Kangastatti

Kangastatti (Suillus variegatus) on keskikokoinen, vaalean kellanruskea ja vihertäväpillinen tatti. Lakki on epätasaisen ruskea, siinä on usein pilkkuja tai suomuja. Nuoren kangastatin lakki on puolipallomainen, vanhemmiten laakean kupera. Lisäksi lakki on paksumaltoinen ja terävän ohutreunainen.

Jalka on lyhyt ja tanakka, mutta hoikkenee vanhemmiten. Jalka on sileäpintainen ja saman värinen kuin lakin pinta. Kangastatin tunnistaa siitä, että se sinistyy leikkauspinnaltaan, joskus jopa tumman musteensiniseksi.

Kangastatin tuoksu on hapan, ja maku on mieto ja hapahko. Se on hyvä ja rautapitoinen ruokasieni. 

Kangastatti sopii muun muassa paistoksiin, vuokiin, leivonnaisiin ja keittoihin. Paras säilöntätapa on kuivaaminen, mitä varten lakki viipaloidaan pystysuunnassa ja jalka pituus- tai poikkisuunnassa 5 millimetrin paksuisiksi viipaleiksi. Sitä säilötään myös maustesieneksi tai pakastettuna. Kangastatin ongelmana ovat toukat, jotka ehtivät usein ennen poimijaa jopa nuoren sienen kimppuun.

Kangastatti on männyn juurisieni ja yleinen ja runsas koko maassa. Se on maamme satoisin ruokasieni, jota löytää huonoinakin sienivuosina. Kangastatteja kannattaa etsiä elo- ja syyskuussa kangasmetsistä ja soilta.

Kangastatin näköislajike on nummitatti (Suillus bovinus), joka kasvaa samaan aikaan samanlaisissa metsissä, usein polkujen varrella. Nummitatti on kangastatin värinen, mutta pienikokoisempi, eikä sen lakissa ole pieniä pisteitä. Myös ruskotatti (Boletus badius) ja samettitatti (Boletus subtomentosus) voivat hämätä kangastatin poimijaa, mutta ne erottaa helposti kangastatista tasavärisen lakin sekä heleänkeltaisen ja väljäsuisen pillistön avulla.

Lisää aiheesta muualla verkossa

Sienikuvat HY:n internetsivuilla