai ovariaalinestenäytteenotta kentällä, ota yhteyttä Eviran kalatutkijoihibn.

Ensisijaisesti:

  • Virustautien varalta tehtävään kartoitukseen otetaan noin riisiryynin kokoiset näytteet sydämestä, pernasta ja munuaisen etuosasta. Näin otetut virusnäytteet otetaan Evirasta erikseen tilattaviin virusnäyteputkiin. Korkeintaan 10 emon näytteet voidaan yhdistää.
  • Mikäli näytteet tukitaan ISA-viruksen varalta (Jäämereen laskevista vesistöistä peräisin olevat lohikaloihin kuuluvat emokalat), voidaan yhdistää korkeintaan 5 emon näytteet.
  • BKD-tutkimukseen otetaan oireettomista emokaloista takamunuaisesta noin sokeripalan kokoinen näyte. Näytteitä ei oteta samoihin putkiin kuin virusnäytteitä. Korkeintaan 5 kalan näytteet voidaan yhdistää BKD-tutkimukseen.

Toissijaisesti:

  • Emokaloista voidaan ottaa näytteeksi ovariaalinestettä sekä virus- että BKD-tutkimusta varten.
  • Kokonaiset kalat voidaan myös lähettää Eviran tutkittavaksi (pyöreinä), jolloin näytteenotosta huolehtii Eviran henkilökunta. Tällöin kalat tulee toimittaa kylmäkuljetuksena kuten näytepurkitkin, esim. jäähileen seassa tiiviiseen styrox-laatikkoon pakattuna. Kaloja ei saa kääriä muovipussiin, missä ne nopeasti pilaantuvat tutkimuskelvottomaksi!


Toimita näytteet mieluiten linja-autolla. Ilmoita näytteiden saapumisesta viimeistään edellisenä arkipäivänä. Voit toimittaa näytteet Eviran Helsingin, Kuopion tai Oulun toimipaikkaan. Näytteen lähettäjä maksaa lähetyskulut.

Jos toimitat näytteet Eviran Helsingin toimipaikkaan, ne on lähetettävä niin, että ne ovat viimeistään perillä perjantaina aamupäivällä (tai arkipyhän aattona) ja näytteenotosta on kulunut tuolloin korkeintaan kaksi päivää.

Jos toimitat näytteet Eviran Kuopion tai Oulun toimipaikkaan, ne on lähetettävä niin, että ne ovat perillä paikkakunnan Matkahuollossa/asemalla tai postissa torstaina aamupäivällä (tai arkipyhän aatonaattona) ja näytteenotosta on kulunut korkeintaan yksi päivä.

Siihen Eviran toimipaikkaan, johon näytteet lähetetään, täytyy viimeistään näytteiden saapumista edeltävänä päivänä puhelimitse ilmoittaa näytteiden saapumisesta, koska sekä alkukäsittely että näytteiden ruiskutus soluviljelmiin vaativat laboratoriossa etukäteisvalmistelua.

Näytteenotto on tehtävä huolellisesti ohjeiden mukaan. Näytteiden likaantuminen hankaloittaa tutkimusta ja vähentää sen luotettavuutta.

Yhteen näytteenottopurkkiin tai putkeen voidaan yhdistää kymmenen kalan virusnäytteet (ei ISA-näytteet)  tai viiden kalan BKD-näytteet.

Näytteenoton yhteydessä astiat saavat olla jäähileessä tai huolehditaan muuten siitä, että ne ovat 0°...+5° C:ssa. Näytteet otetaan mahdollisimman steriilisti, joten näytteenottopinsetti, -veitsi tai -sakset on steriloitava aina, jos niiden havaitaan likaantuvan, käytännössä lähes jokaisen kalan välillä.

Otettuja näytteitä ei saa pakastaa. Ne toimitetaan kylmäkuljetuksena, esim. jäähileessä styroxlaatikossa, Eviraan.

Merkitse näytteet numeroimalla näytepurkit.

Näytteiden mukaan tulee liittää lähete, josta käy ilmi vähintäänkin näytteen lähettäjän yhteystiedot, mistä kaloista (laji) näytteet ovat ja mistä kalat on pyydystetty, näytepurkkien numerot ja niiden sisältö (näytekalojen lukumäärä, näytetyyppi). Jokainen näytteen toimittanut saa tutkimusvastauksen postitse.

Välineistö

Mukaan elinnäytteiden ottoa varten:

  • Bunsenlamppu/retkikeitin/spriilamppu (= näytteenottovälineiden sterilointiin sopiva tulilähde).
  • Etanolia/metanolia/näytteenottovälineistön sterilointiin sopivaa polttoainetta ja leveäsuinen purkki sitä varten.
  • Teurastajan veitsi/kalanperkuuveitsi (ohutteräinen).
  • Veitsenteroitusrauta/kovasin.
  • Vähintään 2 kpl metallisia leikkausveitsen varsia (muoviset palavat steriloitaessa).
  • Teriä edellisiin.
  • Vähintään 2 kpl pinsettejä, useimmat pitävät kirurgisia atuloita anatomisia kätevämpänä.
  • Saksia.
  • Näyteastioita ja välineet niiden merkitsemiseksi. Näytteet voidaan ottaa steriileihin kierrekorkillisiin näytepurkkeihin tai -putkiin.
  • Suojavaatetus.
  • Työskentelypöytä.
  • Jäähilettä tai kylmävaraajia (kylmäkalleja). Kylmää tarvitaan sekä näytteenotossa että elinnäytteiden toimittamisessa näytteeksi.
  • Termolaukkuja näytteiden lähettämiseen. Tavalliset, valkoiset, ruokatavarakaupoista saatavat käyvät hyvin, samoin kalanviljelylaitoksilla ruokakalan lähetykseen käytettävät styroxlaatikot. Kiinnittäkää huomiota siihen, etteivät näytteet kontaminoidu (korkit tiukasti kiinni) tai näytelähete kastu sulavalla vedellä.

Elinnäytteiden otto

Perna ja munuainen

Suurikokoiset kalat voidaan avata keskiviivasta kuten perattaessa. Kalan avaamiseen käytetään eri välineitä (saksia, veistä) kuin näytteenottoon. Avausvälineitä ei tarvitse kalojen välillä desinfioida. Avauksen jälkeen avustava henkilö raottaa ruumiinonteloa elimiin koskematta niin, että näytteenottopinseteillä voidaan tarttua pernaan ja saksilla tai veitsellä irrottaa pieni pala pernaa, joka tiputetaan välittömästi näytepurkkiin.

Tämän jälkeen vedetään sisäelinpaketti, uimarakko mukaan lukien mahdollisimman vähän munuaisia koskettaen kalasta ulos. Virologista tutkimusta varten irrotetaan leikkausveitsen ja pinsetin avulla pala ns. etumunuaista (munuaisen leveä osa tai mahdollisimman lähellä sitä oleva kohta kalan etupäässä). BKD-tutkimusta varten otetaan näytteeksi pala takamunuaista. Jos munuaisessa todetaan muutoksia, näyte otetaan muuttuneesta osasta. BKD:n aiheuttamat muutokset ovat useimmiten painottuneet takapuoliskoon. Yleensä sisäelinten näytteenotto sujuu parhaiten pinseteillä ja leikkausveitsellä.

Kun samasta kalasta otetaan näytteet sekä BKD- että virustutkimusta varten, BKD-tutkimusta varten otettavat munuaispalat pannaan eri näyteastiaan (vain viisi kalaa). Näyteastiat merkitään selkeästi.

Sydän

Sydän irrotetaan kokonaisena perna- ja munuaisnäytteen ottamisen jälkeen. Sydämestä irrotetaan saksilla tai veitsellä pieni pala joka  tiputetaan välittömästi näytepurkkiin.

Ovariaalinesteen näytteenotto

Myös ovariaalinesteen ottoon näytteeksi tarvitaan vähintään kaksi henkilöä: toinen on varsinainen näytteenottaja, toinen hoitaa kalan lypsämistä.

Näytteet voidaan joko ruiskuttaa kalasta suoraan näyteastiaan tai imeä ensin steriiliin muoviseen kertakäyttöruiskuun ja ruiskuttaa siitä näyteastiaan. Näyte otetaan ennen varsinaista mädin lypsämistä, kun kala on nukutettu ja pyyhitty puhtaaksi. Pyyhkimiseen käytetään puhdasta pyyhettä, sellstoffia tai vastaavaa. Pipetin/ruiskun kärki työnnetään hieman sisään urogenitaaliaukosta. Se on taaempi niistä kahdesta aukosta, jotka aukeavat kalan peräaukkoon. Kalaa pitelevä henkilö tekee varovaisen lypsyliikkeen ja samalla näytteenottaja imee ovariaalinestettä ruiskuun korkeintaan 2 ml kalaa kohti. Yleensä ovariaalineste suihkuaa niin, että näyte voidaan ottaa "lennosta" suoraan näytteenottoastiaan. Tilanne ja tottumus ratkaisevat.

Yhteen astiaan saa ottaa näytteet korkeintaan viidestä kalasta. Ruiskua käytettäessä jokaiselle kalalle varataan omansa. Koko näyteannos otetaan kerralla eikä käytetä yhtä näytteenottovälinettä useampaan kertaan edes samalle kalalle, koska näyte muuten likaantuu liikaa.

Näyte voidaan myös ruiskuttaa steriiliin astiaan ja imeä sieltä ruiskulla. Näyte on otettava yksilöllisesti jokaisesta emosta ennen näytteiden yhdistämistä.

Käytäntö on osoittanut, että ovariaalineste likaantuu helposti, jolloin erityisesti BKD-diagnostiikka vaikeutuu. Näytteenotto vaatii siis erityistä huolellisuutta.

Lähete

Lähetysosoitteet

Evira Helsinki
- tuonti ja linja-autorahti: Evira, patologian tutkimusyksikkö, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki

Evira Kuopio
- tuonti: Evira Kuopio, Neulaniementie 4, 70210 Kuopio
- linja-autorahti: Evira Kuopio, Matkahuolto Kuopio

Evira Oulu
- tuonti: Evira Oulu, Elektroniikkatie 5, 90590 Oulu
- linja-autorahti: Evira Oulu, Matkahuolto Oulu

LISÄÄ AIHEESTA PALVELUSSAMME

Aiheet: