Elintarvikkeiden kansainväliset kuljetukset

Kansainvälisillä elintarvikekuljetuksilla tarkoitetaan valtion rajan ylittäviä kuljetuksia, joita voidaan tehdä maa- ja rautatiekuljetuksina, merikuljetuksina tai lentokuljetuksina.

Suomi on liittynyt vuonna 1981 helposti pilaantuvien elintarvikkeiden kansainvälisiä kuljetuksia ja tällaisissa kuljetuksissa käytettävää erityiskalustoa koskevaan sopimukseen (ATP -sopimus). Sopimuksessa määritellään kuljetuskalustoa koskevat rakenteelliset vaatimukset sekä ATP -sopimuksen soveltamisala. ATP -sopimus koskee maa- ja rautatiekuljetuksia sekä maakuljetusvälineillä tehtäviä alle 150 km pitkiä merikuljetuksia. ATP –sopimusta sovelletaan valtiosopimukseen liittyneissä maissa.

ATP-sopimus on lisävaatimus helposti pilaantuvien elintarvikkeiden kansainväliselle kuljetustoiminnalle. Elitarvikekuljetustomintaan sovelletaan elintarvikelain 23/2006 13 § 1 momentin  vaatimuksia eli kuljetuskalustot ovat ns. ilmoitettuja elintarvikehuoneistoja, lukuun ottamatta niitä eläimistä saatavien elintarvikkeiden kuljetuksia, jotka ovat osa laitoksen toimintaa tai alkutuotannon piiriin kuuluvia alkutuotannon tuotteiden piiriin kuuluvia kuljetuksia.

ATP-sopimukseen kuulumattomien tuotteiden kuljetus

Suomalaisissa kuljetusvälineissä ATP –sopimukseen kuulumattomat tuotteet tulee kuljettaa elintarvikelain nojalla ilmoitetuissa kuljetusvälineissä ja kuljetuksissa tulee noudattaa toimijan laatimaa omavalvontasuunnitelmaa.

Valtiosopimus (ATP -sopimus) on saatettu voimaan tasavallan presidentin antamalla asetuksella (SopS 48/1981) ja sopimuksen valvonnasta on säädetty elintarvikelaissa (23/2006) sekä sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa (971/2006).

 

LISÄÄ AIHEESTA MUUALLA VERKOSSA