Metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus (MRSA)

Staphylococcus aureus -kannoissa on 1950-luvun puolivälin jälkeen todettu resistenssiä monille eri mikrobilääkeaineille. Metisilliini kehitettiin jo varhain (1959) penisilliinille resistenttien taudinaiheuttajien torjuntaan. Metisilliiniresistenttien S. aureus (MRSA)-kantojen katsotaan olevan vastustuskykyisiä kaikkia penisilliiniryhmän antibiootteja, eli nk. β-laktaameja vastaan. Ensimmäiset MRSA-kannat on eristetty ihmisiltä jo vuonna 1961 ja hoitoon liittyviä infektioita on esiintynyt siitä lähtien. 1990-luvulta lähtien MRSA:ta on esiintynyt myös terveydenhuollon laitosten ulkopuolella. Eläimiltä MRSA todettiin (naudan utaretulehdus) ensimmäisen kerran vuonna 1972. Uudenlaisen, ilmeisesti sioissa kehittyneen ja hyötyeläimiin liitetyn MRSA-CC398-tyypin on todettu leviävän erityisen tehokkaasti tuotantoeläimillä myös Euroopassa ja sen on todettu tarttuneen myös ihmisiin.

Tuotantoeläimistä MRSA voi tarttua ihmiseen suorasta kosketuksesta eläimiin, kosketuspintojen tai ilman välityksellä. MRSA voi edelleen tarttua ihmisestä toiseen. Lisäksi on epäilty, että MRSA saattaa levitä myös tuotantotilan ympäristöön. Ympäristön kontaminaation (esim. lannan levitys pelloille) merkitystä tartuntareittinä on vasta alettu selvittää. Myös elintarvikkeista on löytynyt MRSA-bakteeria, mutta ruoan ei ole katsottu olevan merkittävä tartuntojen välittäjä.

Hyötyeläimiin liitetty MRSA ihmisissä

Suomessa MRSA-CC398 on ihmisillä harvinainen. Kaikista uusista todetuista MRSA-tapauksista CC398-tyypin osuus on pieni (1,3 - 3,2 % vuosittain), mutta tapausmäärät ovat viime vuosina lisääntyneet (kuva). Kaikilla tartunnan saaneilla ei ole ollut suoraa eläinkontaktia. Vuosina 2013‒2015 MRSA CC398-tartunnoista 41 % todettiin henkilöillä, joilla oli suora eläinkontakti ja 38 % työskenteli tuotantoeläintiloilla. Esille tulleet eläinkontaktit ovat liittyneet hevosiin tai sikoihin.

Kuva: Suomessa väestössä todetut MRSA-CC398 tapaukset vuodesta 2007 (Lähde: Bakteeri-infektiot yksikkö, THL)

Myös Suomessa maataloudessa työskentelevät henkilöt voivat saada MRSA-tartunnan. Vuonna 2013 kuuden vapaaehtoisesti tutkimukseen osallistuneen tilan MRSA-positiivisille sioille altistuneista henkilöistä kahdella (8 %) todettiin MRSA-CC398-kanta.

MRSA elintarvikkeissa

Vuonna 2015 Evira tutki yhteensä 303 tuoretta sianlihanäytettä MRSA-bakteerin varalta. MRSA:n esiintyvyys tuoreessa sianlihassa oli suhteellisen pieni (3 %). Näytteistä yhdeksässä todettiin MRSA ja näistä seitsemän oli kotimaista alkuperää. Ulkomaisia lihatuotteita aineistossa oli yhteensä 11. Kaikki todetut MRSA-kannat kuuluivat sioilla yleisesti esiintyvään MRSA-tyyppiin CC398. Vuosina 2016 - 2017 tutkittiin 220 tuoreesta sianlihasta otettua näytettä. Niistä valtaosa oli kotimaista alkuperää. MRSA:ta löytyi kuudessa prosentissa näytteistä. Myös tässä kartoituksessa kaikki MRSA-kannat kuuluivat tyyppiin
CC398.

MRSA eläimillä

Viime vuosina MRSA on yleistynyt myös eläimillä. Seuraeläimillä todetaan pääasiassa ihmisillä esiintyviä MRSA-tyyppejä. Suomessa MRSA-bakteeria on todettu yksittäisinä löydöksinä kissoilla ja koirilla.

MRSA-bakteeria esiintyy myös tuotantoeläimillä ja Suomessa sitä on todettu naudoissa, hevosissa ja sioissa. Nautalöydökset ovat liittyneet utaretulehduksiin: vuosina 2005 ja 2006 MRSA todettiin kahdelta lypsykarjatilalta. Ensimmäinen havainto MRSA:sta hevosella tehtiin Suomessa jo 1990-luvulla. Hevosten MRSA-tartunnat ovat meillä liittyneet pääasiassa kolmeen eläinsairaalaepidemiaan vuosien 2006 - 2008 välisenä aikana. Myöhemmin löydökset ovat olleet yksittäisiä, viimeisin on vuodelta 2011.

Eläimistä Suomessa MRSA-CC398-tyypin bakteeria on todettu vuoteen 2014 mennessä hevosista, sioista sekä yhdestä koirasta.

Sikojen MRSA-tilanne Suomessa

MRSA:n esiintymistä porsastuotantotiloilla selvitettiin vuoden 2008 aikana koko EU:n alueella. Suomesta tutkimukseen valikoiduilta 207 tilalta, yhden sikalan (0,5 %) ympäristönäytteestä löydettiin MRSA-bakteeri. Tilan sioissa tartuntaa ei kuitenkaan jatkotutkimuksissa todettu. Tuloksen perusteella arvioitiin, että MRSA:ta olisi tuolloin voinut esiintyä muutamalla yksittäisellä (6 - 7) porsastuotantotilalla ja että 95 %:n todennäköisyydellä esiintyvyys suomen porsastuotantotiloilla oli 0,1 - 2,8 %. Vuosina 2012 - 2013 selvitettiin tuotantoketjun alkupään erityistason jalostussikaloiden tilanne seulomalla kaikki 68 erityistason sikalaa, joista yhdessäkään ei todettu MRSA:ta.

MRSA-bakteerin esiintymistä suomalaisissa sioissa kartoitettiin myös 2009-2010. Selvitys perustui maa- ja metsätalousministeriön asetukseen sikojen MRSA-tartunnan seurannasta (2/EEO/2009). Näytteitä otettiin teurastuksen yhteydessä teurastamoilla sekä Eviraan tutkittavaksi lähetetyistä eläimistä. Teurastamoilla näytteitä otettiin 59 teuraaksi lähetetystä sikaerästä. Eviraan tutkittaviksi lähetetyistä eläimistä näytteitä otettiin 36 tilan sioista. Teurastamoilla testatuista sikaeristä 22 %:ssa ja porsaantuotantotiloilta tutkittavaksi lähetetyissä sioissa 3 %:ssa todettiin MRSA. Nämä MRSA löydökset yhdistettiin 14 tilaan, minkä perusteella esiintyvyyden sikatiloilla arvioitiin olevan noin 15 %. Tulos oli suuntaa antava sikaloitten MRSA- tilanteesta ja siihen on suhtauduttava varauksella: tartuntoja ei varmistettu sikatiloille asti, näytteenotto ei ollut täysin satunnainen, ja teurassiat ovat voineet saada tartunnan vasta teurastamolla. Tilat ovat saaneet tiedon löydöksestä.

Näytteiden keruu teurassioista toteutettiin uudelleen vuosina 2016 - 2017. Tutkituista teuraseristä 77 prosentissa oli MRSA-bakteeria. MRSA-bakteeri oli siis selvästi yleistynyt teurassioissa

Eläinten MRSA-tartunnan merkitys Suomessa

MRSA:n yleistyminen eläimillä voi vaikuttaa myös ihmisten MRSA-tilanteeseen. Ammattinsa vuoksi eläinten kanssa jatkuvasti tekemisissä olevilla ihmisillä on lisääntynyt riski tulla MRSA:n kantajaksi myös Suomessa. Suositus MRSA-tartunnan torjunnasta ja ehkäisystä eläimillä (Eviran julkaisuja 9/2010).Tietoa MRSA -bakteerista sikatiloille (Evira 2015).