Lainsäädäntö

Keskeisin ravintolisiin liittyvä lainsäädäntö:

• Elintarvikelaki (23/2006), erityisesti luvut 1-3
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ravintolisistä (2002/46/EY)
• Maa- ja metsätalousministeriön asetus ravintolisistä (78/2010)
• Komission asetus sellaisten vitamiinien ja kivennäisaineiden ja niiden luetteloista, joita voidaan lisätä elintarvikkeisiin, ravintolisät mukaan luettuina (1170/2009/EY)
• Kauppa- ja teollisuusministeriön asetus elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä (1084/2004)
• Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus elintarviketietojen antamisesta kuluttajille 1169/2011/EY (kuluttajainformaatioasetus) (sovelletaan 13.12.2014 alkaen)
• Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä (1924/2006/EY)
• Lääkelaki (395/1987 ja muutokset), erityisesti 3 § (muutos 1046/1993)
• Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen päätös lääkeluettelosta (1095/2009)

Ravintolisän myyntiä koskevat yleiset ehdot

Elintarvikkeiden tulee olla kemialliselta, fysikaaliselta ja mikrobiologiselta sekä terveydelliseltä laadultaan, koostumukseltaan ja muilta ominaisuuksiltaan sellaisia, että ne ovat ihmisravinnoksi soveltuvia, eivätkä aiheuta vaaraa ihmisen terveydelle eivätkä johda kuluttajaa harhaan. (23/2006, 7 §)

Elintarvikkeen pakkauksessa, esitteessä, mainoksessa tai muulla tavalla markkinoinnin yhteydessä elintarvikkeesta on annettava totuudenmukaiset ja lain 1 §:n 1, 3 ja 4 kohta huomioon ottaen riittävät tiedot (23/2006, 9 §).

Elintarvikkeen pakkauksessa, esitteessä, mainoksessa tai muulla tavalla markkinoinnin yhteydessä elintarvikkeesta ei saa antaa harhaanjohtavia tietoja (23/2006, 9 §).

Muutoin ravintolisien markkinoinnissa käytettävien väitteiden on noudatettava, mitä säädetään EU:n ravitsemus- ja terveysväitteitä koskevassa asetuksessa (EY) N:o 1924/2006.

Elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä annetun asetuksen (1084/2004) 4 §:ssä todetaan vielä, että merkinnät eivät saa johtaa ostajaa harhaan elintarvikkeen ominaisuuksien, koostumuksen, luonteen, tunnistettavuuden, määrän, säilyvyyden, alkuperän, valmistus- tai tuotantomenetelmän tai muun vastaavan seikan suhteen. Pakkausmerkinnöissä ei saa ilmoittaa elintarvikkeella olevan sellaista erityistä vaikutusta tai ominaisuutta, jota sillä ei ole tai jonka suhteen se ei poikkea muista vastaavista elintarvikkeista. Pakkausmerkintöjä koskevia säännöksiä sovelletaan myös elintarvikkeesta esitteessä tai muulla tavalla myynnin yhteydessä annettaviin tietoihin (1 §).

Tuotteen pakkausmerkintöjä ja markkinointia arvioitaessa kiinnitetään huomiota siihen, millaisen kuvan tuotteesta annetut tiedot kokonaisuutena antavat. Myös sinällään totuudenmukaisen tiedon esittäminen voi olla harhaanjohtavaa.

Elintarvikkeen pakkauksessa, esitteessä, mainoksessa tai muulla tavalla markkinoinnin yhteydessä elintarvikkeella ei saa esittää olevan ihmisen sairauksien ennalta ehkäisemiseen, hoitamiseen tai parantamiseen liittyviä ominaisuuksia eikä viitata sellaisiin tietoihin, ellei muualla lainsäädännössä toisin säädetä. (23/2006, 9 §)

Myös ravintolisäasetus (78/2010, 5 §) kieltää ravintolisän pakkauksessa, esitteessä, mainonnassa tai muulla tavalla esitetyt ihmisen sairauksien ennalta ehkäisemiseen, hoitamiseen tai parantamiseen liittyvät ominaisuudet tai viittaukset tällaisiin tietoihin.

Ravintolisät ovat tuotteita, jotka ulkomuodoltaan muistuttavat usein enemmän lääkkeitä kuin tavanomaisia elintarvikkeita. Tämän vuoksi ravintolisän markkinointi siten, että sillä kerrotaan voitavan parantaa, lievittää tai ehkäistä sairautta tai sen oireita taikka palauttaa, korjata tai muuttaa ihmisen elintoimintoja, saattaa johtaa siihen, että tuote katsotaan lääkelaissa tarkoitetuksi lääkkeeksi.

Markkinoinnissa on otettava huomioon myös lääkelain (395/1987) 91 §, jossa todetaan, että lääkkeenä saa mainostaa tai markkinoida ainoastaan lääkelaissa tarkoitettuja lääkkeitä.

Elintarvikealan toimijan on noudatettava kaikessa toiminnassaan riittävää huolellisuutta, jotta elintarvike, elintarvikehuoneisto ja alkutuotantopaikka sekä elintarvikkeen säilytys-, kuljetus- ja käsittelyolosuhteet täyttävät tämän lain mukaiset vaatimukset. (23/2006, 16 §)

Määräystenvastaisen elintarvikkeen myynti on kielletty.

Elintarvikealan toimijalla on oltava riittävät ja oikeat tiedot tuottamastaan, jalostamastaan ja jakelemastaan elintarvikkeesta. Elintarvikealan toimijan on tunnettava elintarvikkeeseen ja sen käsittelyyn liittyvät terveysvaarat sekä elintarviketurvallisuuden ja muiden tämän lain 2 luvun mukaisten vaatimusten kannalta kriittiset kohdat toiminnassaan. (23/2006, 19 §) Ravintolisien kohdalla tällaisia ovat esimerkiksi koostumuksen ja merkintöjen vastaavuus, ravintolisälle ominaisten aineiden määrät, annostusohje ja varoitusmerkinnät.

Elintarvikealan toimijan on laadittava kirjallinen suunnitelma omavalvonnasta (omavalvontasuunnitelma), noudatettava sitä ja pidettävä sen toteuttamisesta kirjaa. (23/2006, 20 §)

Koska elintarvikkeiden myyntiin ei tarvita myyntilupaa, elinkeinonharjoittajan on etukäteen huolellisesti selvitettävä tuotteen myyntiin saattamisen edellytykset, varmistuttava tuotteen ja käytettyjen valmistusaineiden turvallisuudesta ja sopivuudesta käytettäväksi elintarvikkeena. Tuotteen voi tuoda markkinoille, jos tuote on elintarvikkeeksi sopiva ja terveydelle vaaraton ja jos se täyttää edellä kuvatut elintarvikelainsäädännön muut vaatimukset. Ravintolisät kuuluvat ilmoitusmenettelyn piiriin.

Lääkelain huomioon ottaminen

Lääkelain (395/1987) 3 §:n mukaan lääkkeitä ovat valmisteet ja aineet, joiden tarkoituksena on sisäisesti tai ulkoisesti käytettynä parantaa, lievittää tai ehkäistä sairautta tai sen oireita. Lääkkeeksi katsotaan myös ihmisen tai eläimen terveydentilan tai sairauden syyn selvittämiseksi taikka elintoimintojen palauttamiseksi, korjaamiseksi tai muuttamiseksi tarkoitetut valmisteet ja aineet (lääkelaki, muutos 1046/1993). Lääkettä saa myydä ainoastaan Lääkelaitoksen luvalla (lääkelaki 21 §, muutos 248/1993).

Lääkelain 6 §:n mukaan Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus päättää tarvittaessa, onko ainetta tai valmistetta pidettävä lääkkeenä. Luokittelupäätöstä tehtäessä arvioidaan sekä tuotteen koostumus että sille esitetty käyttötarkoitus. Elintarvikelaki ja sen nojalla annetut säädökset eivät vaikuta lääkelain nojalla tehtäviin luokittelupäätöksiin.

Lääkelain nojalla 11.12.2009 annetun lääkeluettelon (1095/2009) 2 §:n mukaan lääkkeitä ovat kyseisen luettelon liitteessä 1 luetellut aineet, niiden suolat ja esterit, sekä liitteessä 1 A luetellut aineet ja niiden suolat. Lääkkeiksi voidaan katsoa myös liitteessä 2 luetellut rohdokset sekä muut liitteen 1 ja 1 A aineisiin tai liitteen 2 rohdoksiin lääkkeellisessä mielessä rinnastettavat, lääkelain 3 §:n mukaisesti käytettävät aineet ja rohdokset.

Lääkkeeksi voidaan lisäksi katsoa sellaiset vitamiini- ja kivennäisainevalmisteet, joita käytetään lääkelain 3 §:n mukaisesti. Samoin lääkkeiksi voidaan katsoa lapsille tarkoitetut vitamiini- tai kivennäisainevalmisteet.

Lisää aiheesta muualla verkossa