Eläinrokotetyypit

Rokotteet voidaan jakaa eläviä tai tapettuja taudinaiheuttajia sisältäviin valmisteisiin. Niiden väliset peruserot ovat taulukossa 2.

  • Elävät heikennetyt virusrokotteet
  • Inaktivoidut eli tapetut virusrokotteet
  • Inaktivoidut eli tapetut bakteerirokotteet
  • Elävät heikennetyt bakteeri-, sieni- ja parasiittirokotteet
  • Toksoidirokotteet
  • Komponenttirokotteet
  • Marker-rokotteet
  • Yhdistelmärokotteet

Elävän ja tapetun rokotteen eroja

 

Rokote  Edut  Haitat
  Elävä
  • Rokotuksia tarvitaan harvemmin
  • Suoja nopeasti ja kestää pitempään
  • Ei tarvita adjuvantteja
  • Vähemmän yliherkkyysreaktioita
  • Makrofagit aktivoituvat paremmin ja soluvälitteinen immuniteetti kehittyy hyvin
  • Rokotemikrobia vähemmmän/annos
  • Mahdollinen jäännösvirulenssi/
    virulenssinpalautuminen
  • Kontaminoivien mikrobien vaara suurempi
  • Annettaessa kahta elävää rokotetta
    samanaikaisesti tai liian lähekkäin voi syntyä interferenssi*
  • Voivat olla vaarallisia immunosupressoiduille ja tiineille eläimille.
     

Inaktiivinen
(tapettu)

  • Tapettujen rokotteiden välillä ei interferenssiä*
  • Ei jäännösvirulenssia/ ei viruslenssin palautumista
  • Kontaminoivien mikrobien vaara vähäisempi
  • Turvallisia immunosupressoiduille tai tiineille
  • Adjuvanttien käyttö lisää yliherkkyysreaktioiden vaaraa
  • Yleensä heikompi immuunivaste
  • Suoja hitaammin ja kestää vähemmän aikaa
  • Rokotemikrobia tarvitaan enemmän per annos 

*interferenssillä tarkoitetaan ilmiöitä, jossa esim. elävä rokotevirus estää toisen rokoteviruksen lisääntymistä rokotetussa eläimessä.

Elävällä rokotteella ei ole tehoa, mikäli rokoteviruksen lisääntyminen estyy.

Elävät heikennetyt virusrokotteet

Rokotteissa olevat elävät virukset on heikennetty. Ne eivät aiheuta tautia rokotettavalle, mutta ne aktivoivat puolustusjärjestelmän jonka seurauksena eläimessä syntyy immuunivaste.

Tähän ryhmään kuuluvat rokotteet mm. seuraavia viruksia vastaan: koiran ja minkin penikkatautivirus, koiran adeno-2-virus ja parainfluenssavirus, kissaruttovirus, kissan herpes- ja calicivirukset, Marek virus (kalkkunan tai kanan Marek virus), kanan Gumboro- ja AE-virus.

Eläviä heikennettyjä rokoteviruksia säilytetään yleensä kylmäkuivattuina. Liuotuksen jälkeen ne eivät säily nestemuodossa, vaan ne on käytettävä heti.

Inaktivoidut eli tapetut virusrokotteet

Rokotteissa olevat virukset on kasvatettu kuten elävät rokotevirukset, jonka jälkeen ne on inaktivoitu esim. beta-propionilaktonilla, formaldehydillä tai etyyliamiinilla. Adjuvantteja käytetään tehostamaan immuunivastetta.

Tähän ryhmään kuuluvat rokotteet mm. seuraavia viruksia vastaan: koiran adeno-1-virus, kissaruttovirus, kissan herpes- ja calicivirus, hevosen influenssavirus ja herpes-1-virus, parvovirukset (sian, koiran ja minkin), rabiesvirus ja kanan Gumborovirus.

Inaktivoidut eli tapetut bakteerirokotteet

Rokotteissa olevat bakteerit inaktivoidaan tavallisesti formaldehydillä, jonka jälkeen lisätään adjuvantti.

Tähän ryhmään kuuluvat rokotteet mm. seuraavia mikrobeja vastaan: sikaruusubakteeri, sian Actinobacillus pleuropneumoniae -bakteeri, sian Escherichia coli -bakteeri, leptospirabakteeri, kalojen Aeromonas salmonicida ja Vibrio anguillarum -bakteerit sekä minkkien Pseudomonas aeruginosa -bakteeri.

Elävät heikennetyt bakteeri-, sieni- ja parasiittirokotteetRokotteissa on eläviä heikennettyjä bakteereja, sieniä tai ookystia. Naudan pälvisilsarokote ( Trichophyton verrucosum -kanta) ja kanojen kokkidioosirokote kuuluvat tähän ryhmään.

Toksoidirokotteet

Rokotteissa oleva toksoidi on vaarattomaksi tehtyä, mutta antigeenisuutensa säilyttänyttä bakteeritoksiinia.

Tähän ryhmään kuuluvat esim. Clostridium tetani -toksoidi (hevonen), Clostridium perfringens -toksoidit (lammas, sika), Clostridium botulinum -toksoidi (turkiseläimet) ja Pasteurella multocida -bakteerin toksoidi (sika).

Komponenttirokotteet

Komponenttirokotteessa on vain sitä taudinaiheuttajan rakenneosaa, jonka tiedetään johtavan taudilta suojaavien vasta-aineiden syntymiseen.

Ryhmään kuuluvat rokotteet, joissa on sikojen E. coli -bakteerin pilus- / fimbria-antigeeneja (F4, F5, F6, F41) ja hevosen influenssavirusten puhdistettuja pinta-antigeenejä (hemagglutiniini).

Marker-rokotteet

Marker-rokotteeksi kutsutaan elävää tai tapettua rokotetta, jonka rokotemikrobista on geeniteknisesti poistettu yksi tai useampi pintaproteiinia koodaava geeni. Marker-rokotuksen ja luonnollisen infektion seurauksena syntyneet vasta-aineet eroavat toisistaan. Vasta-aineiden perusteella on siis mahdollista erottaa toisistaan rokotetut ja infektoituneet eläimet.

Marker-rokotteista voi olla apua infektion juurimisessa silloin, kun infektion aiheuttamat tappiot ovat niin suuria, ettei rokottamisesta voida kokonaan luopua. Eläimille on EU:n alueella rekisteröity marker-rokotteet sikojen Aujeszkyn taudin ja nautojen IBR:n ennaltaehkäisyyn.

Yhdistelmärokotteet

Yhdistelmärokotteella tarkoitetaan rokotetta, jossa on antigeeneja kahta tai useampaa taudinaiheuttajaa vastaan. Yhdistelmärokotteen turvallisuus ja teho on testattu kaikkien rokoteantigeenien osalta. Samassa rokotteessa voi olla sekä eläviä että tapettuja rokotemikrobeja kuten useissa kissojen ja koirien yhdistelmärokotteissa tai jotain mikrobin komponenttia ja tapettuja bakteereita tai viruksia tai toksoidia kuten joissakin sikojen ja hevosten rokotteissa.