Rehujen jäljitettävyys

Rehujen jäljitettävyys elintarvikeketjussa

Kansallinen rehulaki 86/2008 ja maa- ja metsätalousministeriön päätökset (40/99 ja 41/99) sekä asetukset (712/08 ja 91/02) säätävät erilaisista toiminnanharjoittamiseen ja rehujen tuoteselosteisiin ja pakkausmerkintöihin liittyvistä tekijöistä, joilla rehueriä voidaan seurata, jäljittää ja tarvittaessa vetää pois markkinoilta. Nämä vaatimukset koskevat myös turkis- ja lemmikkieläinten rehuja. Sekä alkutuotantoa että kauppa kuuluvat 1.1.2006 alkaen sovelletun rehuhygienia-asetuksen (EY) N:o 183/2005 piiriin. Rehuhygienia-asetuksessa on mm. tietojen kirjaamista koskevia yksityiskohtaisia vaatimuksia (Liite I alkutuotanto ja Liite II muut toimijat kuin alkutuotanto).

Ns. yleisen elintarvikeasetuksen (EY) N:o 178/2002 artikla 18 säätää elintarvikkeiden ja rehujen jäljitettävyydestä:

  • esipuheet (28 ja 29) - perustelut
  • 3. artikla - määritelmät
  • 18. artikla - jäljitettävyysmääräykset

Artikla 18 on kirjoitettu yleisellä tasolla, ja siksi komissio on laatinut ohjeen sen täytäntöönpanosta. EU-komission ohje on englanninkielinen.

Tiivistelmä EU-komission ohjeesta yleisen elintarvikeasetuksen (EY) N:o 178/2002 täytäntöönpanosta rehujen jäljitettävyyden osalta

Jäljitettävyyssäädösten tavoitteena on

  • mahdollistaa rehujen jäljitettävyyden kaikissa vaiheissa
  • jakaa luotettavaa tietoa rehu- ja elintarvikeketjun toimijoille sekä kuluttajille
  • mahdollistaa viranomaisten tiedonsaanti valvontaa varten
  • varmistaa eläinten ja ihmisten turvallisuus mm. estämällä vaaraa aiheuttavien tuotteiden markkinointi tai poistamalla ne markkinoilta kohdennetusti ja nopeasti
  • varmistaa rehualan toimijoiden mahdollisuus tunnistaa tahot, joilta ne hankkivat rehuissa käyttämänsä raaka-aineet

 

Jäljitettävyydellä elintarvikeketjussa tarkoitetaan mahdollisuutta jäljittää rehut vähintään yksi askel taaksepäin ja yksi askel eteenpäin kaikissa ketjun vaiheissa

  • rehun välitön toimittaja (toimittaja, välittäjä, valmistaja)
  • rehun välitön vastaanottaja (toimittaja, välittäjä, valmistaja, käyttäjä (myös maatila, koska eläintuotteen ostaja on lopullinen kuluttaja), tukku- tai vähittäiskauppa

 

Jäljitettävyysvaatimus koskee aineita,

  • jotka on tarkoitettu rehuksi tai
  • joiden voidaan olettaa tulevan lisätyksi rehuun,
  • kuten esimerkiksi rehuseoksia ja rehun lisäaineita.

 

Jäljitettävyysvaatimus ei koske

  • aineita, joita käytetään pellolla: esim. torjunta-aineet ja lannoitteet
  • aineita, joita käytetään eläinten lääkintään
  • pakkausmateriaaleja, astioita, joiden jäljitettävyyttä koskee asetus 1737/2004/EY
  • kasvienlisäysaineita: esim. kylvösiemeniä ja pistokkaita.

 

Toiminnasta tai toimijoista rehujen jäljitettävyysvaatimus koskee

  • maahantuojia, valmistajia, välittäjiä
  • kuljetusta
  • varastointia
  • jalostusta/valmistusta
  • kauppaa (rehuhygienia-asetuksen EY N:o 183/2005 myötä 1.1.2006 alkaen)
  • tuotantoeläinten kasvattajia (maatilat, kalanviljelylaitokset)

eli kaikkia rehuketjun ja koko elintarvikeketjun toimijoita tuotannon, jalostuksen ja jakelun kaikissa vaiheissa alkutuotanto mukaan lukien.


Rehujen jäljitettävyysvaatimus ei koske

  • kolmansissa maissa olevia toimijoita. EU:ssa toimivan maahantuojan on kuitenkin kyettävä osoittamaan, kuka toimittaa tuotteen EU:n alueelle
  • toistaiseksi tuotantoeläinten rehujen kulkua vähittäiskaupasta eläinten kasvattajalle (EU:n rehuhygienia-asetus muuttaa tilanteen)
  • kolmansiin maihin vietäviä rehuja '

 

Jäljitettävyysvaatimus ja merkinnät

  • Tuotteita/aineita jäljitettäessä käytetään apuna olemassa olevia lainsäädännön vaatimia kaupallisia asiakirjoja, irtotavaran ohessa kulkevia tuoteselosteita sekä pakkausmerkintöjä.
  • "… rehuissa on niiden jäljitettävyyden helpottamiseksi oltava riittävät ja asianmukaiset merkinnät tai tunnistetiedot tarkempiin säännöksiin sisältyvien asiaa koskevien vaatimusten mukaisesti" (asetuksen EY N:o178/2002 artikla18 kohta 4)
  • Jäljitettävyysvaatimus ei siis sinänsä lisää pakkausmerkintöjä tai esim. kuluttajien tiedonsaantia tuotteiden alkuperästä.

Toimittajajäljitettävyys

  • "..toimijoiden on voitava tunnistaa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö (yritys), joka on toimittanut niille rehun” (asetuksen EY N:o178/2002 artikla18 kohta 2)
  • tieto toimittajista - yksi askel taaksepäin ketjussa

Sisäinen jäljitettävyys (eli prosessijäljitettävyys)

  • Asetus EY N:o 178/2002 ei edellytä sisäistä jäljitettävyyttä eli yhteyttä sisään tulevien ja ulosmenevien tuotteiden välillä.
  • Mitä paremmin sisäinen jäljitettävyys on vapaaehtoisin toimin otettu huomioon sitä rajatumpi ja täsmällisempi takaisinveto voidaan tarvittaessa toteuttaa, mikä on toimijan etu. Toimija päättää toistaiseksi itse sisäisen jäljitettävyyden tarkkuudesta ja yksityiskohdista.

Asiakasjäljitettävyys

  • "…toimijoilla on oltava käytössä sellaiset järjestelmät ja menettelyt, joiden avulla ne voivat tunnistaa muut yritykset, joille niiden tuotteita on toimitettu" (asetuksen EY N:o178/2002 artikla18 kohta 3)
  • tieto asiakkaista - yksi askel eteenpäin ketjussa

Kuluttajia ei kuitenkaan lasketa kuuluviksi jäljitettäviin asiakkaisiin.

Mitä tarkoitetaan jäljitysjärjestelmillä ja -menettelyillä?

  • Jäljitysjärjestelmän tulee olla sellainen, että tuotteen jäljittämiseksi tarvittavat tiedot on tarkoituksenmukaisesti dokumentoitu.
  • Kuvaus järjestelmästä sisällytetään toiminnanharjoittajan omavalvontaan ja tiedot on säilytettävä erikseen määrätyn ajan.
  • Jäljitettävyystiedot annetaan pyynnöstä toimivaltaiselle viranomaiselle valvontaa varten.

Mitä tietoja on säilytettävä?

  • Jäljitettävyyden kannalta tarpeellinen tieto on aina säilytettävä.
  • Toimijoilta edellytetään järjestelmällistä mekanismia, jonka avulla tarvittavat tiedot kyetään toimittamaan toimivaltaisille viranomaisille pyydettäessä.
  • Jäljitettävyystavoitteen saavuttamiseksi seuraavat tiedot aina tallennettava:

Ensimmäisen luokan tiedot, jotka on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle pyydettäessä kaikissa tapauksissa

 

1.

toimittajan nimi ja osoite, tuote ja sen nimi (luonne) riittävällä tarkkuudella

 

2.

asiakkaan nimi ja osoite, tuote ja sen nimi (luonne) riittävällä tarkkuudella

 

3.

myynti/toimittamisaika - päivämäärä.

Toisen luokan tiedot, joiden kirjaaminen on erittäin suositeltavaa

 

4.

tuotteen volyymi tai määrä

 

5.

tuotteen valmistuserätunniste tai valmistuspäiväys

 

6.

tuotteen tarkempi kuvaus (pakattu, irtotavara yms.)

Kuinka nopeasti tiedot on toimitettava viranomaiselle?

  • ensimmäisen luokan tiedot tulee toimittaa välittömästi
  • toisen luokan tiedot tulee toimittaa niin nopeasti kuin on kohtuudella ja käytännössä mahdollista.

Yleisen elintarvikeasetuksen EY N:o178/2002 artiklassa 18 ei säädetä vähimmäisaikaa tietojen ylläpitämiselle, mutta artiklan 18 tavoite täyttyy muita säädöksiä soveltaen ja mukauttaen eli asiakirjoja ja tietoja on säilytettävä seuraavasti:

 

kuusi kuukautta valmistus- tai toimituspäivästä

 

-

helposti pilaantuvat rehut, joiden viimeinen käyttöpäivä on alle 3 kk tai niille ei ole annettu viimeistä käyttöpäivää, ja ovat tarkoitettu suoraan lopulliselle kuluttajalle

 

tuotteiden säilyvyysaika + kuusi kuukautta

 

-

tuotteet, joiden säilyvyysaika on yli viisi vuotta

 

viisi vuotta

 

-

tuotteet, joiden säilyvyysaikaa ei ole määritelty

 

-

kaikki muut tuotteet

 

LISÄÄ AIHEESTA MUUALLA VERKOSSA

 

Aiheet: