Suola - näkymätön vaara

8.2.2011

Suola on salakavala seuralainen, joka helposti unohdetaan arjen valinnoissa. Suomalaisten suolan saanti on vähentynyt vuosikymmenten aikana, mutta on edelleen suosituksia 1 runsaampaa.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan 8.2.2011 järjestämä Suola – näkymätön vaara –seminaari nostaa esille tämän edelleen ajankohtaisen aiheen. Seminaarissa esitellään viimeisimpiä tietoja suomalaisten suolansaannista ja terveyshaitoista sekä pohditaan kuluttajan, elintarviketeollisuuden, kaupan, joukkoruokailun sekä lainsäädännön ja valvonnan mahdollisuuksia suolan saannin vähentämisessä.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan puheenjohtaja, pääjohtaja Pekka Puska totesi avauspuheenvuorossaan, kuinka julkinen keskustelu on perustellusti kiinnittänyt paljon huomiota väestön ylipainoon ja kasvavaan diabe-tesepidemiaan. ”Valitettavasti vähemmälle huomiolle on jäänyt, että meillä on vähintään yhtä paljon kuin dia-betestapauksia kohonneen verenpaineen omaavia henkilöitä, joilla on diabeetikkojen tapaan merkittävästi lisääntynyt riski vakaviin sydän- ja verisuonisairauksiin. Suomalaisten verenpainetasoa voidaan olennaisesti alentaa vähentämällä väestön suolan saantia, erityisesti teollisuuden elintarvikkeissa mutta myös kotona keittiöissä”, totesi pääjohtaja Puska.

Runsas suolansaanti lisää verenpaineen nousun myötä sydäninfarktiin ja aivohalvauksiin sairastumista. Lisäksi se voi altistaa osteoporoosille ja lisätä mahasyövän riskiä. Koko väestön päivittäisen suolan käytön vähentäminen 3 grammalla (yhteensä 15 000 kg:lla päivässä), pienentäisi ennenaikaisia aivohalvauksia 20 %, sydäninfarkteja 10 %, vuosittaisia terveydenhuollon kuluja 150–250 miljoona euroa ja lisäisi terveitä elinvuosia 4000–6000 vuodessa, kertoo ylilääkäri Antti Jula Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Suomessa suurimpia suolan lähteitä ovat vilja- ja leivontatuotteet sekä liharuoat. Elintarviketeollisuus on vuosia työskennellyt suolan vähentämiseksi elintarvikkeissa. Johtaja Seppo Heiskanen Elintarviketeollisuusliitosta havainnollistaa, että nykyään saman tuotemäärän valmistamiseen kuluu noin 2600 tonnia (vastaa noin 200 kuorma-autollista) vähemmän suolaa kuin 30 vuotta sitten. Toisaalta markkinoilla on edelleen paljon tuotteita, joissa on reilusti suolaa. Joissakin elintarvikkeissa, kuten useissa kalavalmisteissa, suolalla on merkitystä tuotteen turvallisuuden ja säilyvyyden kannalta. Mutta monissa tuotteissa suola on vain makutekijänä. Omalla ostopäätöksellään kuluttajat voivat vaikuttaa elintarvikevalikoimaan. Kannattaa aina valita vähemmän suolaa sisältävä vaihtoehto, jolloin tämänkaltaisten tuotteiden tarjonta saadaan kasvamaan.

Mistä sitten tietää, paljonko tuotteessa on suolaa? Apua saa elintarvikkeen pakkauksesta. Tiettyjen elintarvikkeiden kuten leivän, makkaroiden, juustojen ja valmisruokien pakkauksiin on merkitty suolapitoisuus, ja sallittujen rajojen ylittyessä ne on merkittävä ”voimakassuolaisiksi” ylitarkastaja Tytti Itkonen Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta ohjeistaa. Jos taas suolan määrää on vähennetty vähintään 25 prosenttia vastaavaan muuhun tuotteeseen verrattuna, voidaan esittää ” suolaa vähennetty” -väite. Elintarviketeollisuudella ja kaupalla on oma, vapaaehtoinen GDA-järjestelmä, joka kertoo natriumin määrän annosta kohden sekä osuuden viitteellisestä päiväsaannista. Sydänmerkki on puolestaan jo vuodesta 2000 osoittanut kuluttajalle omassa tuoteryh-mässään suolan suhteen paremmat valinnat, kehittämispäällikkö Marjaana Lahti-Koski Suomen Sydänliitosta kertoo. Merkitsemisjärjestelmä kannustaa elintarviketeollisuutta ja ruokapalveluita kehittämään vähemmän suolaa sisältäviä elintarvikkeita ja aterioita.

Suomessa joukkoruokailun merkitys suolan saannille on tärkeä. Suola tulee huomioida raaka-aineiden hankinnassa ja ruoanvalmistuksessa. Joukkoruokailun ammattilaisten tietotaito on merkittävässä asemassa. Ruokahuolto-siivouspäällikkö Kaarina Hassel Kauniaisten kaupungista peräänkuuluttaa työntekijöiden vaatimuksiin ravitsemuspassia, jolla työntekijä osoittaisi hallitsevansa myös suolan suositeltavan käytön.

Parhaiten vähemmän suolaa sisältävään ruokaan tottuu etenemällä pienin askelin. Ihmisille olisi tärkeää saada ymmärrys siitä, millaisista elintarvikkeista terveellinen kokonaisuus koostetaan ja mitkä ovat yleisiä piilosuolan lähteitä, pohtii elintarvikeasiantuntija Annikka Marniemi Suomen Kuluttajaliitto ry:stä. Myös kaupasta voi kysyä apua terveellisen tuotteen valintaan. Tuotetutkimuspäällikkö Matti Kalervo Ruokakesko Oy:stä kertoo, että heillä kauppoihin on koulutettu ravintotaitajia asiakkaita auttamaan.

Kansainvälistä Salt Awareness –viikkoa vietetään 21.–27.3.2011.

Lisätietoja:
pääsihteeri Kaisa Kukkonen puh. 050 409 9860, kaisa.kukkonen evira.fi



Suolaseminaarin materiaali 8.2.2011

Ohjelma (pdf,13kt)

Esitykset
Satu Männistö (pdf, 218kt)
Antti Jula (pdf, 418kt)
Pirjo Pietinen (pdf, 58kt)
Seppo Heiskanen (pdf, 27kt)
Matti Kalervo (pdf, 1662kt)
Marjaana Lahti-Koski (pdf, 1738kt)
Annikka Marniemi (pdf, 1565kt) 
Kaarina Hassel(pdf, 3207kt)
Tiina Yrjölä (pdf, 722kt)



Aihealueet: