Elintarvikkeiden alkuperämerkinnät

Elintarvikkeiden pakkausmerkintäsäädökset edellyttävät, että pakkauksessa ilmoitetaan valmistajan, pakkaajan tai EU:ssa toimivan myyjän nimi ja osoite. Lisäksi on ilmoitettava tarkemmat tiedot alkuperästä, jos sen ilmoittamatta jättäminen voi johtaa ostajaa harhaan elintarvikkeen todellisen alkuperän suhteen. Tämän tarkoituksena on varmistaa, ettei ostaja oleta elintarvikkeen olevan suomalaista alkuperää, jos se on valmistettu muualla tai tuotu Suomeen muualta.

Valmistajalla tarkoitetaan sitä toimijaa, joka on jalostanut tai koostanut elintarvikkeen tai muulla käsittelyllä saattanut elintarvikkeen lopulliseen muotoonsa. Valmistuksella tarkoitetaan elintarvikkeen yhdistämistä muihin ainesosiin, kypsentämistä, säilömistä tai muuta vastaavaa käsittelyä.

Vähäinen valmistus ei muuta oleellista ainesosaa kotimaiseksi

Koska valmistamisen käsite on hyvin laaja, valmistusmaa ei välttämättä tarkoita samaa kuin alkuperämaa. Silloin kun elintarvike valmistetaan useista ainesosista, ovat valmistusmaa ja alkuperämaa sama asia. Sellaiset elintarvikkeet, joiden oleellinen raaka-aine on ulkomaista alkuperää, ja joiden valmistuskäsittely Suomessa on vähäistä, eivät muutu alkuperältään suomalaisiksi, vaikka niiden valmistusmaa tällöin onkin Suomi. Näissä tapauksissa raaka-aineen alkuperämaa tulee ilmoittaa, jos sen puuttuminen voi harhaanjohtaa ostajaa. Esimerkiksi Suomessa paistetun ulkomaisen leivän tai Suomessa pakatun ulkomaisen maidon alkuperä on ilmoitettava. Muutoin alkuperän ilmoittaminen ei yleensä ulotu ainesosatasolle asti. Näin ollen esimerkiksi ulkomaisista juustoista valmistetussa sulatejuustossa ei tarvitse ilmoittaa juustojen alkuperämaata. Sen sijaan ulkomaisen juuston, joka raastetaan ja pakataan Suomessa, alkuperä on ilmoitettava, koska kyse on vähäisestä valmistuksesta.

Maatalous- ja keräilytuotteet

Mikäli Suomessa käsiteltyä ja pakattua maataloustuotetta ei Suomessa lainkaan esiinny (esim. mustapippuri), ei alkuperämerkintää tarvita, koska ostaja ei oleta sen olevan suomalaista. Sen sijaan esim. pakastemarjasekoituksesta on mainittava marjojen alkuperä, mikäli näitä marjoja esiintyy myös Suomessa. Kuitenkaan ulkomaisista marjoista valmistetussa hillossa ei tarvitse ilmoittaa marjojen alkuperämaata.

Tuoreiden hedelmien ja vihannesten alkuperämaa on aina ilmoitettava.

Liha

Naudanlihasta, jolla on oma merkintäjärjestelmänsä ja sianlihasta, lampaan- ja vuohen lihasta sekä siipikarjan lihasta, on aina ilmoitettava alkuperämaa, myös Suomi. Evira suosittelee, että myös muun lihan alkuperä ilmoitetaan. Tämä koskee myös marinoituja tai maustettuja lihoja.

Kalastus- ja vesiviljelytuotteet

Makeasta vedestä pyydetystä tuotteesta ilmoitetaan alkuperäinen vesialue ja jäsenvaltio tai kolmas maa, josta tuote on peräisin. Merestä pyydetystä tuotteesta ilmoitetaan joku seuraavista merialueista: Luoteis-Atlantti, Koillis-Atlantti, Itämeri, Läntinen Keski- Atlantti, Itäinen Keski- Atlantti, Lounais- Atlantti, Kaakkois- Atlantti, Välimeri, Mustameri, Tyynimeri, Etelämanner.

Viljeltyjen tuotteiden osalta ilmoitetaan maa, jossa viljely (kasvatus) on tapahtunut.

Hunaja

Hunajan pakkauksessa on ilmoitettava yksi tai useampi alkuperämaa, josta tuote on kerätty. Jos hunaja on peräisin useammasta kuin yhdestä jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta, voidaan merkintä korvata jollain seuraavista merkinnöistä: ”EU:ssä tuotetun hunajan sekoitus”, ”EU:n ulkopuolella tuotetun hunajan sekoitus”, ”EU:ssä ja EU:n ulkopuolella tuotetun hunajan sekoitus”.

Vapaaehtoiset alkuperämerkit

Hyvää Suomesta – merkkiä saa käyttää tuotteissa, jotka on valmistettu Suomessa ja joiden raaka-aineista vähintään 75 % on suomalaisia. Kuitenkin lihaa sisältävien tuotteiden lihan, kalaa sisältävien tuotteiden kalan, kananmunaa sisältävien tuotteiden kananmunan ja maitoa sisältävien tuotteiden maidon on oltava 100 -prosenttisesti suomalaista. Hyvää Suomesta merkin käyttöoikeuden myöntää Ruokatieto Yhdistys ry. Lisää tietoa Hyvää Suomesta merkistä: http://www.hyvaasuomesta.fi/Suomeksi/Etusivu

Avainlippu ei sen sijaan takaa täyttä kotimaisuutta eläinperäisten raaka-aineiden suhteen. Tuotteen pitää olla Suomessa valmistettu, mutta vaadittu 50 prosentin kotimaisuusaste lasketaan omakustannusarvosta, jossa otetaan huomioon raaka-ainekustannusten lisäksi myös muut syntyneet kustannukset (esim. henkilöstökustannukset, pakkaustarvikkeet ja tietyt markkinointikustannukset). Avainlipun käyttöoikeuden myöntää Suomalaisen Työn Liitto. Lisää tietoa Avainlipusta: http://www.avainlippu.fi/

Sirkkalehtilippu on laatumerkki, jota suomalaiset viljelijät voivat käyttää. Merkin käyttö edellyttää mm., että kasvisten tuotannossa noudatetaan Laatutarha-ohjeistoa, Sirkkalehtilipulla ei kuitenkaan voida korvata sanallista tietoa alkuperämaasta.
Sirkkalehtilipun käyttöoikeuden myöntää Kotimaiset Kasvikset ry. Lisää tietoa Sirkkalehtilipusta: http://www.kauppapuutarhaliitto.fi/tietoa-liitosta/menekinedistaminen/sirkkalehti

Maakuntien Parhaat – laatumerkkiä voivat käyttää pienyritykset, joiden tuotteiden kotimaisuusaste on korkea (vähintään 80 prosenttia omakustannusarvosta (työ ja raaka-aine); pääraaka-aineiden kuitenkin 100 %). Maakuntien Parhaat –laatumerkin käyttöoikeuden myöntää ProAgria Keskusten Liitto. Lisää tietoa Maakuntien Parhaista: http://www.maakuntienparhaat.fi/

Suomen lipun käyttäminen pakkauksessa

Suomen lippua saatetaan käyttää tuotteiden yhteydessä symboloimaan tuotteen suomalaisuutta ja kotimaisuutta. Tuotteen tulee olla sekä valmistuksen että raaka-aineiden osalta kokonaan tai pääosin kotimainen, muussa tapauksessa lipun käyttö johtaa kuluttajaa harhaan.

LISÄÄ AIHEESTA PALVELUSSAMME

LISÄÄ AIHEESTA MUUALLA VERKOSSA