EU:n sisämarkkinoilla toimivien koirien ja kissojen pelastusyhdistysten rekisteröityminen tuojiksi

Eviran tehtävänä on eläintautilain (441/2013) 84 §:n nojalla ohjata Suomen eläintautivalvontaa. Valvontaa suorittavia viranomaisia ovat Eviran lisäksi aluehallintovirastot ja kunnan valvontaviranomaiset eläintautilaissa tarkemmin säädetyllä tavalla.

Muut valvontaviranomaiset ovat olleet yhteydessä Eviraan EU:n asetuksen 576/2013 ja maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 1024/2013 soveltamisesta. Tämän vuoksi Evira valvontaa ohjaavana viranomaisena ohjeistaa asetusten soveltamista.

Eviralle ei ole säädetty norminantovaltaa nyt kysymyksessä olevassa asiassa, joten tämä ohje ei ole oikeudelliselta luonteeltaan viranomaisia tai toimijoita sitova. Ohjeen sisältämät tulkinnat ovat Eviran näkemyksiä siitä, miten lainsäädäntöä tulisi soveltaa.

Ohjeessa on sekä suoria lainauksia lainsäädännöstä että Eviran tulkintoja lainsäädännön soveltamisesta. Kaikkia osapuolia velvoittava lainsäädäntö on merkitty kursiivilla.

Asiaa koskevat säädökset

Lemmikkien muihin kuin kaupallisiin kuljetuksiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa 576/2013. Asetus on säädetty estämään ja ehkäisemään erityisesti raivotaudin leviämistä EU:n sisämarkkinoilla tai kolmansista maista EU:n alueelle. Lemmikkieläimellä asetuksessa tarkoitetaan mm. koiria ja kissoja, jotka kulkevat omistajansa tai niistä kuljetuksen aikana omistajan lukuun vastaavan luonnollisen henkilön mukana ja joita ei ole tarkoitettu myytäviksi tai luovutettaviksi uudelle omistajalle. (3 art.)

Velvollisuudesta rekisteröityä eläinten tuojaksi on säädetty Maa- ja metsätalousministeriön (jälj. MMM) asetuksessa eläintautien vastustamiseen liittyvistä yleisistä vaatimuksista siirrettäessä eläviä eläimiä, alkioita ja sukusoluja Euroopan Unionin jäsenvaltioiden välillä (1024/2013).Asetus on annettu eläintautilain nojalla. Eläintautilain 60 § antaa MMM:lle mahdollisuuden säätää eläinten välitystä sekä niiden järjestämistä koskevia välttämättömiä ehtoja, määräyksiä tai kieltoja, jos eläintaudin leviämisestä voi aiheutua vaaraa ihmisten terveydelle, vakavaa vaaraa eläinten terveydelle taikka taloudellisia tappioita eläintuotannolle, eläintautien ennalta ehkäisemiseksi ja leviämisen estämiseksi. Asetuksen 1 § määrittelee sen soveltamisalan. Sen mukaan asetus koskee mm. EU-jäsenvaltiosta Suomeen tuotavia tiettyjä eläimiä. Eläinlajit on lueteltu asetuksen liitteessä I. Liitteessä I mainitaan asetuksen piirissä olevan mm. koirat, kissat, hillerit ja fretit.

Asetuksen 1024/2013 2 § säätää soveltamisalan rajoituksista. Säännöksessä todetaan mm., ettei asetusta sovelleta omistajan mukanaan tuomiin koristevesieläimiin, joita ei ole tarkoitettu myytäviksi tai välitettäviksi. Soveltamisalan rajaus on selvä, joten mm. välitettävät koirat ja kissat kuuluvat asetuksen soveltamisalaan.

Asetuksessa 1024/2013 säädetään mm. tuojaksi rekisteröitymisestä, eläinten tarkastuksista, tuontiasiakirjoista, muista tarkastuksista sekä tuontitarkastuksen raportoinnista TRACES-järjestelmässä. Rekisteröitymisvelvollisuuden ulkopuolelle on rajattu mm. koirien ja kissojen tuojat, silloin kun eläimiä ei ole tarkoitettu myytäviksi tai välitettäviksi.

Rekisteröityminen eläinten tuojiksi

Evira katsoo, että pelastusyhdistysten on rekisteröidyttävä eläinten tuojiksi.

Pelastustoiminnassa saatetaan käyttää ns. lentokummeja, eli vapaaehtoisia henkilöitä, jotka kuljettavat eläimen lähtömaasta mukanaan. Tällainen tuonti näyttää ulospäin yksittäisen matkustajan lemmikkituonnilta. Kuljetustavan perusteella tuonnin voisi katsoa olevan yksityisen henkilön lemmikin tuomista Suomeen, jolloin rekisteröitymisvelvoitetta ei olisi.

Evira kuitenkin tulkitsee pelastusyhdistystoiminnan olevan samalla tavoin eläinten välittämistä kuin kaupallinen eläinten välittäminen, ja siten rekisteröitymisvelvollisuuteen kuuluvaa toimintaa. Eläintautien ehkäisemisen kannalta olennaista on eläintautiriskin määrä ja tautien leviämisen ehkäiseminen, ei se, onko toiminta vastikkeellista vai ei.

Sekä EU- että kansallisen eläinlääkintälainsäädännön tarkoitus on eläintautien ehkäiseminen ja leviämisen estäminen. Säädökset on tehty tätä päämäärää ajatellen, ja niitä tulee tulkita niiden tarkoitus huomioiden.

Pelastusyhdistysten internetsivustoilla on usein tarkat tiedot, miten toimia halutessaan adoptoida koiran ulkomailta. Yhdistykset myös tukevat aktiivisesti adoption toteuttamisessa lähtömaassa, jonka vuoksi niille maksetaan tästä toiminnasta aiheutuneet kustannukset. Yhdistykset ilmoittavat kotia tarvitsevista koirista internetsivuillaan, jotka ovat hyvin yleisön nähtävissä ja löydettävissä. Käytännön ohjaaminen, auttaminen ja käytännön järjestelyiden hoitaminen tulevien omistajien puolesta tekee eläinten välittämisestä aktiivista toimintaa, jonka tarkoituksena on tuoda eli välittää eläimiä Suomeen mahdollisimman paljon.

Eläintautiriskin kannalta ei ole merkityksellistä, että toimintaa tehdään eläinten olojen parantamiseksi ja ilman voiton tavoittelua. Eläintautilainsäädännön tarkoitus ei ole arvioida toiminnan kaupallisuutta tai epäkaupallisuutta. Se, että eläintautiriskin ja toiminnan luonteen perusteella Evira katsoo yhdistysten olevan rekisteröitymisvelvollisia, ei tee kyseisestä toiminnasta kaupallista, jos se ei sitä todellisuudessa ole. Myöskään kaikista rekisteröityneistä tuojista, niin kaupallisista kuin epäkaupallisista toimijoista, käytettävä termi ”kaupallinen tuoja” ei tee toiminnasta kaupallista, jos se todellisuudessa on vastikkeetonta. Termiä käytetään siksi, että se auttaa yleisöä erottamaan ns. tavallisen lemmikkituonnin välitystoiminnasta ja kaupallisesta eläinten tuonnista, jotka edellyttävät rekisteröitymistä.

Rekisteröitymisestä saatavat hyödyt

Toimijan kirjanpitovelvollisuus lisää eläinten jäljitettävyyttä tautitilanteissa. Kirjanpidosta selviää tautiepäilytilanteessa, minne eläimet on kuljetettu sekä mahdolliset riskikontaktit. Sairaan eläimen eristystilan järjestäminen asianmukaisesti on eläimen hyvinvoinnin ja tautivaaran kannalta tärkeää.

TRACES -järjestelmän käyttö helpottaa eläinten jäljitettävyyttä ja lisää toiminnan läpinäkyvyyttä, mikä johtaa tautitilanteen parempaan hallitsemiseen. Tieto on tärkeää elävien eläinten tuontia Suomeen koskevan tautitietoisuuden kartoittamisessa. Jos muiden EU-jäsenmaiden tautitilanne muuttuu, Suomen viranomaiset saavat siitä tiedon nopeasti ja voivat varoittaa rekisteröityjä tuojia.

TRACES -järjestelmän käyttö edellyttää virkaeläinlääkärin käyttämistä lähettävässä jäsenmaassa. Näin varmistetaan, ettei matkaan lähetetä sairaita tai huonokuntoisia eläimiä. Virkaeläinlääkärin käyttö varmistaa omalta osaltaan myös tuontiehtojen täyttymisen ennen vientiä.

Suomessa virkaeläinlääkärin tekemät tarkastuskäynnit (suositus on yksi tuontierä/vuosi/toimija) varmistavat, että toiminnassa noudatetaan eläintautisäännöksiä. Virkaeläinlääkäri antaa myös neuvonta-apua. Tarkastustulos kirjataan TRACES–järjestelmään, jolloin tieto asianmukaisesti hoidetusta toiminnasta välittyy kaikkiin jäsenmaihin.

Rekisteröityminen tuojaksi ei tee pelastusyhdistysten toiminnasta kaupallista. Kyse on liittymisestä eläintautien leviämistä ehkäisevään ja estävään järjestelmään. Toteuttamalla helppoja ja yksinkertaisia velvoitteita tuoja auttaa ehkäisemään eläintautien leviämistä Suomeen. Tällä varmistetaan Suomen tautitilanteen pitäminen hyvänä ja turvataan sekä eläinten että ihmisten terveys. Tämä on erittäin tärkeää ajatellen erityisesti raivotaudin ja ekinokokkoosin vaarallisuutta ihmisille.

 

Lisää aiheesta muualla verkossa