Elintarvikkeiden säteilytys

Mitä säteilytys on?

Säteilytettäessä elintarvikkeita käytetään ionisoivaa säteilyä eli tietyn energian omaavaa säteilyä, joka pystyy irrottamaan atomeista elektroneja eli ionisoimaan atomin. Elintarvikkeita säteilytetään esimerkiksi gamma- tai beetasäteilyllä.

Gammasäteilyä saadaan radioaktiivisista isotoopeista (tavallisesti koboltti-60, harvemmin cesium-137), jotka hajotessaan emittoivat korkean energian omaavia fotoneja eli sähkömagneettista säteilyä. Tällä on korkeampi energia kuin radioaalloilla, infrapunavalolla, näkyvällä valolla ja UV-valolla, jotka edustavat matalaenergisempää sähkömagneettista säteilyä.

Atomit ja molekyylit, kuten vesi, proteiinit ja DNA voivat ionisoitua säteilytyksen tuloksena. Sekundäärisesti voi muodostua myös vapaita radikaaleja, jotka ovat reaktiivisia molekyylejä tai atomeja, joilla on pariton elektroni. Vapaat radikaalit voivat reagoida atomien ja molekyylien kanssa. DNA-vauriot voivat johtaa solukuolemaan tai siihen, ettei solu enää jakaudu. Käsiteltyjen elintarvikkeiden useimmat solut ovat jo kuolleita tai kuolemaisillaan.

Säteilytyksen tarkoituksena on tappaa elintarvikkeissa olevia vieraita (esim. bakteerien, hyönteisten ja niiden toukkien) soluja tai estää esimerkiksi sipulin tai perunan itämistä. Itämisenestoksi tarvitaan 50 ja 150 Gy:n (gray) välinen absorboitunut annos. Mausteiden bakteerien tappaminen saattaa vaatia annoksia lähellä 10 kGy (kilogray). Tämä onkin suurin sallittu mausteiden säteilytysannos.

Elintarvikkeita säteilytetään säteilytyslaitoksissa joko tietyn ajan tietyllä annosnopeudella tai jatkuvalla säteilyllä, jolloin elintarvikkeet kulkevat säteilytysväylän läpi. Elintarvike voi olla pakattu ja niitä voidaan säteilyttää isoissa erissä. Molemmissa tapauksissa laitoksen henkilökunta on säteilytystilan ulkopuolella suojassa säteilyltä.

Säteilytetyt elintarvikkeet ovat turvallisia

Laajoissa kansainvälisissä tutkimuksissa on arvioitu perusteellisesti, muodostavatko säteilytetyt elintarvikkeet terveysriskin. Asiantuntijaelimien, kuten FAO/WHO:n ja IAEA:n yleinen käsitys on, että elintarvikkeet, jotka on käsitelty ionisoivalla säteilyllä Codex Alimentarius -komitean suosittelemien menettelytapojen mukaisesti, ovat turvallisia.

Vuosien kuluessa on suoritettu monia eläinkokeita mahdollisten toksisten vaikutuksien selvittämiseksi. Erilaisille eläimille on syötetty erilaisia ja eri määriä ja eri annoksilla säteilytettyjä elintarvikkeita. Joissakin tapauksissa annosmäärät ovat olleet hyvinkin korkeita. Kielteisiä terveysvaikutuksia ei ole voitu osoittaa missään tapauksessa.

Yleinen kuluttajan huolenaihe on epäily siitä, että säteilytyksen tuloksena elintarvikkeet olisivat radioaktiivisia. Käytetyillä annoksilla ja energioilla (10 kGy:yn saakka) ei kuitenkaan ole mahdollista tehdä tuotteista radioaktiivisia. Sen sijaan tiedetään, että säteilytyksen aikana muodostuu niin sanottuja "radiolyyttisiä tuotteita". Useimmiten nämä eivät ole ainutlaatuisia säteilytetyille elintarvikkeille. Radiolyyttisiä tuotteita ovat esimerkiksi glukoosi, muurahaishappo, asetaldehydi, hiilidioksidi, vety ja metaani. Kaikkia esiintyy luontaisesti elintarvikkeissa tai niitä syntyy kuumennettaessa. Poikkeuksen saattavat muodostaa syklobutanonit, mutta siinäkään tapauksessa ei ole voitu osoittaa terveyshaittoja.

Säteilytys saattaa vähentää joidenkin elintarvikkeiden vitamiinipitoisuutta (esim. C-vitamiinin ja tiamiinin eli B 1-vitamiinin) vastaavasti kuin esimerkiksi kuumennus. Joitakin makuhaittoja on myös havaittu suurilla annoksilla säteilytetyissä herkissä elintarvikkeissa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että todisteita säteilytettyjen elintarvikkeiden kielteisistä terveysvaikutuksista ei ole, vaikka kaikkien radiolyyttisten tuotteiden biologisia vaikutuksia ei ole lopullisesti pystyttykään selvittämään. Kuluttajien kielteinen suhtautuminen on vaikuttanut siihen, että säteilytetyt elintarvikkeet ovat joissain maissa kiellettyjä.

Suomessa säteilytys on sallittua vain mausteille

Suomessa ei saa olla markkinoilla muita säteilytettyjä elintarvikkeita kuin kuivattuja mausteyrttejä, mausteita ja maustekasveja, eikä maahan saa tuoda muita kuin edellä mainittuja säteilytettyjä elintarvikkeita. Säteilytyksestä annettu yhteisötason direktiivi sallii kuivattujen mausteyrttien, mausteiden ja maustekasvien säteilyttämisen, mutta mahdollistaa sen, että jäsenmailla voi olla omaa lainsäädäntöä, joka sallii muidenkin elintarvikeryhmien säteilyttämisen. Jäsenvaltioiden tulee raportoida vuosittain säteilytyslaitosten ja markkinoilla olevien elintarvikkeiden säteilytyksen valvonnasta komissiolle.

Elintarvikkeiden säteilytys tulee olla suoritettu EU:ssa hyväksytyssä säteilytyslaitoksessa ja keskimääräisen elintarvikkeeseen absorboituneen säteilyn kokonaisannoksen tulee olla enintään 10 kilograyta. Suomessa ei ole EU:ssa hyväksyttyjä säteilytyslaitoksia. Säteilytyksestä tulee ilmoittaa elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä merkinnöillä ”Käsitelty ionisoivalla säteilyllä” tai ”Säteilytetty”.

Elintarvikkeiden säteilytys voidaan sallia vain, jos sille on riittävä teknologinen tarve. Säteilytyksellä ei saa korvata hygieniaan ja terveyteen liittyviä käsittelyjä eikä korvata hyviä valmistus- ja viljelytapoja. On usein huomautettu, että Pohjoismaissa ei ole teknologista tarvetta säteilyttää elintarvikkeita. Meillä on pitkälle kehitetyt varastointi- ja kuljetusjärjestelmät, jotka antavat mahdollisuuden tarjota kuluttajille hyvälaatuisia elintarvikkeita ilman, että joutuisimme käyttämään säteilytystä säilöntämenetelmänä.

Säteilytyksen faktoja

Lainsäädäntö

  • Suomessa vain kuivattuja mausteyrttejä, mausteita ja maustekasveja saa myydä säteilytettynä.
  • Elintarvikkeeseen absorboituneen säteilyannoksen tulee olla sellainen, ettei siitä ole haittaa ihmisen terveydelle eikä se tee elintarviketta muutoinkaan ihmisravinnoksi sopimattomaksi.
  • Säteilytyksestä ei saa aiheutua elintarvikkeeseen vierasta hajua tai makua eikä käsittely saa vaikuttaa haitallisesti elintarvikkeen ravintoarvoon tai aistinvaraiseen laatuun.
  • EU-mailla voi olla omaa lainsäädäntöä, joka sallii myös muiden kuin mausteiden säteilyttämisen.
  • Säteilytyslaitoksen tulee olla Euroopan yhteisön hyväksymä.  
  • Säteilyttämisestä tulee ilmoittaa pakkausmerkinnöissä.
  • Säteilytyksen valvonnasta raportoidaan vuosittain komissiolle.


Säteilytyksellä pyritään

  • lisäämään säilyvyyttä.
  • hävittämään sairauksia aiheuttavia mikro-organismeja.
  • vähentämään elintarvikkeiden ennenaikaista kypsymistä, kasvua tai itämistä.


Säteilytyksen etuja verrattuna muihin säilöntämenetelmiin

  • Pakattuja elintarvikkeita voidaan säteilyttää.
  • Jäämäpitoisuudet ovat minimaalisia.
  • Pakastettuja elintarvikkeita voidaan säteilyttää (lämpötila ei nouse).


Kielteisiä sivuvaikutuksia

  • Säteilytyksellä voi peittää huonoja hygieniaan liittyviä menettelytapoja, mutta ei tee huonolaatuisesta elintarvikkeesta hyvää.
  • Korkeat säteilytysannokset voivat tuhota joitakin entsyymejä ja vitamiineja ja aiheuttaa makuhaittoja.


Maissa, joissa useiden elintarvikeryhmien säteilytys sallitaan, säteilytystä käytetään

  • parantamaan tuoreen lihan ja kalan säilyvyyttä alentamalla elintarvikkeissa luontaisesti esiintyvien pilaaja- ja maitohappobakteerien pitoisuuksia.
  • tappamaan elintarvikkeiden sairautta aiheuttavia mikro-organismeja, kuten Salmonellaa ja Listeriaa.
  • tappamaan hyönteistoukkia ja loiseliöitä, jotka pilaavat suuria elintarvikemääriä, etenkin trooppisissa maissa.
  • karanteenikeinona. Säteilytys estää tuoreissa hedelmissä ja vihanneksissa esiintyvien hyönteisten leviämisen.
  • estämään esim. perunan, valkosipulin ja sipulin itämistä ja täten vähentää elintarviketappioita.
  • steriloimaan alennetun vastustuskyvyn omaaville potilaille tarkoitetun sairaalaruoan.

Annos

Tarkoitus

Elintarvike

Matala annos, < 1 kGy

Itämisenesto
Hyönteistorjunta

Sipuli, peruna
Mango, papaija, hedelmät
Vihannekset

Keskikorkea annos, 1 - 10 kGy

Pastörointi
Patogeenien ja pilaajabakteerien vähentäminen
Mikro-organismien tappaminen

Siipikarja, kala, katkaravut


Mausteet

Korkea annos 10 - 50 kGy

Sterilointi

Sairaalaruoka

 

Säteilytystutkimukset Suomessa

Evirassa ja sitä ennen Elintarvikevirastossa on tutkittu markkinoilla olevien elintarvikkeiden säteilyttämistä vuodesta 2000 alkaen, kun nykyinen säteilyttämistä koskeva Euroopan yhteisön lainsäädäntö astui voimaan.  Tulli valvoo maahantuotujen elintarvikkeiden säteilyttämistä. Euroopan komission internetsivuilta on komission keräämien tietojen pohjalta tehdyt raportit säteilytyksestä. Taulukossa 1 on esitetty Eviran ja Tullin säteilytystutkimusten tuloksia elintarvikeryhmittäin vuodesta 2000 alkaen.

 

LISÄÄ AIHEESTA PALVELUSSAMME

LISÄÄ AIHEESTA MUUALLA VERKOSSA