Karppien ja kultakalojen tuonti suomeen eu-maista, norjasta ja sveitsistä

Tämä ohje on toimijoille, jotka siirtävät (tuovat) karppeja tai kultakaloja tai niiden sukusoluja (mäti, maiti) Suomeen EU-maista, Norjasta tai Sveitsistä.

  • Ohje koskee karppeja ja kultakaloja, jotka tuodaan vesiviljelyyn tai sellaisiin koristekalatiloihin, joista on suora vesiyhteys luonnonvesiin.
  • Muiden koristekalojen tuonnista on saatavilla erillinen ohje.

1. Rekisteröidy tuojaksi Eviraan

Jokaisen tuojan pitää rekisteröityä Eviraan eläinten tuojaksi (Eläintautilaki 441/2013, ETL 60§).

Webropol-rekisteröintihakemus löytyy täältä.

Rekisteröinti on voimassa kolme vuotta, ja se uusitaan hakemuksesta. Toimija poistetaan rekisteristä kolmen vuoden kuluttua siitä, kun rekisteröinnin voimassaolo on päättynyt tai rekisteröinti on muusta syystä peruutettu.

2. Rekisteröityminen toimijaksi Traces-järjestelmään

Toimijoiden, jotka vievät eläviä eläimiä, sukusoluja tai alkioita Suomesta toiseen EU-maahan tulee rekisteröityä Traces-järjestelmään.

On suositeltavaa, että myös toimijat, jotka tuovat Suomeen eläviä eläimiä, sukusoluja tai alkioita EU-maista, rekisteröityvät järjestelmään.

Ohjeet rekisteröitymiseen löytyvät Eviran internetsivuilta osoitteessa: www.evira.fi > Eläimet > Tuonti ja vienti > TRACES > rekisteröityminen ja ongelmatilanteet. Jos luet tämän oppaan sähköistä versiota, linkki sivulle löytyy klikkaamalla tästä. Kun toimija on rekisteröitynyt, ohjelma lähettää tiedon rekisteröitymisestä paikalliseen aluehallintovirastoon, jossa läänineläinlääkäri aktivoi toimijan Traces-tilin. Aktivoinnin seurauksena ohjelma lähettää viestin toimijalle, että tili on aktivoitu.

Traces-järjestelmään rekisteröitynyt toimija voi tehdä järjestelmään sisämarkkinavientierille vaadittavan terveystodistuksen I osan. Toimija voi seurata järjestelmässä kaikkia omaan toimintaansa liittyviä terveystodistuksia. Järjestelmästä löytyvät myös kaikki sisämarkkinakaupan terveystodistusmallit.

Asiasta säädetään eläintautilain 66 §:ssä, MMM asetuksen 958/2014 7 §:ssä ja komission asetuksessa (EY) N:o 599/2004.

3. Sisämarkkinakaupan terveysehdot

3.1. Vaatimukset kalojen alkuperäpaikasta

Lainsäädännön mukaan vesiviljelyeläinten siirrot ovat mahdollisia silloin kun alkuperäpaikka on terveystilanteeltaan vastaava tai parempi kuin määräpaikka (ks. taulukko 1) niiden listattujen tautien osalta, joille kyseinen siirrettävä laji on herkkä tai joita se voi levittää.

Taulukko 1: Euroopan Unionissa käytetty vesiviljelylaitosten terveysluokittelu ja sallittujen siirtojen edellytykset eri luokkaan kuuluvien vesiviljelylaitosten välillä.

Vastaanottavan laitoksen terveystilanne

Voidaan siirtää kaloja

Terveystodistus

Luokka I (Taudista vapaa)

Vain luokasta I

Kyllä

Luokka II (Seurantaohjelma)

Vain luokasta I

Kyllä

Luokka III (Ei määritelty (ei tiedetä tartunnan saastuttamaksi mutta ei taudista vapaan aseman saavuttamiseksi toteutettavan ohjelman kohteena))

Luokasta I, II tai III

Vain Traces-ilmoitus

Luokka IV (Hävittämisohjelma)

Vain luokasta I

Kyllä

Luokka V (Tartunnan saastuttama)

Kaikista luokista

Kyllä

 

Jäsenvaltioiden ja niiden eri alueiden eläintautitilanne niiden vesiviljelyeläinten tautien osalta, joita vastustetaan koko EU:n alueella, on listattu Euroopan komission päätöksen 2009/177/EY liitteessä I.

Jäsenvaltioiden ja niiden eri alueiden eläintautitilanne niistä vesiviljelyeläinten taudeista, joita jäsenvaltiot vastustavat kansallisesti, on listattu Euroopan komission päätöksessä 2010/221/EU.

Yksittäisten vesiviljelylaitosten tiedot löytyvät useimpien maiden osalta myös EU:n internetsivuilla olevien linkkien kautta.

http://ec.europa.eu/food/animals/live_animals/aquaculture_en >Preventive measures

3.2. Eläintautivaatimukset karppien ja kultakalojen siirroille

Suomeen saa tuoda karppeja, koikarppeja ja sukusoluja alueelta, joka kuuluu KHV -taudin osalta luokkaan I, II tai III ja joka on vapaa SVC-taudin osalta (vastaa luokkaa I).

Jos karpit, koikarpit tai sukusolut ovat peräisin pitopaikasta, jossa pidetään VHS tai IHN -taudeille alttiita lajeja ja tuodaan pitopaikkaan, jossa pidetään VHS tai IHN -taudeille alttiita lajeja*, tulee niiden olla peräisin alueelta, joka kuuluu VHS ja IHN -tautien osalta luokkaan I.

Suomeen saa tuoda kultakaloja tai sukusoluja alueelta, jonka lähettävä viranomainen todistaa olevan vapaa SVC-tartunnasta (vastaa luokkaa I). Jos kultakalat tai sukusolut ovat peräisin pitopaikasta, jossa pidetään VHS tai IHN -taudeille alttiita lajeja ja tuodaan pitopaikkaan, jossa pidetään VHS tai IHN -taudeille alttiita lajeja*, tulee niiden olla peräisin alueelta, joka kuuluu VHS ja IHN -tautien osalta luokkaan I.

*VHS-taudille alttiit lajit:
Silli (Clupea spp.), siika (Coregonus sp.), hauki (Esox lucius), kolja (Gadus aeglefinus), tyynenmerenturska (Gadus macrocephalus), turska (Gadus morhua), tyynenmerenlohet (Oncorhynchus spp.), kirjolohi (Oncorhynchus mykiss), made (Onos mustelus), taimen (Salmo trutta), piikkikampela (Scophthalmus maximus), kilohaili (Sprattus sprattus), harjus (Thymallus thymallus) ja oliivikampela (Paralichthys olivaceus)

IHN-taudille alttiit lajit:
Koiralohi (Oncorhynchus keta), hopealohi (O. kisutch), kirsikkalohi (O. masou), kirjolohi (O. mykiss), punalohi (O. nerka), kyttyrälohi (O. rhodurus), kuningaslohi (O. tshawytscha) ja lohi (Salmo salar)


Komission sivuilla on myös ohje (englanniksi) vesiviljelyeläinten markkinoille saattamisesta EU:n alueelle ja tuonnista EU:n ulkopuolelta

https://ec.europa.eu/food/sites/food/files/animals/docs/la_aqua_cm_guidance_2009-4788.pdf

3.3. Muut kuin viranomaisten eläintautivaatimukset

Lainsäädännön asettamilla terveysehdoilla vastustetaan vain lainsäädännössä määrättyjä, kaikkein vakavimmiksi arvioituja tauteja. Siirrettäessä kaloja Suomeen on syytä huomioida myös muut vesiviljelyeläinten taudit, joita esiintyy Suomen ulkopuolella ja jotka tulevat Suomeen helposti elävien eläinten tai sukusolujen ja alkioiden siirtojen mukana. Ostajalla on mahdollisuus vaatia lisätietoja lähtöpaikan terveystilanteesta ja asettaa lainsäädännön ylittäviä lisäehtoja kaupalle.

Lähettävältä laitokselta kannattaa esimerkiksi pyytää etukäteen raportti tehdyistä tarkastuksista sekä tutkituista ja todetuista taudeista muutaman vuoden ajalta. Niihin tutustumalla on mahdollista arvioida kaloja lähettävän laitoksen tautiseurannan luotettavuutta. On suositeltavaa tutustua muutenkin kalat lähettävän laitoksen toimintatapoihin.

Vesiviljelyeläinten tautien vastustuksesta saa lisätietoja mm. Eviran kalaterveyspalvelusta. Lisää tietoa kalojen terveyspalvelusta löytyy Evira.fi sivuilta > Eläimet > Eläinten terveys ja eläintaudit > Terveydenhuolto ja sairauksien ennaltaehkäisy > Kalat ja ravut. Pääset suoraan sivustolle tästä.

4. Lähetystä seuraava terveystodistus ja sen ehdot

Vesiviljelyeläinten mukana on oltava EU:n Komission asetuksen 1251/2008 (2016/1069) mukainen terveystodistus, joka on laadittu Traces-järjestelmässä ja jonka lähettävän jäsenvaltion virkaeläinlääkäri on varmentanut. Malli lähetetään rekisteröinnin liitteenä.

Terveystodistuksen osassa I on lähetystä koskevat tiedot ja osassa II eläinten terveyttä koskevat vaatimukset. Lähettävän maan virkaeläinlääkäri täyttää terveysvaatimuksia koskevat kohdat ja tarkastaa I osan tiedot tarkastettuaan lähetyksen. Terveystodistuksen tulee olla virkaeläinlääkärin allekirjoittama ja leimaama. Lähetyksen mukana tulee olla todistus sekä lähettäjä- että vastaanottajamaan kielellä.

Asiasta säädetään Neuvoston direktiivissä 2006/88/EY ja EU:n Komission asetuksessa 1251/2008.

5. Kalojen kuljetus

Elävien kalojen kuljettajalla tulee olla eläinkuljettajalupa, joka haetaan oman kotipaikan toimivaltaiselta viranomaiselta, Suomessa luvat myöntää aluehallintovirasto. Lisätietoja eläinten kuljettamisesta löytyy Evira.fi sivuilta > Eläimet > Eläintensuojelu ja eläinten pito > Eläinsuojelu kuljetuksissa. Pääset suoraan sivustolle tästä.

Asiasta säädetään Euroopan neuvoston eläinkuljetusasetuksessa 1/2005.

Vesiviljelyeläinten kuljetuksissa on varmistettava, että niiden terveydentila ei muutu kuljetuksen aikana eikä vesiviljelyeläinten kuljetus vaaranna vesieläinten terveydentilaa lähtöpaikassa, kauttakuljetuspaikoissa tai määräpaikassa. Kuljetusveden vaihto on sallittu vain hyväksytyssä kuljetussäiliöiden vedenvaihtopaikassa. Suomessa vedenvaihtopaikat hyväksyy aluehallintovirasto.

Asiasta säädetään eläintautilain 74 ja 76 §:ssä.

 6. Tuontitarkastus

Tuojan on tarkastettava vastaanottamansa vesiviljelyeläimet tai sukusolut ja tuontiasiakirjat (terveystodistus) välittömästi tuonnin jälkeen määräpaikassa. Tarvittaessa voi tarkastamiseen pyytää apua kunnaneläinlääkäriltä. Jos tarkastuksen suorittaja toteaa, että tuontiasiakirjat eivät täytä tuontia koskevia vaatimuksia, tai ne ovat puutteelliset, tai jos eläinten epäillään levittävän tarttuvaa tautia, eläimet on eristettävä määräpaikassa välittömästi ja asiasta on ilmoitettava virkaeläinlääkärille.

Tuoja ei saa siirtää vesiviljelyeläimiä tai niiden sukusoluja kuljetussäiliöistä tai -astioista paikkaan, mistä on suora yhteys luonnonvesiin tai luovuttaa niitä toiselle vastaanottajalle, ennen kuin kyseisten vesiviljelyeläinten tai niiden sukusolujen ja niitä seuraavien tuontiasiakirjojen on todettu täyttävän tuontivaatimukset.

Virkaeläinlääkäri voi tehdä pistokokein tarkastuksia ja ottaa niiden yhteydessä näytteitä määräpaikassa. Virkaeläinlääkärillä on oikeus tarkastaa eläimet ja tuontiasiakirjat myös kuljetuksen aikana.

Asiasta säädetään eläintautilain 64 §:ssä ja MMM asetuksen 1024/2013 5 ja 6 §:ssä

7. Luettelon pito ja tietojen säilyttäminen

Tuojan on pidettävä luetteloa kaikista vastaanottamistaan lähetyksistä. Luetteloa ja virallisia terveystodistuksia on säilytettävä vähintään 5 vuotta ja luettelosta on käytävä ilmi seuraavat asiat:

  1. eläinlaji, määrä ja mahdolliset tunnisteet,
  2. eläinten, alkioiden ja sukusolujen määrät,
  3. tiedot toimitettujen eläinten, alkioiden ja sukusolujen lähettäjästä ja lähtöpitopaikasta, vastaanottajasta ja määräpaikasta,
  4. tuontipäivämäärä,
  5. tuontiasiakirjat, joita erän mukana on seurannut, sekä
  6. jos vastaanotettuja eläimiä, alkioita tai sukusoluja luovutetaan eteenpäin, seuraavat tiedossa olevat vastaanottajat.

Asiasta säädetään eläintautilain 65 §:ssä ja MMM asetuksen 1024/2013 8 §:ssä

8. Keskeinen muu lainsäädäntö

Eläintautilain 14 § mukaisesti kalojenpitäjä on velvollinen ilmoittamaan virkaeläinlääkärille, mikäli hän epäilee kalojen kuolleen tai sairastuneen vastustettavaan kalatautiin (kuten koikarpin herpesvirustauti KHV tai karpin kevätviremia SVC) tai uuteen vakavaan eläintautiin.

Komission asetuksen 1251/2008 4 artikla edellyttää Eviran myöntämää siirtolupaa, jos suljettuihin koristetiloihin tuotuja kaloja siirretään tiloihin, jotka ovat avoimessa yhteydessä luonnonvesiin.

Terveyslupa: Vesiviljelyalan yrityksillä on oltava Eviran myöntämä lupa vesiviljelyeläinten kasvattamiseen (Eläintautilain 55 §). Ahvenanmaalla vastaavan luvan myöntää maakuntahallitus. Uuden toimijan on haettava toiminnalleen terveyslupa ennen toiminnan aloittamista. Lisää tietoa asiasta löytyy Evira.fi sivuilta > Eläimet > Eläinten terveys ja eläintaudit > Eläintautien vastustaminen ja valvonta > Vesiviljelyeläinten terveyslupa ja rekisteri (sis. BKD terveysluokituksen). Pääset sivustolle klikkaamalla tästä.

Vesiviljelyrekisteri: Vesiviljelyeläimiä pitävän toimijan on tehtävä ilmoitus vesiviljelyrekisteriin. (MMM:n asetus 533/2011). Jos laitos, mihin kaloja tuodaan, ei ole vielä rekisteröity vesiviljelylaitokseksi, se pitää tehdä ennen rekisteröitymistä Eviraan kalojen tuojaksi. Vesiviljelylaitoksia koskevat ilmoitukset toimitetaan sille elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELY), jonka toimialueella vesiviljelylaitos sijaitsee. Rekisteröitymisilmoitus löytyy Eviran internetsivuilta tästä.

Vesiviljelyeläinten terveyttä koskevan lainsäädännön lisäksi vesiviljelyeläinten siirroissa on otettava alla lueteltu muu lainsäädäntö:

Suomelle uusien kala- ja rapulajien ja -kantojen tai niiden sukusolujen maahantuonnista vesiviljelyyn tai istutuksiin vastaa kalastuslakiin perustuen Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) (Kalastuslaki 379/2015, 77 §).

Luonnonvaraisia vesieläimiä, esimerkiksi ankeriaita, saadaan tuoda muista EU-maista istutus- tai tutkimustarkoitukseen ainoastaan Eviran eläinten terveys ja hyvinvointi -yksikön myöntämällä tuontiluvalla (Eläintautilain 63 §). Lupahakemus lähetetään Elintarviketurvallisuusvirasto Eviraan, eläinten terveys ja hyvinvointi -yksikkö, sähköpostitse kirjaamoat-merkki.gif : 1 kB evira.fi tai postitse Mustialankatu 3, 00790 Helsinki.

 

Viranomaisen toiminnan tulee perustua laissa olevaan toimivaltaan ja viranomaistoiminnassa tulee tarkoin noudattaa lakia. Viranomaisohjeet eivät ole oikeudelliselta luonteeltaan muita viranomaisia tai toimijoita sitovia. Viime kädessä lainsäädännön soveltamista koskevat kysymykset ratkaisee tuomioistuin.

Tässä ohjeessa on sekä suoria lainauksia lainsäädännöstä että tulkintoja lainsäädännön soveltamisesta. Tulkinnat lainsäädännön soveltamisesta on erotettu kursiivilla. Ohjeessa esitetyt tulkinnat ovat Eviran näkemyksiä siitä, miten lainsäädäntöä tulisi soveltaa.