Sieniapaja

Sienten kasvu sekä sienisadon määrä ja koostumus riippuvat monista tekijöistä, joten täsmällistä satoaikataulua tai satoennustetta on mahdotonta laatia. Joka sienilajilla on omat vaatimuksensa säätilan, erityisesti lämmön ja kosteuden suhteen.  Kaikki sienet eivät ehkä tuota joka vuosi itiöemiä.

Hyvissä oloissa sieniä kasvaa lähes kaikkialla metsissä. Kasvupaikat muuttuvat myös kasvukauden aikana: esimerkiksi ensimmäiset korvasienet ilmestyvät lämpimille, avoimille paikoille ja vasta myöhemmin varjoisiin kuusikoihin. Suurimmalla osalla ruokasienistämme satokausi ajoittuu loppukesään ja alkusyksyyn. Etelä-Suomessa satokausi on pitkä, ja myöhäissyksyn sieniä voi riittää joulukuulle saakka.

Vähäsateisen kesän jälkeen, kuivana syksynä parhaat sienipaikat löytyvät kangasmetsien sijasta soiden reunamilta, korpimetsistä, rämeiltä, lähdevetisistä kohdista ja varjoisilta pohjoisrinteiltä. Oikein kuivina syksyinä kannattaa kurkistaa jopa ojanpohjille.

Sieniä kasvaa toki lähempänäkin: puutarhoissa, puistoissa, nurmikoilla, tienvierillä, laitumilla ja pelloilla. Sato ei yleensä vedä vertoja metsän sienisadolle, mutta paikallisesti ja hetkellisesti se voi olla suuri. Toisten tonteilta tai yleensä asuntojen välittömästä läheisyydestä ei ole sopivaa poimia sieniä ilman lupaa.

Sienestäjän on hyvä muistaa, että lähes kaikki syötäväksi tarkoitetut sienilajit kasvattavat monivuotisia rihmastoja. Hyviksi tiedetyt kasvupaikat kannattaa siis käydä tarkistamassa sieniretkillä. 

Aivan kaikkialta ruokasieniä ei pidä poimia. Saastuttavien teollisuuslaitosten ympäristössä, kaupunkien keskustoissa ja vilkasliikenteisten teiden varsilla kasvavat sienet on syytä jättää paikoilleen. Vesakkomyrkytysten ja kemiallisten tuholaistorjuntojen varoaikoja poimijoiden noudatettava, ilmoitettuna aikana ei alueilta saa poimia sieniä eikä marjoja.

Metsän tiheydestä, maastoesteistä ja liikenteen vilkkaudesta riippuen sieniä saa poimia vasta 50 - 100 metrin etäisyydellä moottoritiestä tai moottoriliikennetiestä. Teiden välittömästä läheisyydestä, 5 - 10 metriä ajoradan reunasta, kerätyistä sienistä on mitattu suuria määriä lyijyä, elohopeaa ja kadmiumia. Pitoisuudet ovat joissakin tapauksissa ylittäneet monikertaisesti Maailman terveysjärjestön (WHO) suosittelemat turvallisuusrajat.