Täydentämisen ehdot

Sallitut vitamiini- ja kivennäisaineyhdisteet
Elintarvikkeiden täydentämisen periaate on, että elintarvikkeisiin saa lisätä vain sellaisia vitamiineja ja kivennäisaineita, joita normaalistikin saa ruoasta ja jotka ovat ihmiselle välttämättömiä. Täydentämisasetus määrittelee nämä vitamiinit ja kivennäisaineet sekä sallitut yhdistemuodot, joiden turvallisuus on varmistettu.

Sallitut määrät
Lisättyjen vitamiinien ja kivennäisaineiden määrät lopullisessa tuotteessa tulee olla sellaiset, ettei kuluttaja tule harhaanjohdetuksi liian vähäisellä tai merkityksettömällä täydentämisellä, mutta lisätyt määrät eivät kuitenkaan aiheuta haitallisia terveysvaikutuksia.

Täydentämisen katsotaan olevan riittävä silloin, kun elintarvikkeen raaka-aineista ja täydentämisestä peräisin olevan vitamiinin tai kivennäisaineen yhteismäärä on vähintään 15 % vuorokautisen saannin vertailuarvosta (RDA). Nestemäisille elintarvikkeille, joita kulutetaan kerralla suurempia annoksia kuin kiinteitä elintarvikkeita, riittää pääsääntöisesti 7.5 % vuorokautisen saannin vertailuarvosta. Vitamiinien ja kivennäisaineiden vuorokautisen saannin vertailuarvot on määritelty ravintoarvomerkintäasetuksessa 588/2009 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1169/2011 elintarviketietojen antamisesta kuluttajille.  

Toistaiseksi vitamiinien ja kivennäisaineiden enimmäismääriä ei ole asetettu yhteisötasolla. Elintarvikealan toimijan tulee varmistaa, ettei sen valmistama, maahantuoma tai jakelema elintarvike aiheuta terveysriskiä myöskään sisältämiensä vitamiinien, kivennäisaineiden tai muiden aineiden suuren määrän vuoksi. Erityisesti tämän korostuu kapean turvamarginaalin omaavilla ravintoaineilla, joilla suositeltavan saannin ja turvallisen saannin ylärajan välinen ero on kapea. Yleensä kapean turvamarginaalin ravintoaineiksi katsotaan D-vitamiini, A-vitamiini, niasiini, foolihappo, B6-vitamiini ja kivennäisaineet. Esimerkiksi A-vitamiinilla jo kolminkertainen saantisuosituksen ylitys saavuttaa turvallisen saannin ylärajan.

Täydentäminen muilla aineilla
Vitamiinien ja kivennäisaineiden lisäksi elintarvikkeisiin voi lisätä myös muita aineita, joilla on ravitsemuksellisia tai fysiologisia vaikutuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi aminohapot, omega-3 rasvahapot, kofeiini, maitohappobakteerit ja kasviuutteet. Lähtökohtaisesti näiden muiden aineiden lisääminen on sallittua eikä niille ole määritelty mini- tai maksimimääriä, sallittuja yhdistemuotoja tai erityisiä pakkausmerkintävaatimuksia. Elintarvikealan toimija vastaa kuitenkin siitä, ettei elintarvike aiheuta kuluttajalle terveysriskiä.

Pakkausmerkinnät
Yleiset pakkausmerkintävaatimukset pätevät myös täydennettyihin elintarvikkeisiin. Ainesosaluetteloon on merkittävä kaikki ainesosat, joita on käytetty tuotteen valmistamiseen, mukaan lukien lisätyt vitamiinit, kivennäisaineet ja muut aineet. Ravintoarvomerkintä on pakollinen ja siinä on esitettävä lisättyjen vitamiinien ja kivennäisaineiden määrät.

Täydennettyihin elintarvikkeisiin on mahdollista liittää täydentämistä korostavia ravitsemusväitteitä, kuten lisätty D-vitamiinia. Täydennettyjen elintarvikkeiden markkinointi ei saa johtaa kuluttajaa harhaan, esimerkiksi vääristämällä täydentämisen aiheuttamia terveyshyötyjä tai luomalla mielikuvaa, ettei tasapainoisesta ja monipuolisesta ruokavaliosta voi saada riittävästi ravintoaineita ilman täydennettyjä elintarvikkeita.