Huhtasienet

Huhtasienet (Morchella spp. ) ilmaantuvat keväällä samaan aikaan korvasienten (Gyromitra esculenta) kanssa aloittamaan sienikauden. Huhtasienet muistuttavat korvasientä, mutta rinnakkain tarkasteltuna ne eroavat selvästi toisistaan.

Yleisen kartiohuhtasienen (Morchella elata) lakki on pitkänomainen ja teräväkärkinen. Pinnan lokerot ovat melko säännöllisissä pystyriveissä. Pallohuhtasienen (Morchella esculenta) lakki on pallomaisen pyöreä, se on kartiohuhtasientä harvinaisempi ja eteläisempi laji.

Huhtasienten lakki on ruskea ja ontto ja sen reuna on kasvanut jalkaan kiinni. Vaalea jalka on kapea ja sileä tai hieman muhkurainen. Malto on ohutta ja haurasta. Huhtasienten maku on mieto ja tuoksu heikko.

Luonnonmukaisesti huhtasienet kasvat samanlaisissa paikoissa kuin korvasienet. Lisäksi niitä voi löytää muun muassa lehdoista ja palopaikoilta, johon kaskea tarkoittava huhta-nimikin viittaa. Niihin voi törmätä yllättävissä paikoissa, kuten puistoissa, puutarhoissa tai pihapiirissä yleensä, koska ne käyttävät hyödykseen ihmisten muuttamia paikkoja.

Huhtasienten puoliviljely eli rihmaston ruokkiminen sopivalla lahotettavalla aineksella korvasienen tapaan ei useinkaan ota onnistuakseen. Kasvupaikalle tehtyyn kuoppaan voi toki heittää omenoita, lehtikariketta tai kalkkia, jotka näyttävät kiihdyttävän huhtasienten kasvua. Jonakin vuonna paikalta saadaan huippusato, seuraavana vain pari sientä.

Oikullisesti kasvavaa huhtasientä kannattaa kuivattaa, jotta satoa riittää useammalle vuodelle.

Poimukellomörsky (Verpa bohemica) muistuttaa huhtasieniä, mutta sen jalka on huomattavasti lakkia pidempi. Lakin reunakaan ei ole kasvanut jalkaan kiinni, vaan on kellomaisesti vapaa.

 

Lisää aiheesta muualla verkossa

Sienikuvat HY:n internetsivuilla