Laittomasti EU:n alueelta Suomeen tuotujen eläinten palauttaminen, lopettaminen tai sijoittaminen karanteeniin

Tämä ohje koskee pääsääntöisesti myös eläimiä, jotka on tuotu laittomasti Norjasta, Andorrasta, Islannista, Liechtensteinista, Monacosta, San Marinosta, Sveitsistä tai Vatikaanista Suomeen.

Laiton tuonti

Eläinten tuontivaatimusten tulee täyttyä kaikilta osin, muutoin tuonti on laiton. Eläimen maahantuoja on velvollinen huolehtimaan, että eläin täyttää tuontivaatimukset.

Jos tuontiehdot eivät täyty, ovat lainsäädännön edellyttämät vaihtoehdot eläinten palautus lähtömaahan (edellyttäen, että lähtömaan viranomaiset hyväksyvät palautuksen), virallisesti hyväksytty karanteeni tai lopetus. Käytettävissä olevat vaihtoehdot - palautus, lopetus tai karanteeni silloin kun se on mahdollinen - on kerrottava tuonnista vastuussa olevalle henkilölle.

Eläimen eristäminen

Riippumatta siitä, mitä laittomasti tuodulle eläimelle tehdään (palautus/lopetus/karanteeni), se pitää välittömästi eläintautivaaran vuoksi eristää. Toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä päätös eläimen eristämisestä sellaiseen paikkaan, jossa eläin voi riittävän turvallisesti odottaa jatkotoimenpiteitä eikä ole pelkoa eläintautien leviämisestä. Eristyspaikan pitäisi löytyä mahdollisimman pian, mieluiten kahden päivän sisällä. Eristykselle annetaan määräaika, joka ei saa olla liian pitkä. Sopiva eristysajan maksimipituus voi olla esimerkiksi 1 - 2 viikkoa. Määräajan pituus on kuitenkin aina harkittava suhteessa eläintautiriskiin. Viimeistään määräajan kuluttua eläin on palautettava, lopetettava tai toimitettava Aluehallintoviraston hyväksymään karanteeniin.

Toimivaltaisen viranomaisen kannattaa etsiä ja tiedustella mahdollisia eristyspaikkoja etukäteen. Eristyspaikkana voi hätätilassa toimia myös häkki tai aitaus, kunhan eläimen hoito pystytään järjestämään ja eläintautien leviäminen estämään. Kotieristys tulee kyseeseen vain pelkän ekinokokkilääkityksen puuttuessa, jolloin koira on aina myös lääkittävä.

Laittomasti tuodut suureläimet eristetään pitopaikkaansa tai mahdollisuuksien mukaan paikkaan, jossa ei ole muita eläimiä. 1.1.2012 jälkeen laittomasti tuotu hevoseläin tutkitaan eristysaikana omistajan kustannuksella tiettyjen tuontiehtona olevien tautien varalta. Laittomasti maahantuotu hevoseläin ja saman pitopaikan hevoseläimet pidetään eristettynä kunnes tutkimustulokset ovat varmistuneet negatiivisiksi. Tutkimusten laajuus riippuu siitä, miten kauan eläin on ehtinyt olla todistettavasti Suomessa. Jos jonkin tutkittavan taudin suhteen tutkimustulos on positiivinen, voidaan omistajan kustannuksella tutkituttaa myös pitopaikan muut eläimet. Tällöin omistajan on huomioitava, että kustannukset saattavat nousta korkeiksi. Komission asetuksen (EY) 504/2008 mukaan kaikilla EU:n alueella olevilla hevoseläimillä on oltava 1.1.2010 mennessä tunnistusasiakirja. Tunnistettaviin hevoseläimiin kuuluvat hevosten ja ponien ohella myös esimerkiksi aasit ja seeprat sekä niiden risteytykset. Ilman tunnistemerkintää (mikrosirua, tatuointia, polttomerkintää tms. numerollista koodia) oleva hevoseläin on merkittävä mikrosirulla, jotta hevoseläin ja siitä tutkittavat näytteet olisi jatkossa yhdistettävissä/tunnistettavissa. Jos hevoseläin on ennestään mikrosirutettu, voidaan käyttää kyseistä mikrosirunumeroa. Mikäli vanhan mikrosirun perusteella passiton eläin on jäljitettävissä, sille myönnetään kadonneen tunnistusasiakirjan kaksoiskappale. Täysin paperittomalle hevoseläimelle, jonka polveutumistietoja eikä omistaja- eikä lääkityshistoriaa pystytä luotettavasti selvittämään, myönnetään ei-rekisteröidyn hevoseläimen tunnistusasiakirja, jolloin se ei voi esimerkiksi osallistua ravikilpailuihin. Kummassakin tapauksessa tunnistusasiakirjaan on merkittävä elinikäinen teurastuskielto.

Karanteeniin asettaminen

Suomessa ei ole ollut etukäteen hyväksyttyä viranomaisten valvomaa karanteenia, joten käytännössä eläimet on palautettu tai lopetettu. Joissakin tapauksissa olisi kuitenkin mahdollista käyttää lainsäädännössä annettua kolmatta vaihtoehtoa ja asettaa eläin valvottuun, Aluehallintoviraston, jäljempänä AVI:n hyväksymään karanteeniin Suomessa.

Eläimen karanteenikelpoisuutta pohdittaessa on otettava huomioon eläinlaji, eläimen tuontimaa, lähtömaan tautitilanne sekä eläimen todistettavissa oleva tuontipäivä. Pieneläinten osalta tuontipäivänä voidaan pitää mm. käyntiä eläinlääkärin vastaanotolla, jos eläin on siellä luotettavasti identifioitu. Hevoseläinten osalta esim. tunnistajan antama tunnistuspöytäkirja on luotettava dokumentti. Jos tuontipäivää ei pystytä luotettavasti todistamaan, alkaa karanteeniajan määrittely päivästä, jolloin laittomasti tuotu eläin on tullut viranomaisten tietoon.

Maahantulovaatimusten puutteet on pyrittävä mahdollisimman nopeasti täydentämään, kun eläin on asetettu karanteenin. Joissain tapauksissa eläintautiriski voidaan kuitenkin katsoa niin suureksi, ettei karanteeni ole mahdollinen.

Jos tuoja haluaa asettaa karanteenikelpoisen eläimensä karanteeniin, hän vastaa itse karanteenitilojen etsimisestä ja kaikista karanteenijärjestelyihin liittyvistä kustannuksista. Omistajan on otettava huomioon, että kustannukset voivat nousta korkeiksi, jos eläin joutuu viettämään pitkän ajan karanteenissa. Karanteenitilan on myös löydyttävä riittävän nopeasti. Kun sopiva tila on löytynyt, karanteenitilojen omistaja tai toimivaltainen vastuuhenkilö voi hakea karanteenin hyväksymistä AVI:lta. AVI voi hakemuksen ja tarkastusraportin perusteella hyväksyä karanteenin määräaikaiseksi karanteeniksi kyseiselle eläimelle. Karanteenitilaksi sopivan tilan omistaja voi hakea myös pysyvän karanteenin hyväksyntää vastaavalla menettelyllä.

Ajan tasalla olevat tuontivaatimukset löytyvät täältä.

Tietoa eläintaudeista.

Tietoa hevoseläinten merkitsemisestä ja rekisteröinnistä.

Viranomaisen toiminnan tulee perustua laissa olevaan toimivaltaan ja viranomaistoiminnassa tulee tarkoin noudattaa lakia. Viranomaisohjeet eivät ole oikeudelliselta luonteeltaan muita viranomaisia tai toimijoita sitovia. Viime kädessä lainsäädännön soveltamista koskevat kysymykset ratkaisee tuomioistuin.

Tässä ohjeessa on sekä suoria lainauksia lainsäädännöstä että tulkintoja lainsäädännön soveltamisesta. Tulkinnat lainsäädännön soveltamisesta on erotettu kursiivilla. Ohjeessa esitetyt tulkinnat ovat Eviran näkemyksiä siitä, miten lainsäädäntöä tulisi soveltaa.

 

Lisää aiheesta palvelussamme