Rokotusten haittavaikutukset

Rokotteiden käyttöön liittyy aina haittavaikutusten mahdollisuus. Vain pieni osa rokotuksista aiheuttaa reaktioita, jotka yleensä menevät ohi itsestään muutamassa tunnissa tai parissa päivässä. Oireenmukaisena hoitona voidaan antaa tarvittaessa esim. lyhytvaikutteisia kortikosteroideja ja/tai kuumetta alentavaa särkylääkettä.

Rokote ei saa myyntilupaa ennen kuin siitä kootusta dokumentaatiosta on arvioitu laatu, turvallisuus ja teho. Mahdollisten haittavaikutusten toivotaan ilmenevän turvallisuustutkimuksissa ja tiedot niistä kootaan valmisteyhteenvetoa varten. Nämä odotetut haittavaikutukset mainitaan valmisteyhteenvedossa. Koska tutkimukset tehdään pienillä eläinmäärillä, on mahdollista, että myöhemmin, kun rokotetta aletaan käyttää laajemmin ilmenee myös nk. odottamattomia haittavaikutuksia. Tällöin esiin voi tulla myös hyvin harvinaisina esiintyviä haittavaikutuksia. Rokotusten haittavaikutukset voidaan jakaa karkeasti odotettuihin ja odottamattomiin haittavaikutuksiin.

Odotettuihin haittavaikutuksiin kuuluvat rokotuksen jälkeen esiintyvä kuumereaktio, huonovointisuus, paikalliset oireet (punoitus, kuumotus, turvotus) pistospaikalla, kipu ja joissakin tapauksissa lievät allergiset reaktiot. Ohimeneviä kuumereaktioita ja huonovointisuutta esiintyy etenkin käytettäessä eläviä, heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältäviä rokotteita. Paikallisoireet voivat olla rokotteen sisältämän adjuvantin, säilyteaineen tai inaktivointiaineen aiheuttamia. Inaktivoinnissa käytetty formaliini on erittäin ärsyttävää, mutta yleensä se neutraloidaan rokotevalmistuksen loppuvaiheessa. Paikallisoireita esiintyy useammin käytettäessä tapettuja, inaktivoituja rokotteita.

Odottamattomia haittavaikutuksia ovat kaikki haitalliset vaikutukset, joita ei ole mainittu valmisteyhteenvedossa. Tällaisia voivat olla esimerkiksi allergiset reaktiot ja vierasesinereaktiot. Allergiset reaktiot ilmenevät välittömästi parissa minuutissa - kolmessa tunnissa (tyyppi I yliherkkyys) rokotuksesta tai paljon myöhemmin 8-21 päivän (tyyppi III yliherkkyys) kuluttua rokotuksesta. Anafylaktisen reaktion (tyyppi I yliherkkyys) kehittyminen on käytännössä ainoa tilanne, jossa vaaditaan nopeita toimia (taulukko 3). Välittömien, hoitoa vaativien allergisten reaktioiden varalta rokotettua eläintä olisi hyvä tarkkailla noin 15 minuutin ajan. Allergisten reaktioiden riski nousee 3. ja 4. rokotuskerran jälkeen.

Taulukko 3.

Anafylaktiset reaktiot eläimillä

 

Laji Shokkielin Oireet Patologiset löydökset
Märehtijät  Hengitystiet Yskä, hengenahdistus ja kollapsi Keuhkoödeema, emfyseema ja veren vuodot (lysähtäminen)
Hevonen Hengitystiet ja suolisto Yskä, hengenahdistus ja ripuli  Emfyseema ja suolistoverenvuodot
Sika  Hengitystiet ja suolisto Syanoosi ja kutina Systeeminen hypotensio
Koira Maksa ja rs-kanava Kiihtymys, vatsakipu, oksentaminen, hengityslama ja kollapsi Maksan, pernan ja rs-kanavan verentungos sekä verenvuodot
Kissa Keuhkot ja rs-kanava Voimakas päänalueen kutina, hengitysvaikeudet, syanoosi, salivaatio, oksentaminen ja kollapsi Keuhkoödeema ja keuhkoverenvuodot, rs-kanavan verentungos
Kana Hengitystiet Hengenahdistus ja kouristukset Keuhkoödeema

 

Vierasainereaktioihin voidaan lukea myös granulooman muodostuminen (tyyppi IV yliherkkyys) rokotuskohtaan. Harvinaisimmista haittavaikutuksista saadaan hyvin vähän tietoa. Esimerkiksi kissojen rokottamisen ja injektiokohdan sarkooman välistä syy-yhteyttä on epäilty jo pitkään, mutta vasta nyt asiaa on ryhdytty selvittämään perusteellisemmin. USA:ssa asiaan on paneutunut vuonna 1996 perustettu työryhmä Vaccine-Associated Feline Sarcoma Task Force (VAFSTF) ja Euroopassa Veterinary Products Committee (VPC) asettama työryhmä.

Toistaiseksi sarkoomia ei ole pystytty yhdistämään mihinkään tiettyyn rokotteeseen tai rokotetyyppiin. Molemmat työryhmät suosittelevat standardoitujen rokotuskohtien käyttöä, jotta saataisiin selville assosioituvatko sarkoomat jonkun rokotteen käyttöön ja jotta sarkoomien kirurginen poisto olisi helpompaa.

Työryhmien suosituksen mukaan rabiesvirusantigeeenia sisältävät rokotteet annetaan mahdollisimman distaalisesti oikeaan (right) takaraajaan ja kissanleukemiavirusantigeenia sisältävät rokotteet vastaavasti vasempaan (left) takaraajaan. Muita antigeeneja sisältävät rokotteet annetaan oikealle olkapään/lavan alueelle välttäen keskilinjaa ja lapojen välistä aluetta. Ihonalle rokottamista suositellaan, koska mahdolliset kasvaimet voidaan havaita aikaisemmin.

Kipu

Suoraan jääkaapista otettu kylmä rokote voi aiheuttaa erityisesti pennuille kipureaktioita. Rokottamisesta aiheutuva jälkikipu voi johtua rokottamisesta liian lähelle hermoa, mutta on yleisimmin seurausta ei-isotonisesta osmolaalisuudesta tai valmisteen pH:sta, joka poikkeaa elimistön arvoista.

Epäspesifiset reaktiot

Rokotetuilla eläimillä todetaan yleisesti lyhytaikaista kuumetta rokottamisen jälkeen. Sen lisäksi 24-72 tunnin kuluessa voi esiintyä ohimenevää ruokahaluttomuutta, epämääräistä levottomuutta ja erityisesti koirilla sekä kissoilla lisäksi ripulia ja oksentelua.

Paikallisreaktiot

Rokotuskohtaan voi muodostua turvotusta, joka yleensä on suurimmillaan noin 48 tunnin kuluessa rokotuksesta ja häviää sitten vähitellen. Kovempia paukamia voi syntyä, jos rokotteessa on adjuvanttina alumiinisuoloja. Paikallismuutokset häviävät yleensä joidenkin viikkojen kuluessa.

Bakteereilla saastuneilla neuloilla rokottaminen voi aiheuttaa paiseita. Monta annosta sisältävässä pullossa oleva rokote kontaminoituu helposti ja voi käytettäessä aiheuttaa pistospaikan infektoitumisen. Öljyadjuvantit, kontaminoitunut liuotin ja useita antigeenejä sisältävät inaktivoidut bakteerirokotteet eli bakteriinit voivat aiheuttaa paiseita, jotka on poistettava kirurgisesti.

Allergiset reaktiot

Myöhemmät allergiset reaktiot (tyyppi III yliherkkyys) esiintyvät noin 8-21 päivää rokotuksen jälkeen. Tällöin oireina ovat mm. ihon papulat, märkivät ekseemat tai ihonalainen ödeema. Käytettäessä elävää adenovirus-1 (CAV-1) sisältäviä rokotteita, joillekin koirille kehittyy 'blue eye' -tauti (uveiitti, tyyppi III yliherkkyys). Elävää CAV-2 virusta sisältävien rokotteiden on todettu vain harvoin aiheuttavan uveiittia. Nykyisissä rokotteissa käytetään aina tapettuja CAV-1 viruksia.

Anafylaksia

Rokotteissa voi olla ainesosia, joille voi esiintyä voimakasta yliherkkyyttä. Voimakas yliherkkyysreaktio (anafylaksia eli anafylaktinen shokki eli tyyppi I yliherkkyys) ilmenee parista minuutista kolmeen tuntiin rokottamisen jälkeen, yleisimmin 15 minuutin sisällä. Anafylaksian oireet vaihtelevat hieman eri eläinlajeilla.

Äkilliset hengitysvaikeudet sekä verenpaineen lasku, urtikaria ja kollapsi vaativat välittömästi ensiavuksi adrenaliinia. Lievemmissä reaktioissa suositellaan lihaksensisäistä annostelua. Nahanalaista injektiota ei suositella, koska adrenaliinin aiheuttama vasokonstriktio saattaa johtaa huonoon imeytymiseen ja jopa kudosnekroosiin. Jos oireet ovat voimakkaat, adrenaliini tulee antaa suonensisäisesti tai endotrakeaalisesti, jos suonensisäinen annostelu ei ole mahdollista. Adrenaliinia voidaan antaa tarvittaessa toistuvasti 15-20 minuutin välein.

Taulukossa 4 on esitetty kirjallisuuden perusteella koottu näkemys adrenaliinin annosteluohjeista anafylaktisen reaktion hoidossa eri eläinlajeilla. Suositellut annokset vaihtelevat eri kirjallisuuslähteissä, joten annos ja antotapa on aina arvioitava tapauskohtaisesti. Hoitoa tulee jatkaa laskimonsisäisesti annettavilla nesteillä ja kortikosteroideilla, mikäli eläin on shokissa. Hengitystiet on pidettävä avoimina. Hengitysvaikeuksissa tulee antaa happea, koska bronkokonstriktio ja kardiovaskulaarinen kollapsi aiheuttavat hypoksemiaa.

Aiemmin rokottamisesta anafylaktisen reaktion saaneen eläimen rokottaminen vaatii riskien punnitsemista sekä varautumista tilan uusiutumiseen. Tilannetta voi auttaa valmisteen vaihtaminen, mikäli rinnakkaisvalmisteita on saatavilla.

Endotoksinen shokki

Jos gram-negatiivisia bakteereita sisältävää rokotetta (tai hevosen koliviljelmää) on käsitelty väärin, esim. säilytetty väärässä lämpötilassa, voi sen antamisen seurauksena olla endotoksinen shokki, jossa on anafylaksian kaltaiset oireet. Tiineet eläimet saattavat lisäksi abortoida.

Syy-yhteyden arviointi

Ilmoitus rokotteen aiheuttamasta haittavaikutuksesta tai rokotesuojan pettämisestä tehdään Fimeaan (Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus).

Kaikki Fimeassa vastaanotetut haittavaikutusilmoitukset kirjataan haittavaikutusrekisteriin. Ilmoitukset arvioidaan ja luokitellaan. Ilmoituksen tehneelle eläinlääkärille lähetetään vastauskirje, jossa rokotteen ja ilmenneiden oireiden syy-yhteys selvitetään.

Keskeisintä syy-yhteyden arvioinnissa on ajallinen yhteys rokotteen antoon. Jokin tekijä voi kuitenkin vaikuttaa samanaikaisesti ja aiheuttaa oletetun haittavaikutuksen. Tästä syystä oireelle on ensin mietittävä mahdollista vaihtoehtoista selitystä.

Jos haitallisen oireen ja rokotuksen välillä on selvä ajallinen yhteys eikä oireelle ole tiedossa todennäköisempää selitystä, on syy-yhteys rokotukseen mahdollinen. Käytännössä on usein mahdotonta tietää, johtuuko oire rokotuksesta tai esim. samanaikaisesta virusinfektiosta. Todennäköisenä tai varmana yhteyttä voidaan pitää, jos oire ilmenee rokotuskohdassa tai jos rokotteen tiedetään aikaisemmin aiheuttaneen samantapaisia haittavaikutuksia.

Jos eläin menehtyy rokotuksen jälkeen ja kuolemaa edeltävien oireiden yhteys rokotukseen on mahdollinen tai todennäköinen, eläin on syytä lähettää pian kuolinsyyn selvittämistä varten Eviraan. Eläimen omistaja maksaa obduktiokulut, ellei muuta ole sovittu. Ruumiinavaustodistuksesta pyydetään toimittamaan kopio haittavaikutusilmoituksen mukana Fimean eläinlääkkeiden haittavaikutusrekisteriin.

Taulukko 4.

Adrenaliinin annossuositukset anafylaktisen shokin hoidossa eri eläinlajeilla

 

 Eläinlaji  IM-annos (1 mg/ml)  IV-annos (1 mg/ml)
 Hevonen   0,01 - 0,02 mg/kg
(5-10 ml/500kg)
 0,003 - 0,005 mg/kg
(1,5 - 2,25 ml/500 kg)
(max0,01mg/kg, 4,5 ml/500 kg)
 Nauta  0,008 - 0,016 mg/kg
(4 - 8 ml/500 kg)
 0,004 - 0,008 mg/kg
(2-4 ml/500 kg)
 Sika ja lammas  0,008 - 0,016 mg/kg
(0,8 - 1,6 ml/100 kg)
 0,004 - 0,008 mg/kg
(0,4 - 0,8 ml/100 kg)
 Koira  0,01 - 0,02 mg/kg
1:10 laimennettua adrenaliinia (A1-2 ml/10 kg
 0,01 - 0,02 mg/kg (B 1:10 laimennettua adrenaliinia (A1-2ml/10 kg
 Kissa  0,01 - 0,02 mg/kg
1:10 laimennettua adrenaliinia (A0,5 -1 ml
 0,01- 0,02 mg/kg (B  1:10 laimennettua adrenaliinia (A0,5-1 ml (0,2 ml )(C


(A 1:10 laimennos valmistetaan laimentamalla (1mg/ml) adrenaliinia 1:10 fysiologiseen suolaliuokseen, esim. 1 ml adrenaliinia + 9 ml fys. NaCl.
(B Jos suonensisäinen annostelu ei ole mahdollista, voidaan annos teoriassa kaksinkertaistaa ja antaa intubaatioputken kautta hengitysteiden limakalvolle.
(C Annos 0,2 ml IV riittää kirjallisuuden mukaan useimmissa tapauksissa.

Lisää aiheesta muualla verkossa