kirjolohen tuonti suomeen eu-maista, norjasta ja sveitsistä

Tämä ohje on toimijoille, jotka siirtävät (tuovat) Suomeen vesiviljelyyn tarkoitettuja kirjolohia tai niiden sukusoluja (mäti, maiti) EU-maista, Norjasta tai Sveitsistä.

1. Rekisteröidy tuojaksi Eviraan

Jokaisen tuojan pitää rekisteröityä Eviraan eläinten tuojaksi (Eläintautilaki 441/2013, ETL 60§).

Webropol-rekisteröintihakemus löytyy täältä.

Rekisteröinti on voimassa kolme vuotta, ja se uusitaan hakemuksesta. Toimija poistetaan rekisteristä kolmen vuoden kuluttua siitä, kun rekisteröinnin voimassaolo on päättynyt tai rekisteröinti on muusta syystä peruutettu.

2. Rekisteröityminen toimijaksi Traces-järjestelmään

Toimijoiden, jotka vievät eläviä eläimiä, sukusoluja tai alkioita Suomesta toiseen EU-maahan tulee rekisteröityä Traces-järjestelmään.

On suositeltavaa, että myös toimijat, jotka tuovat Suomeen eläviä eläimiä, sukusoluja tai alkioita EU-maista, rekisteröityvät järjestelmään.

Ohjeet rekisteröitymiseen löytyvät Eviran internetsivuilta osoitteessa: www.evira.fi > Eläimet > Tuonti ja vienti > TRACES > rekisteröityminen ja ongelmatilanteet. Jos luet tämän oppaan sähköistä versiota, linkki sivulle löytyy klikkaamalla tästä. Kun toimija on rekisteröitynyt, ohjelma lähettää tiedon rekisteröitymisestä paikalliseen aluehallintovirastoon, jossa läänineläinlääkäri aktivoi toimijan Traces-tilin. Aktivoinnin seurauksena ohjelma lähettää viestin toimijalle, että tili on aktivoitu.

Traces-järjestelmään rekisteröitynyt toimija voi tehdä järjestelmään sisämarkkinavientierille vaadittavan terveystodistuksen I osan. Toimija voi seurata järjestelmässä kaikkia omaan toimintaansa liittyviä terveystodistuksia. Järjestelmästä löytyvät myös kaikki sisämarkkinakaupan terveystodistusmallit.

Asiasta säädetään eläintautilain 66 §:ssä, MMM asetuksen 958/2014 7 §:ssä ja komission asetuksessa (EY) N:o 599/2004.

3. Sisämarkkinakaupan terveysehdot

3.1. Vaatimukset kalojen alkuperäpaikasta

Lainsäädännön mukaan vesiviljelyeläinten siirrot ovat mahdollisia silloin kun alkuperäpaikka on terveystilanteeltaan vastaava tai parempi kuin määräpaikka (ks. taulukko 1) niiden listattujen tautien osalta, joille kyseinen siirrettävä laji on herkkä tai joita se voi levittää.

Taulukko 1: Euroopan Unionissa käytetty vesiviljelylaitosten terveysluokittelu ja sallittujen siirtojen edellytykset eri luokkaan kuuluvien vesiviljelylaitosten välillä.

Vastaanottavan laitoksen terveystilanne

Voidaan siirtää kaloja

Terveystodistus

Luokka I (Taudista vapaa)

Vain luokasta I

Kyllä

Luokka II (Seurantaohjelma)

Vain luokasta I

Kyllä

Luokka III (Ei määritelty (ei tiedetä tartunnan saastuttamaksi mutta ei taudista vapaan aseman saavuttamiseksi toteutettavan ohjelman kohteena))

Luokasta I, II tai III

Vain Traces-ilmoitus

Luokka IV (Hävittämisohjelma)

Vain luokasta I

Kyllä

Luokka V (Tartunnan saastuttama)

Kaikista luokista

Kyllä

 

Jäsenvaltioiden ja niiden eri alueiden eläintautitilanne niiden vesiviljelyeläinten tautien osalta, joita vastustetaan koko EU:n alueella, on listattu Euroopan komission päätöksen 2009/177/EY liitteessä I.

Jäsenvaltioiden ja niiden eri alueiden eläintautitilanne niistä vesiviljelyeläinten taudeista (ns. lisävakuustaudit), joita jäsenvaltiot vastustavat kansallisesti, on listattu Euroopan komission päätöksessä 2010/221/EU.

Yksittäisten vesiviljelylaitosten tiedot löytyvät useimpien maiden osalta myös EU:n internetsivuilla olevien linkkien kautta.

http://ec.europa.eu/food/animals/live_animals/aquaculture_en >Preventive measures

3.2. Eläintautivaatimukset kirjolohien ja sukusolujen siirroille

Kirjolohien ja sukusolujen siirroissa Suomeen on otettava huomioon se siirretäänkö kirjolohia sisävesialueelle (mannersuomi) vai rannikkoalueelle, sillä näiden alueiden kalatautitilanne on erilainen.

Taulukossa 2 on esitetty Suomen eri alueiden terveysluokka

  • niiden kirjolohen tautien osalta, joita koko EU:ssa vastustetaan, sekä
  • terveystilanne niiden tautien osalta, joiden osalta Suomelle on myönnetty lisävakuudet.

Siirrettäessä Suomeen kirjolohia tai sukusoluja alkuperäpaikan terveysluokan on oltava taulukon 1 mukainen. Lähtöpaikan ja määränpääpaikan terveysluokka on tarkastettava taudeittain. Kansalliseen BKD:n terveysvalvontaohjelmaan kuuluviin pitopaikkoihin saa siirtää lohikaloja vain alkuperäpaikoista, jotka ovat vapaita BKD:sta.

Taulukko 2: Suomalaisten kalanviljelylaitosten terveystilanne.

Tauti

Terveystilanne

Luokka

VHS (kalojen virusperäinen verenvuotoseptikemia)

Ahvenanmaalla hävittämisohjelma, muu maa vapaa

Ahvenanmaa luokka IV, muu maa luokka I

IHN (kalojen tarttuva vertamudostavan kudoksen kuolio)

Seurantaohjelma rannikkovyöhykkeen osastossa Iin Kuivaniemessä ja vesistöalueilla:

Nilakka-Virmasvesi (Kymijoen vesistössä), Saarijärvi ja Pielinen (Vuoksen vesistössä), muu maa vapaa

Seurantaohjelman alaiset alueet luokka II, muu maa luokka I

ISA (tarttuva lohen anemia)

Koko maa vapaa

Koko maa luokka I

BKD (kalojen bakteeriperäinen munuaistauti)

      
  • Vapaaehtoiseen terveysvalvontaan kuuluvat pitopaikat ovat vapaita tai pyrkivät vapauteen,
  • muut laitokset ei määritelty

IPN** (kalojen bakteeriperäinen munuaistauti)

      
  • Suomen sisävesialue vapaa,
  • muut alueet ei määritelty

SAV*** (lohikalojen   alfavirustartunnat)

      
  • Suomen sisävesialue vapaa,
  • muut alueet ei määritelty

Gyrodactylus salaris

      
  • Jäämereen laskevat (Tenon, Näätämön, Paatsjoen, Uutuanjoen ja Tuulomajoen vesistöt) vesistöt vapaita,
  • muut alueet ei määritelty

 

** Suomen sisävesialueet ovat vapaita IPN genoryhmä 5 viruksesta, mutta osalla sisävesialueen laitoksissa esiintyy kuitenkin IPN genoryhmä 2 virusta.

*** Suomen sisävesialue vahvistettiin vapaaksi SAV-taudista (lohikalojen alfavirustartunta / salmonid alfavirus) v. 2016. Muilla jäsenmailla ei ole vastaavia lisävakuuksia. Asiasta on hyvä informoida myyjää kaupanteon yhteydessä.

Edellytyksenä elävien kalojen ja sukusolujen siirroille on, että lähettävä jäsenvaltio voi osoittaa, että OIE:n ehdot SAV-tautivapaudesta täyttyvät. OIE:n ehdot ovat:

  • sukusolut desinfioidaan ennen lähettämistä Suomeen ja
  • laitoksella ei ole todettu SAV-tartuntaa ja laitoksella on tehty seurantaa SAV-tartunnan varalta viimeisen kahden vuoden ajan negatiivisin tuloksin tai
  • jos laitoksella on aiemmin todettu SAV-tartunta, niin laitos on saneerattu ja sen jälkeen kahden vuoden ajan seurantaa on tehty negatiivisin tuloksin tai
  • on osoitettavissa, että laitoksella on ns. historiallinen vapaus eli tautia ei ole todettu oireiden ja tutkimusten perusteella viimeisen kymmenen (10) vuoden aikana

 

Sisävesialueelle siirrettävät kirjolohet tai niiden sukusolut on siis todistettava lähtömaassa vapaiksi VHS, IHN, ISA, IPN ja SAV -taudeista. Jos vastaanottava pitopaikka kuuluu BKD-terveysvalvontaan, vaaditaan lisäksi todistus BKD-vapaudesta. Siirroista G salariksen suoja-alueelle Ylä-Lappiin tulee olla yhteydessä Eviraan.

Rannikkoalueelle siirrettävät kirjolohet tai niiden sukusolut on todistettava lähtömaassa vapaiksi VHS, IHN ja ISA -taudeista.

Komission sivuilla on myös ohje (englanniksi) vesiviljelyeläinten markkinoille saattamisesta EU:n alueelle ja tuonnista EU:n ulkopuolelta

https://ec.europa.eu/food/sites/food/files/animals/docs/la_aqua_cm_guidance_2009-4788.pdf

3.3. Muut kuin viranomaisten eläintautivaatimukset

Lainsäädännön asettamilla terveysehdoilla vastustetaan vain lainsäädännössä määrättyjä, kaikkein vakavimmiksi arvioituja tauteja. Siirrettäessä kaloja Suomeen on syytä huomioida myös muut vesiviljelyeläinten taudit, joita esiintyy Suomen ulkopuolella ja jotka tulevat Suomeen helposti elävien eläinten tai sukusolujen ja alkioiden siirtojen mukana. Ostajalla on mahdollisuus vaatia lisätietoja lähtöpaikan terveystilanteesta ja asettaa lainsäädännön ylittäviä lisäehtoja kaupalle.

Lähettävältä laitokselta kannattaa esimerkiksi pyytää etukäteen raportti tehdyistä tarkastuksista sekä tutkituista ja todetuista taudeista muutaman vuoden ajalta. Niihin tutustumalla on mahdollista arvioida kaloja lähettävän laitoksen tautiseurannan luotettavuutta. On suositeltavaa tutustua muutenkin kalat lähettävän laitoksen toimintatapoihin.

Vesiviljelyeläinten tautien vastustuksesta saa lisätietoja mm. Eviran kalaterveyspalvelusta. Lisää tietoa kalojen terveyspalvelusta löytyy Evira.fi sivuilta > Eläimet > Eläinten terveys ja eläintaudit > Terveydenhuolto ja sairauksien ennaltaehkäisy > Kalat ja ravut. Pääset suoraan sivustolle tästä.

4. Lähetystä seuraava terveystodistus ja sen ehdot

Vesiviljelyeläinten mukana on oltava EU:n Komission asetuksessa 1251/2008 (2016/1069) mukainen terveystodistus, joka on laadittu Traces-järjestelmässä ja jonka lähettävän jäsenvaltion virkaeläinlääkäri on varmentanut. Malli lähetetään rekisteröinnin liitteenä.

Terveystodistuksen osassa I on lähetystä koskevat tiedot ja osassa II eläinten terveyttä koskevat vaatimukset. Lähettävän maan virkaeläinlääkäri täyttää terveysvaatimuksia koskevat kohdat ja tarkastaa I osan tiedot tarkastettuaan lähetyksen. Terveystodistuksen tulee olla virkaeläinlääkärin allekirjoittama ja leimaama. Lähetyksen mukana tulee olla todistus sekä lähettäjä- että vastaanottajamaan kielellä.

Asiasta säädetään Neuvoston direktiivissä 2006/88/EY ja EU:n Komission asetuksessa 1251/2008.

5. Kalojen kuljetus

Elävien kalojen kuljettajalla tulee olla eläinkuljettajalupa, joka haetaan oman kotipaikan toimivaltaiselta viranomaiselta, Suomessa luvat myöntää aluehallintovirasto. Lisätietoja eläinten kuljettamisesta löytyy Evira.fi sivuilta > Eläimet > Eläintensuojelu ja eläinten pito > Eläinsuojelu kuljetuksissa. Pääset suoraan sivustolle tästä.

Asiasta säädetään Euroopan neuvoston eläinkuljetusasetuksessa 1/2005.

Vesiviljelyeläinten kuljetuksissa on varmistettava, että niiden terveydentila ei muutu kuljetuksen aikana eikä vesiviljelyeläinten kuljetus vaaranna vesieläinten terveydentilaa lähtöpaikassa, kauttakuljetuspaikoissa tai määräpaikassa. Kuljetusveden vaihto on sallittu vain hyväksytyssä kuljetussäiliöiden vedenvaihtopaikassa. Suomessa vedenvaihtopaikat hyväksyy aluehallintovirasto.

Asiasta säädetään eläintautilain 74 ja 76 §:ssä.

6. Tuontitarkastus

Tuojan on tarkastettava vastaanottamansa vesiviljelyeläimet tai sukusolut ja tuontiasiakirjat (terveystodistus) välittömästi tuonnin jälkeen määräpaikassa. Tarvittaessa voi tarkastamiseen pyytää apua kunnaneläinlääkäriltä. Jos tarkastuksen suorittaja toteaa, että tuontiasiakirjat eivät täytä tuontia koskevia vaatimuksia tai ne ovat puutteelliset tai jos eläinten epäillään levittävän tarttuvaa tautia, eläimet on eristettävä määräpaikassa välittömästi ja asiasta on ilmoitettava virkaeläinlääkärille.

Tuoja ei saa siirtää vesiviljelyeläimiä tai niiden sukusoluja kuljetussäiliöistä tai -astioista paikkaan, mistä on suora yhteys luonnonvesiin tai luovuttaa niitä toiselle vastaanottajalle, ennen kuin kyseisten vesiviljelyeläinten tai niiden sukusolujen ja niitä seuraavien tuontiasiakirjojen on todettu täyttävän tuontivaatimukset.

Virkaeläinlääkäri voi tehdä pistokokein tarkastuksia ja ottaa niiden yhteydessä näytteitä määräpaikassa. Virkaeläinlääkärillä on oikeus tarkastaa eläimet ja tuontiasiakirjat myös kuljetuksen aikana.

Asiasta säädetään eläintautilain 64 §:ssä ja MMM asetuksen 1024/2013 5 ja 6 §:ssä

7. Luettelon pito ja tietojen säilyttäminen

Tuojan on pidettävä luetteloa kaikista vastaanottamistaan lähetyksistä. Luetteloa ja virallisia terveystodistuksia on säilytettävä vähintään 5 vuotta ja luettelosta on käytävä ilmi seuraavat asiat:

  1. eläinlaji, määrä ja mahdolliset tunnisteet,
  2. eläinten, alkioiden ja sukusolujen määrät,
  3. tiedot toimitettujen eläinten, alkioiden ja sukusolujen lähettäjästä ja lähtöpitopaikasta, vastaanottajasta ja määräpaikasta,
  4. tuontipäivämäärä,
  5. tuontiasiakirjat, joita erän mukana on seurannut, sekä
  6. jos vastaanotettuja eläimiä, alkioita tai sukusoluja luovutetaan eteenpäin, seuraavat tiedossa olevat vastaanottajat.

Asiasta säädetään eläintautilain 65 §:ssä ja MMM asetuksen 1024/2013 8 §:ssä

8. Keskeinen muu lainsäädäntö

Eläintautilain 14 § mukaisesti kalojenpitäjä on velvollinen ilmoittamaan virkaeläinlääkärille, mikäli hän epäilee kalojen kuolleen tai sairastuneen vastustettavaan kalatautiin (kuten VHS, IHN tai ISA) tai uuteen vakavaan eläintautiin.

Terveyslupa: Vesiviljelyalan yrityksillä on oltava Eviran myöntämä lupa vesiviljelyeläinten kasvattamiseen (Eläintautilain 55 §). Ahvenanmaalla vastaavan luvan myöntää maakuntahallitus. Uuden toimijan on haettava toiminnalleen terveyslupa ennen toiminnan aloittamista. Lisää tietoa asiasta löytyy Evira.fi sivuilta > Eläimet > Eläinten terveys ja eläintaudit > Eläintautien vastustaminen ja valvonta > Vesiviljelyeläinten terveyslupa ja rekisteri (sis. BKD terveysluokituksen). Pääset sivustolle klikkaamalla tästä.

Vesiviljelyrekisteri: Vesiviljelyeläimiä pitävän toimijan on tehtävä ilmoitus vesiviljelyrekisteriin. (MMM:n asetus 533/2011). Jos laitos, mihin kaloja tuodaan, ei ole vielä rekisteröity vesiviljelylaitokseksi, se pitää tehdä ennen rekisteröitymistä Eviraan kalojen tuojaksi. Vesiviljelylaitoksia koskevat ilmoitukset toimitetaan sille elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELY), jonka toimialueella vesiviljelylaitos sijaitsee. Rekisteröitymisilmoitus löytyy Eviran internetsivuilta tästä.

Suomelle uusien kala- ja rapulajien ja -kantojen tai niiden sukusolujen maahantuonnista vesiviljelyyn tai istutuksiin vastaa kalastuslakiin perustuen Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) (Kalastuslaki 379/2015, 77 §).

 

Viranomaisen toiminnan tulee perustua laissa olevaan toimivaltaan ja viranomaistoiminnassa tulee tarkoin noudattaa lakia. Viranomaisohjeet eivät ole oikeudelliselta luonteeltaan muita viranomaisia tai toimijoita sitovia. Viime kädessä lainsäädännön soveltamista koskevat kysymykset ratkaisee tuomioistuin.

Tässä ohjeessa on sekä suoria lainauksia lainsäädännöstä että tulkintoja lainsäädännön soveltamisesta. Tulkinnat lainsäädännön soveltamisesta on erotettu kursiivilla. Ohjeessa esitetyt tulkinnat ovat Eviran näkemyksiä siitä, miten lainsäädäntöä tulisi soveltaa.