Mesisienet

Mesisienet ( Armillariella mellea -ryhmä) ovat valkoitiöisiä rengasjalkaisia helttasieniä, jotka on puun lahottajia ja pahoja metsätuhosieniä. Ne leviävät tehokkaasti itiöiden avulla, jotka pääsevät eläviinkin puihin vioittuneista kohdista, sekä rihmastojäänteiden välityksellä.

Mesisienten kellanruskeitten lakkien pinnalla on tummia, pieniä suomuja. Heltat ovat valkoiset tai kellertävät, myöhemmin tummalaikkuiset. Heltoista purkautuu runsaasti valkoista itiöpölyä, jota kertyy tiiviisti kasvavien sienten pinnalle.

Pitkät ja hoikat mesisienten jalat ovat sitkeitä ja pitkittäiskuituisia. Jalan yläosassa on pumpulimainen, valkoinen ja ruskeasuomuinen rengas.

Malloltaan mesisienet ovat kellertäviä ja pehmeitä. Maku ja tuoksu ovat vanhemmissa sienissä metallimaiset.

Ryhmässä on useita läheisiä lajeja, joista tavallisin on pohjanmesisieni (Armillaria borealis). Nuijamesisieni (Armillaria cepistipes) on loppusyksyn sieni ja näyttää kasvavan myös nurmikolla, joskin todellinen alusta lienee puunjuuri tai oksa.

Mesisienet kasvavat tiheinä kimppuina laholla tai elävällä lehti- tai havupuulla. Niitä löytää myös kannoista, juurista ja maahan hautautuneista oksista. Mesisienet ovat yleisiä koko maassa, satokausi kestää heinäkuusta lokakuuhun.

Poimijaa saattaa erehdyttää kimppuina kasvava pörhösuomuhelokka (Philota squarrosa), mutta sen itiöt ovat ruskeita ja kellanruskean lakin pinnalla on tummia ja voimakkaasti erottuvia suomuja.

Mesisienistä ollaan eri mieltä; esimerkiksi venäläiset arvostavat niitä "Taigan lahjana", mutta eräissä läntisissä sienikirjoissa ne mainitaan juuri ja juuri syötävinä.

Parhaimmillaan mesisienet ovat nuorina, kun rengas ei vielä ole irronnut lakin reunasta. Metallimaisen maun takia mesisienet on syytä esikäsitellä keittämällä, keitetyt sienet voi suolata tai pakastaa. Ainoastaan lakki on syötävä, sitkeä jalka poistetaan.

 

Lisää aiheesta muualla verkossa

Sienikuvat HY:n internetsivuilla