Turskamato

Vain vähäinen riski turskan loistartuntaan Suomessa

Turskamato ja ihminen
Ihminen voi saada turskamatotartunnan kalasta, jota ei ole kypsennetty kuumentamalla tai jota ei ole pakastettu. Kuumentaminen ja/tai pakastaminen tuhoaa turskamadon. Ihminen on turskamadolle harhaisäntä. Tartunnan oireina ovat oksentelu, ripulia ja vatsakipu. Erittäin vaikeissa tapauksissa turskamato voi tunkeutua ruuansulatuskanavan läpi ja vaeltaa kehossa. Oireet menevät ohi yleensä muutamassa viikossa, kun loinen kuolee.

Suomessa ei ole koskaan tavattu turskamadon aiheuttamia ihmistartuntoja.

Mikä on turskamato?
Turskamato, Pseudoterranova decipiens, on turskassa esiintyvä ihmisiin tarttuva ns. zoonoottinen loinen.

Turskamato kuuluu Anisakidae-loisten heimoon, se on ohut n. 1 mm:n paksuinen ja n. 3 cm:n pituinen sukkulamato. Se esiintyy useimmiten kalan vatsaontelossa ja maksassa, harvemmin myös kalan lihaksessa. Loisen pääisäntä on harmaahylje.

Saman heimon Anisakis-suvun madot ovat valaiden loisia, niiden toukat esiintyvät myös kaloissa ja maailmanlaajuisesti nekin aiheuttavat infektioita ihmisissä. Suomessa ei ole kuitenkaan esiintynyt myöskään Anisakis-loisten aiheuttamia ihmistapauksia.

Turskamadon esiintyminen Suomen vesissä
Tutkimustieto turskamadon esiintymisestä Itämeressä on peräisin pääasiassa 1900-luvun viimeisiltä vuosikymmeniltä. Ruotsissa turskamadon esiintymistä on tutkittu myös viime vuosina, ja sitä on löytynyt turskasta ja simpusta Ruotsin etelärannikolla Öölantiin saakka. Ruotsalaisessa tutkimuksessa havaittiin turskamadon olevan melko yleinen, mihin osaltaan vaikuttanee Itämeren harmaahyljekannan vahvistuminen.

Suomessa ei ole koskaan tavattu turskamatoa kaloissa. Turskamadon tapaan ”sillimato” Anisakis on Suomen vesillä harvinainen: se on havaittu meillä vain kaksi kertaa.

Turskan kalastus
Turskaa kalastetaan Suomessa vain vähäisiä määriä. 

Turska elintarvikkeena ja kotikeittiössä
Turska käytetään elintarvikkeeksi kypsennettynä, jolloin tartuntavaaraa ei ole. Simppua ei käytetä Suomessa elintarvikkeeksi, kalalientä lukuunottamatta, joka on kuumentamalla valmistettuna turvallista. Kalan mäti pakastetaan ennen käyttöä, jolloin tartuntavaaraa ei ole.

Yleistä kalan käsittelystä loisriskin välttämiseksi
Itse kalastetusta kalasta saatu mäti tulee pakastaa -20 celsiusasteen tai sitä alempaan lämpötilaan vähintään 24 tunnin ajaksi. Myös kaikki kalat, joita ei kuumenneta (esimerkiksi graavikala ja kylmäsavukala), tulee pakastaa. Silakan ja Suomessa viljellyn kirjolohen ja sammen loisriski on erittäin pieni, joten näitä kalalajeja ei tarvitse pakastaa vaikka niitä ei kuumennettaisikaan. Lainsäädäntö edellyttää, että kaupoissa myynnissä ja ravintoloissa tarjoilla olevat tuotteet on pakkaskäsitelty edellä mainitun ehdoin.

Lisätietoa:
Erikoistutkija Perttu Koski (loisten esiintyminen ja tutkiminen), p. 040 569 4541
Tutkimus- ja laboratorio-osasto, Tuotanto- ja villieläinterveyden tutkimusyksikkö, Kalajaosto
Ylitarkastaja Carmela Hellsten (kala elintarvikkeena), p.  050 433 6643
Valvontaosasto, Elintarvikehygieniayksikkö