Korvasieni

Korvasienessä (Gyromitra esculenta) tiivistyvät sienten monet ennakkoluulot: outo kummajainen, joka vasta oikean käsittelyn jälkeen muuttuu tappavan myrkyllisestä mitä herkullisemmaksi ruokasieneksi. Korvasieni on sellaisenaan hengenvaarallisen myrkyllinen, joten sitä ei koskaan saa syödä tai käyttää tuoreena ruokaan.

Tippaleivän tai aivopoimujen näköinen korvasieni ilmestyy jo huhtikuussa kulottuneen kasvillisuuden joukkoon. Ontto lakki on vaalean- tai tummanruskeaa muhkuraista poimua, reunat ovat kääntyneet sisäänpäin ja ovat jalassa kiinni. Jalan koko vaihtelee, väriltään se on vaalean harmaa tai vaalean ruskea. Lakin tavoin myös jalka on ontto.

Malto on ohutta ja haurasta, kun korvasienen halkaisee, paljastuu sienen kermanvalkea ja ontto sisus. Tuoksu on pähkinäisen voimakas ja hienostunut.

Korvasieni kasvaa koko maassa. Etelässä paras sato ajoittuu toukokuuhun, Kainuussa ja Metsä-Lapissa kesäkuuhun.

Korvasieni kasvaa hiekka-, hieta- ja moreenipohjaisissa havumetsissä. Poimija löytää lajin varmimmin paikoista, joissa maaperän pintakerros on rikkoutunut: hakkuiden jälkeinen auraus tai laikutus, polut ja ajourat tai soranotto lisäävät satoa. Kasvua voi edistää rikkomalla pintakerrosta alueilla, joilla tiedetään korvasienen entuudestaan kasvavan. Maakuoppaan haudattu ja hiekalla peitetty havupuun kuorijäte ja jätepaperi voivat olla korvasieniviljelmän alku.

Keväällä kasvavista lajeista korvasientä muistuttaa harvinainen lehtokorvasieni (Gyromitra gigas), joka kasvaa lehtipuuvaltaisilla paikoilla. Sen lakki on vaaleampi ja jalka leveämpi ja lyhyempi kuin korvasienellä. Kevään ja kesän mittaan ilmaantuu muita näköislajeja, joiden lakit ovat vähäpoimuisia tai jalat ovat huomattavasti pidempiä.

Syksyllä lahopuulle voi ilmestyä satulamainen ja vähäpoimuinen piispanhiippa (Gyromitra infula, Gyromitra ambigua), joka on myrkyllinen.

 

Lisää aiheesta palvelussamme

Lisää aiheesta muualla verkossa

Sienikuvat HY:n internetsivuilla