Ajankohtaista rehuista 2018

14.9.2018: TUONTIREHUT KOTIELÄINTILOILLA

Kuluneen kesän kuivuudesta johtuen rehusadot sekä viljan että karkearehun osalta ovat Suomessa useilla paikkakunnilla jäämässä pieniksi. Rehuvajeen paikkaamiseksi on kotieläintilojen mahdollista hankkia rehuja omaan käyttöön ulkomailta tietyin edellytyksin.

Rehualan toimija voi hankkia rehuja vain rekisteröidyiltä rehualan toimijoilta, ja paitsi kotimaisten rehun myyjien niin myös Euroopan Unionin (EU) jäsenmaiden toimijoiden tulee olla rekisteröityneitä. Rekisteröitymisen voi tarkistaa kyseisen maan viranomaisten nettisivuilta, joista EU:n komissio ylläpitää listaa (https://ec.europa.eu/food/safety/animal-feed/feed-hygiene/approved-establishments_en). Vaatimus rekisteröityä koskee myös maatiloja. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira julkaisee nettisivuillaan luetteloita Suomessa rekisteröityneistä rehualan toimijoista (https://www.evira.fi/elaimet/rehut/).

Tuodessaan rehuja EU:n ulkopuolelta toimijan tulee rekisteröityä maahantuojaksi, mikä koskee myös maatiloja. Olkea ja heinää saa tuoda EU:n ulkopuolista maista Suomeen vain eläinlääkinnällisen rajatarkastusaseman kautta. Norja rinnastetaan EU-maaksi. Suu- ja sorkkatautiriskin vuoksi tuonti on mahdollista vain tietyistä maista eli Australiasta, Kanadasta, Sveitsistä, Chilestä, Grönlannista, Islannista, Uudesta-Seelannista, Serbiasta, Yhdysvalloista ja tautivapailta alueilta Etelä-Afrikasta. Olkea ja heinää ei saa tuoda Suomeen esimerkiksi Venäjältä.

Rehualan toimija vastaa aina tuomansa, valmistamansa tai myymänsä rehun laadusta ja turvallisuudesta. Jos kotieläintuottaja itse tuo rehua, niin hänen tulee varmistaa, että rehut täyttävät rehulainsäädännössä esitetyt laatuvaatimukset haitallisten aineiden osalta eikä rehuissa esiinny salmonellaa, hukkakauraa tai eläviä tuholaisia. Tämän voi varmistaa esim. edellyttämällä myyjältä eräkohtaisia analyysitodistuksia ja tekemällä asiasta kirjalliset sopimukset.  Jos valkuaisrehuaineita tuodaan kolmansista maista Suomeen, siitä tulee tehdä ilmoitus Eviralle. EU-alueelta rehua tuotaessa ilmoitusta ei tarvitse tehdä. Kuitenkin rehualan toimijan, joka tuo erityisen riskialttiita kasviperäisiä rehuja EUn sisämarkkinoilta, on otettava näytteitä saapuvista rehueristä salmonellatutkimuksia varten. Näytteenottovelvoite ei koske pienten rehumäärien tuontia rehualan toimijan omistamien tai hallitsemien eläinten ruokintaa varten.

Niiltä alueilta, joilla esiintyy eläintauteja, kuten afrikkalaista sikaruttoa, ei suositella tuotavan Suomeen kuumentamattomia rehuja, kuten heinää, säilörehua ja viljaa (https://www.evira.fi/elaimet/ajankohtaista/2018/valta-rehujen-maahantuontia-afrikkalaisen-sikaruton-esiintymisalueilta/).

Lisätietoja: https://www.evira.fi/elaimet/rehut/

                  rehukyselyt@evira.fi

30.5.2018: HUOMIO REHUJEN VARASTOINTIIN JA VARASTOJEN MERKITSEMISEEN

Rehuntuotannon kaikissa vaiheissa on huolehdittava siitä, että rehut suojataan mahdollisilta saastumista ja pilaantumista aiheuttavilta tekijöiltä. Saastumista ja pilaantumista voivat aiheuttaa esimerkiksi jätteiden, vaarallisten aineiden, kasvinsuojeluaineiden, jyrsijämyrkkyjen tai lannoitteiden vääränlainen varastointi ja käsittely sekä tuhoeläimet, lintujen ulosteet ja maaperästä tai vedestä lähtöisin olevat mikrobiologiset taudinaiheuttajat.

Eri eläinryhmille ja -lajeille tarkoitetut rehut, kuten lääkerehut, on varastoitava siten, että estetään niiden joutuminen sellaiselle eläimelle, jolle niitä ei ole tarkoitettu. Rehujen varastoinnissa käytettävät säiliöt ja tilat on puhdistettava säännöllisesti ja tarpeen mukaan desinfioitava puhdistuksen jälkeen. Esimerkiksi lääkerehun käytön jälkeen laitteistot tulee puhdistaa, jotta vältetään seuraavan rehuerän saastuminen. Rehujen varastointia valvotaan maataloustukiin liittyvien täydentävien ehtojen tarkastuksissa, joita tehdään noin yhdelle prosentille maataloustukia hakeneista tiloista.

Rehuvarastojen merkitseminen tunnisteilla, esimerkiksi siilo 2, ja tunnisteiden kirjaaminen rehukirjanpitoon vaikuttaa myös rehujen turvallisuuteen. Rehuvarastojen tunnisteet auttavat rehukuormaa tuovaa kuljettajaa, estävät rehuerien tahatonta sekaantumista sekä mahdollistavat rehun jäljitettävyyden ja takaisinvedon kohdennetusti rehun salmonellatartunta- tai muussa vaaratilanteessa. Rehuvaraston tunnisteen muoto on vapaa ja rehuvaraston merkinnän voi tehdä itse, kunhan rehujen säilytyspaikat ovat yksilöitävissä ja erotettavissa toisistaan.

Lisätietoja Täydentävien ehtojen oppaasta tai Eviran nettisivuilta:

www.mavi.fi > Oppaat ja lomakkeet > Viljelijä > Täydentävien ehtojen oppaat

www.evira.fi > Eläimet > Rehut ja rehualan toimijat > Rehualan toiminta > Viljelijät ja kotieläintuottajat > Kirjanpito- ja muut vaatimukset rehujen alkutuotannossa