Siipikarjarokotteet

Siipikarjan rokotussuositus

  
    AviPro AE- rokotteella saatavuushäiriö - Fimea myöntänyt uuden erityisluvan (Fimean tiedote 7.12.2015)


  Rokota vain terveitä eläimiä.

 Rokote  MAREK  AE  Elävä GUMBORO  Tapettu GUMBORO  SINISIIPI
( im )
 SINISIIPI
(juomavesi)
   1 vrk:n sisällä kuoriutumisesta  10-16 viikon iässä (viim. 4 vkoa ennen muninnan alkua)  1. rokotus 2-8 vkon iässä, tehoste tarvittaessa  16-20 vko:n iässä.(viim. 3-4 vkoa ennen muninnan alkua) 16 vko:n iässä (viim. 6 vkoa ennen muninnan alkua) 10 vko:n iässä
  Munantuotanto            
 Isovanhemmat  X  X
 Vanhemmat  X  X X  X
 Tuotanto X *      
  Broilerit            
 Isovanhemmat  X  X
 Vanhemmat  X
 Tuotanto     (X)**      


 
Kokkidioosirokote annetaan isovanhemmille, vanhemmille ja tuotantopolven kanoille 5 - 9 vrk:n iässä, broilereille 1 vrk:n iässä.

X * Rokotus 3-5 viikon iässä
(X)** Ongelmatiloilla 10 - 14 vuorokauden iässä

Rokotusten väliksi suositellaan 4 viikkoa, välin on aina oltava vähintään 2 viikkoa.

Siipikarjan Gumboro - rokotussuositus taudinpurkaustilanteessa (pdf, 238 kt)

Virustautien ennaltaehkäisy rokottamalla

Rokottaminen on tehokas tapa ehkäistä osaa siipikarjan taudeista. Rokottaminen on kuitenkin vain osa tautien vastustusta ja aina ennaltaehkäisevää. Rokotuksin vastustettavat siipikarjan virustaudit ovat Marekin tauti, tarttuva aivo- ja selkäydintulehdus (AE), Gumboron tauti (IBD) ja sinisiipitauti (CAV).

Marek

  • AVIPRO MD LYO
  • AVIPRO MD RISPENS RL
  • NOBILIS RISMAVAC +CA126 (Erityislupavalmiste) 


Marekin taudin torjunnassa on tärkeää, että untuvikot rokotetaan heti kuoriutumisen jälkeen ensimmäisen elinvuorokauden aikana elävää virusta sisältävällä rokotteella, jotta ne saisivat rokoteviruksen ennen luonnollista tartuntaa. Tämän takia on tärkeää, että poikaskasvattamo on puhdistettu ja desinfioitu hyvin ennen poikasten saapumista ja että poikaset eivät ole kosketuksissa vanhempiin poikasiin tai kanoihin.

Käytössä on kahdentyyppisiä Marek-rokotteita: eläviä, heikennettyjä kalkkunan herpesvirusta sisältäviä ja eläviä, heikennettyjä, solusitoisia kanan herpesvirusta sisältäviä rokotteita.

Tarttuva aivo- ja selkäydintulehdus (AE)

  • AVIPRO AE
  • IZOVAC ENCEFALOMIELITE (Erityislupavalmiste)

 

Tarttuva aivo- ja selkäydintulehduksen ennaltaehkäisy perustuu emolintujen rokottamiseen elävää virusta sisältävällä rokotteella. Rokote annetaan emolinnuille juomavedessä kasvatuskaudella 10-16 viikon iässä. Rokotevirus voi aiheuttaa taudin alle 6 viikon ikäisissä poikasissa ja muninnan laskua munivissa kanoissa.

Gumboro-tauti (IBD)

  • NOBILIS GUMBORO
  • NOBILIS GUMBORO D78 VET
  • AVIPRO GUMBORO VAC

 

Gumborotaudin ennaltaehkäisy perustuu hyvään hygieniaan, eri ikäluokkien erillään pitämiseen, kertatäyttöön ja rokottamiseen. Sekä muna- että liharotuiset emot rokotetaan elävällä juomavedessä annettavalla rokotteella 2-8 viikon iässä ja tapetulla rintalihakseen injisoitavalla rokotteella 16-20 viikon iässä. Tarkoituksena on suojata emolintuja kasvatuskaudella ja taata kuoriutuville poikasille mahdollisimman korkea ja tasainen maternaalinen vasta-ainetaso. Näin rokotettujen kanojen poikasilla suoja Gumborotautia vastaan kestää jopa 4-5 ensimmäisen elinviikon ajan.

Broilereilla suoja kestää 2-3 ensimmäisen elinviikon ajan. Ongelmatiloilla voi olla tarpeen rokottaa myös broilerituotantopolvi, koska maternaaliset vasta-aineet eivät riitä suojaamaan broilereita tartunnalta koko kasvatuskauden ajan. Broilerituotantopolvea on rokotettu elävällä, juomavedessä annettavalla rokotteella 10-14 päivän iässä.

Sinisiipi - kuolioinen ihotulehdus (CAV)

  • NOBILIS CAV P4
  • AVIPRO THYMOVAC

 

Sinisiipitauti on Suomessa erityisesti broilereiden ongelma. Taudin ennaltaehkäisy perustuu hyvään hygieniaan, eri ikäluokkien erillään pitämiseen ja emolintujen rokottamiseen. Emokanojen immuniteetti estää taudinaiheuttajan erittymisen munaan.

Tarttuva keuhkoputken tulehdus (IB)

  • NOBILIS IB Multi (Erityislupavalmiste)

IB eli tarttuva keuhkoputkentulehdus tarttuu ainoastaan kanaan eikä muihin lintulajeihin. Aiheuttaja on koronavirus, josta on useita taudinaiheuttamiskyvyltään erilaisia viruskantoja. Taudin leviämistä ehkäistään noudattamalla yleisiä tautisuojausohjeita. Suomessa on elävien IB-rokotteiden käyttö toistaiseksi kielletty. Inaktivoidun eli tapetun IB-rokotteen käyttö on kuitenkin sallittua.

Kokkidioosin ennaltaehkäisy

  • PARACOX-8 VET
  • PARACOX-5 VET
  • HIPRACOX BROILERS

 

Kananpojat voidaan rokottaa joidenkin Eimeria -lajien aiheuttamaa kokkidioosia vastaan. Rokote sisältää eläviä, heikennettyjä kokkideja, joiden elinkiertoa on lyhennetty siten, että ne eivät vahingoita suolistoa, mutta kykenevät aikaansaamaan immuunivasteen.

Rokotteen teho perustuu siihen, että rokotekokkidit lisääntyvät lintujen suolistossa ja linnut erittävät rokotekokkideja ympäristöönsä. Rokotekokkidien kierto linnuista pehkuun ja taas lintuihin vahvistaa rokotesuojaa. Jos pehku on liian kuiva, rokotekokkidien kierto estyy eikä rokottamisella ole toivottua tehoa.

Siipikarjan rokottaminen

Eläviä taudinaiheuttajia sisältäviä rokotteita voidaan antaa joko yksitellen tai massarokotusmenetelmiä käyttäen. Kun linnut rokotetaan yksitellen, varmistetaan, että jokainen lintu saa rokoteannoksensa.

Yksilöllisesti annetulla rokotteella saadaan yleensä parempi suoja laumatasolla kuin massarokotusmenetelmillä. Yksilöllinen rokottaminen on paljon työläämpää kuin massarokottaminen, siksi suuria lintumääriä rokotettaessa käytetään yleensä massarokotuksia.

Rokotteiden antamisessa on noudatettava huolellisesti valmistajan ilmoittamia antotapoja ja annoksia. Jos siipikarjan öljypohjaista rokotetta pistetään vahingossa ihmiseen, on syytä hakeutua lääkäriin saman päivän aikana. Lääkärille on kerrottava, että rokotteessa on öljyemulsio.

Yksilökohtaiset rokotusmenetelmät

Rokottaminen lihaksensisäisesti ja ihon alle

Untuvikoille rokotteet annetaan injektiona ihon alle niskaan tai lihaksensisäisesti reisilihakseen. Tehosterokotteet vanhempainpolven linnuille annetaan injektiona mieluiten paksuun rintalihakseen. Automaattiruiskun neula suositellaan vaihdettavaksi vähintään 500 linnun välein ja aina, jos neulan epäillään likaantuneen. Rokotepulloa on ravisteltava ennen käyttöä ja käytön aikana, jotta rokoteliuos pysyy tasa-aineisena.

Muut yksilörokotustavat

Muita yksittäisten lintujen rokotustapoja ovat esimerkiksi intranasaalinen rokotus, jossa rokotetippa laitetaan sierainaukkoon, intraokulaarinen, jossa rokotetippa laitetaan avoimeen silmään ja wing-web-menetelmä, jossa rokote annetaan ihon sisäisesti työntämällä rokoteliuokseen kastettu erikoisneula siiven ihopoimun (wing-web) läpi.

Massarokotusmenetelmät

Rokote juomavedessä

Rokotteen annostelu juomavedessä on yleisimmin käytetty siipikarjan rokotusmenetelmä. Menetelmän ideana on saada mahdollisimman moni lintu juomaan rokotevettä lyhyessä ajassa. Jotta tavoitteeseen päästäisiin, lintujen juomaveden saanti estetään 1-2 tunnin ajaksi ennen rokotejuoman tarjoamista. Alle 3 viikon ikäisiä poikasia ei ole suositeltavaa rokottaa tällä menetelmällä, koska pikkupoikaset juovat epäsäännöllisesti.

Juomavedessä annosteltavat rokotteet sisältävät eläviä viruksia (tai eläviä ookystoja kuten kokkidioosirokotteet). Rokotevirusten elävänä säilyminen on ehdoton edellytys rokotuksen onnistumiselle.

Juottojärjestelmä on puhdistettava huolellisesti ennen rokotteen annostelua, koska orgaaninen materiaali esimerkiksi levä sitoo pinnalleen rokoteviruksia. Pesun jälkeen juottojärjestelmä on huuhdeltava perusteellisesti, jotta sinne ei jää pesu- eikä desinfektioaineita, jotka inaktivoivat rokoteviruksia.

Rasvattoman maitojauheen lisääminen rokoteveteen voi estää veden epäpuhtauksien aiheuttamaa rokotevirusten inaktivoitumista. Rasvatonta maitojauhetta lisätään valmistajan ohjeen mukaan tai teelusikallinen 5 litraan vettä. Haittana on se, että maitojauhe voi tukkia juomavesinipat.

Rokotteen antaminen juomaveden mukana voi aiheuttaa linnuille lieviä hengitystieoireita.