B-vitamiinit

B-ryhmän vitamiineihin kuuluvat tiamiini (B 1-vitamiini), riboflaviini (B 2-vitamiini), niasiini, biotiini, pantoteenihappo, pyridoksiini (B 6-vitamiini), foolihappo ja kobalamiini (B 12-vitamiini).

Useimmat B-ryhmän vitamiineista osallistuvat elimistössä energiaravintoaineiden eli hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen aineenvaihduntaan. Hermoston toimintaan liittyvistä vaikutuksista on näyttöä tiamiinilla, niasiinilla ja B 6-vitamiinilla. Vesiliukoisena vitamiinina B-vitamiinit eivät muodosta elimistössä suuria varastoja, vaan ylimääräinen vitamiini poistuu elimistöstä pääasiallisesti munuaisten kautta virtsan mukana. Poikkeuksen muodostaa kuitenkin B 12-vitamiini, joka varastoituu. B-vitamiineja tulee niiden vesiliukoisuuden vuoksi saada ravinnosta säännöllisesti ja jatkuvasti.

B-vitamiinien puute on harvinaista, koska vitamiineja saadaan yleisesti käytetyistä peruselintarvikkeista kuten maidosta ja maitovalmisteista, lihasta, kananmunasta, viljasta ja kasviksista. B-ryhmän vitamiinien puute johtuu tavallisesti huonosta ravitsemustilasta, jonka vuoksi sitä tavataan lähinnä runsaasti alkoholia käyttävillä tai tiukkaa vegaaniruokavaliota noudattavilla.

B-vitamiinien liikasaanti on harvinaista ja pelkästä ruoasta mahdotonta. Lisäksi useimmat B-vitamiinit ovat turvallisia myös suurina vuorokausiannoksina, mutta toisaalta ihmisillä havaituista B-vitamiinien liikasaannin aiheuttamista oireista on toistaiseksi niukasti tietoa.

Tölkillisestä energiajuomaa saa B-ryhmän vitamiineja usein päivän tarpeen tai reilusti sen yli. Alla on esimerkkejä energiajuomiin lisätyistä B-vitamiineista 100 millilitraa kohden ja suluissa prosentteina päivittäisestä saantisuosituksesta:

  • B 12-vitamiinia 1-2 mikrogrammaa (100-200 %)
  • Niasiinia 8 mg (44 %)
  • Pantoteenihappoa 2 mg (33 %)
  • Riboflaviinia 0,56-0,6 mg (35-38 %)
  • B 6-vitamiinia 1,8-2 mg (90-100%)

Vaikka useimpien B-vitamiinien liikasaannista ei ole todettu olevan haittaa, on muistettava, ettei pitkäaikaisen altistumisen vaikutuksista ole tutkimustietoa. Haittavaikutukset saattavat yksilö- ja väestötasolla tulla esille vasta vuosien kuluttua.