Usein kysyttyä ravitsemus- ja terveysväitteistä

 1. Voiko kaikkia terveysväitteen saaneita aineita (esim. melatoniini) käyttää elintarvikkeissa?

– Terveysväitteen hyväksyminen ei muuta esimerkiksi kansallisten lääkeviranomaisten tekemiä luokittelupäätöksiä tai elintarvikkeen uuselintarvikestatusta.

Terveysväitteiden käytön lähtökohta on, että väitteiden taustalla oleva tieteellinen näyttö tulee hyväksyttää etukäteen. Vasta tämän jälkeen väitettä voi käyttää elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä tai markkinoinnissa. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA arvioi terveysväitteiden taustalla olevat tieteelliset perustelut ja väitteen sanamuodon. Komission ja jäsenmaiden välisten keskustelujen jälkeen väite hyväksytään tai hylätään komission asetuksella.

Terveysväitteiden arvioinnissa ei oteta lainkaan kantaa siihen, tulisiko väitteen kohteena oleva aine luokitella jäsenvaltioissa elintarvikkeeksi vai lääkkeeksi. Kansallisten lääkeviranomaisten oikeutena ja velvollisuutena on edelleenkin tehdä päätös siitä, mitkä aineet kussakin maassa katsotaan lääkkeiksi. Terveysväitteen hyväksyminen ei tee tähän muutosta. Komission asetuksessa (EU) N:o 432/2012, jolla hyväksyttiin 222 terveysväitettä, korostetaan tätä vielä erikseen: (17) Aineiden lisäämistä elintarvikkeisiin tai aineiden käyttämistä elintarvikkeissa säädellään unionin ja jäsenvaltioiden erityisellä lainsäädännöllä, samoin tuotteiden luokittelua elintarvikkeina tai lääkkeinä. Asetuksen (EY) N:o 1924/2006 mukainen terveysväitettä koskeva päätös, kuten kyseisen asetuksen 13 artiklan 3 kohdan mukainen sisällyttäminen sallittujen väitteiden luetteloon, ei merkitse lupaa saattaa väitteen kohteena oleva aine markkinoille, päätöstä siitä, saako ainetta käyttää elintarvikkeissa, tai tietyn tuotteen luokittelua elintarvikkeeksi. http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2012:136:0001:0040:FI:PDF  

Vaikka terveysväitteen arviointi kohdistuu siis vain väitettyyn terveysvaikutukseen, tulee elintarvikkeiden olla turvallisia. Elintarvikealan toimijan velvollisuutena on aina varmistaa, ettei sen valmistama, valmistuttama tai jakelema elintarvike aiheuta terveysvaaraa.

Monesti ihmetellään, että miten elintarvikkeessa käytettävä terveysväite voidaan hyväksyä sellaiselle aineelle, joka luokitellaan lääkkeeksi. Käytännön syy tähän on se, että lääkeluokittelut voivat poiketa jäsenmaasta toiseen. Esimerkiksi melatoniinia ei ole katsottu kaikissa jäsenmaissa lääkkeeksi vaan sitä on voinut käyttää elintarvikkeissa ja tällainen jäsenmaa on lähettänyt melatoniinia koskevan terveysväitehakemuksen arvioitavaksi. Kyseinen terveysväitehakemus on arvioitu samoilla periaatteilla, kuin kaikki muutkin hakemukset. Koska arvioinnissa on saatu tieteellistä näyttöä terveysväitteen paikkansapitävyydelle, on terveysväite hyväksytty. Terveysväitteen hyväksyminen ei kuitenkaan muuta kansallisten lääkeviranomaisten tekemiä luokittelupäätöksiä.

 

2. Tiettyjen artiklan 13.1 ei-hyväksyttyjen terveysväitteiden siirtymäaika päättyi 14.12.2012. Voiko varastoissa olevat pakkaukset myydä kuitenkin loppuun tämän päivämäärän jälkeen?

Hyväksyttyjä artiklan 13.1 väitteitä eli ns. toiminnallisia terveysväitteitä koskevaa asetusta (EU) 432/2012 alettiin soveltaa 14.12.2012. Tämä tarkoittaa sitä, että kyseisen päivämäärän jälkeen niitä toiminnallisia terveysväitteitä, jotka ovat saaneet Euroopan komissiolta päätöksen ”ei-hyväksytty”, ei saa enää käyttää elintarvikkeiden markkinoinnissa kyseisen päivämäärän jälkeen. Rekisteri komission hyväksymistä ja ei-hyväksymistä terveysväitteistä löytyy komission internetsivuilta osoitteesta: http://ec.europa.eu/nuhclaims/ Asetus ei anna mahdollisuutta myydä varastoja loppuun siirtymäajan jälkeen ei-hyväksytyillä terveysväitteillä varustettuna. Koska kyse on EU-asetuksesta, myöskään kansallisesti ei ole mahdollista säätää erillisestä siirtymäajasta. Mikäli ei-hyväksytyillä väitteillä varustetut pakkaukset halutaan myydä loppuun siirtymäajan jälkeen, ei-hyväksytyt väitteet tulisi Eviran näkemyksen mukaan peittää esimerkiksi tarroittamalla.

Suomessa kunnan tehtävänä on huolehtia alueellaan elintarvikelain mukaisesta valvonnasta, mihin kuuluu myös väiteasetuksen noudattamisen valvonta. Kuntien elintarvikevalvontaviranomaiset voivat valvontatilanteessa noudattaa harkintansa mukaan suhteellisuusperiaatetta tapauskohtaisesti. Eviralla ei ole toimivaltaa myöntää lisäaikaa ei-hyväksytyillä väitteillä varustettujen pakkaustekstien korjaamiseen.

 

3. Mitä terveysväitteitä kasviperäisistä aineista voi esittää?

Kasviperäisiin aineisiin liittyvien terveysväitteiden arviointi ja hyväksyminen on tällä hetkellä vielä kesken EU-tasolla, koska Euroopan komissio parhaillaan pohtii, tulisiko kasviperäisten aineiden näytöksi hyväksyä nykyistä enemmän perinteistä käyttöhistoriaa. Yhteensä noin 2000 väitettä odottaa vielä EFSAn tieteellistä arvioita ja/tai Euroopan komission päätöstä. Koska arviointi- ja hyväksymisprosessi on vielä kesken, kaikkia niitä kasviperäisiin aineisiin liittyviä artiklan 13.1 väitteitä eli ns. toiminnallisia terveysväitteitä, joista on toimitettu aineisto EFSAn arvioitavaksi tammikuussa 2008, mutta joista ei ole vielä annettu komission päätöstä, on mahdollista käyttää elintarvikkeiden markkinoinnissa väiteasetuksen yleiset vaatimukset huomioiden. EFSAlle arvioitavaksi toimitetut väitteet löytyvät EFSAn sivuilla olevasta rekisteristä: http://registerofquestions.efsa.europa.eu/roqFrontend/questionsList.jsf  (”Keyword” –kenttään haettava aine (englannin /latinankielinen nimi) ja ”Food Sector Area” –kenttään ”Health Claims Art. 13/2”).

Mikäli EFSAn rekisteristä löytyvä väite saa ”Status” –kenttään maininnan ”Under Consideration”, väite odottaa vielä EFSAn arviota. Mikäli statuksena on ”Finished”, EFSA on antanut väitteestä arvion, mutta on mahdollista, että väitteestä ei ole vielä olemassa komission päätöstä. Jos väitteestä on annettu komission päätös, väite löytyy komission hyväksyttyjen ja ei-hyväksyttyjen väitteiden rekisteristä: http://ec.europa.eu/nuhclaims/ Esimerkiksi tietyt marjamehut tai hedelmät ovat jo saaneet komission lopullisen päätöksen. Mikäli väite on saanut komissiolta ei-hyväksytty –päätöksen, väitettä ei saa käyttää elintarvikkeen markkinoinnissa enää 14.12.2012 jälkeen. Sen sijaan, jos väitteestä ei ole vielä annettu komission päätöstä, väitettä saa toistaiseksi käyttää elintarvikkeiden markkinoinnissa. Väitteet, jotka odottavat edelleen EFSAn arvioita ja/tai komission päätöstä, on lueteltu ID-numeroina Euroopan komission sivuilla olevassa pdf-tiedostossa: (http://ec.europa.eu/nuhclaims/:  → ”Some `function claims”, for which the assessment by EFSA or the consideration by the Commission is not finalised.”). ID-numero vastaa EFSAn rekisterissä haun tuloksena ”Subject” –kenttään tulevaa nelinumeroista lukua. Yksityiskohtainen lista haetuista väitteiden sanamuodoista löytyy EFSAn sivujen http://www.efsa.europa.eu/en/topics/topic/article13.htm keskivaiheilla olevasta tietokannasta ”Database of health claims submitted to EFSA for evaluation”.

Toimijan vastuulla on kyetä osoittamaan, että elintarvikkeen markkinoinnissa käytetty väite löytyy joko hyväksyttyjen väitteiden listalta http://ec.europa.eu/nuhclaims/ tai, että väitteeseen sovelletaan siirtymäaikaa. Muussa tapauksessa väitettä ei saa käyttää elintarvikkeen markkinoinnissa.

Evira suosittelee, että väitteestä käytetään asetuksessa annettua sanamuotoa. Mikäli toimija haluaa käyttää muuta sanamuotoa, toimijan tulee varmistaa, että kuluttaja ymmärtää väitteen samalla tavalla. Erityisesti huomioitavaa on, että sanamuoto ei saa olla vahvempi kuin hyväksytyn väitteen sanamuoto (esim. ylläpitää normaalia vs. alentaa).

 

4. Vaaditaanko myös ravintolisille väiteasetuksen artiklan 10(2)a edellyttämä lisämerkintä?

Ravintolisäasetuksen (78/2010) 5§:n mukaan ravintolisäpakkaukseen on tehtävä merkintä: ”Ravintolisää ei
tule käyttää monipuolisen ruokavalion korvikkeena.” Väiteasetuksen (EY) N:o 1924/2006 artiklassa 10(2)a puolestaan edellytetään, että aina kun elintarvikkeen markkinoinnissa käytetään terveysväitettä, pakkausmerkintöihin tai niiden puuttuessa esillepanoon laitetaan maininta tasapainoisen ja monipuolisen ruokavalion ja terveiden elämäntapojen tärkeydestä. Komission työryhmässä on linjattu, että ravintolisäasetuksen merkintävaatimus ei korvaa väiteasetuksen vaatimusta, mutta merkinnät on mahdollista yhdistää. Tarkkaa sanamuotoa ei ole määritelty yhtenäisesti EU-tasolla. Evira katsoo, että esimerkiksi seuraava lause täyttää sekä ravintolisäasetuksen että väiteasetuksen artiklan 10(2)a vaatimuksen: ”Ravintolisä ei korvaa monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota eikä terveitä elämäntapoja.”Haluttaessa viestin sisältö voidaan jakaa myös kahteen erilliseen virkkeeseen.

 

5. Onko Evira kieltänyt superfood-termin käytön?

– Ei, Evira ei ole kieltänyt kyseisen termin käyttöä. Sen sijaan Evira on katsonut, että mikäli kyseistä termiä käytetään elintarvikkeiden markkinoinnissa, termin yhteyteen tulee liittää terveysvaikutuksen täsmentävä terveysväite.

Perusteluna asialle on se, että Euroopan parlamentin ja neuvoston ravitsemus- ja terveysväitteistä antaman asetuksen (EY) N:o 1924/2006 artikla 10(3) määrittelee, että viittaus ravintoaineesta tai elintarvikkeesta saatavaan yleisluontoiseen, täsmentämättömään hyötyyn yleisen terveyden tai terveyteen liittyvän hyvinvoinnin kannalta on sallittu ainoastaan, jos siihen liittyy 13 tai 14 artiklassa tarkoitettuihin luetteloihin sisältyvä yksittäinen terveysväite. (Päivitetty 9.11.2011)

 

6. Saako julkisuuden henkilö tai muu yksittäinen henkilö kertoa elintarvikkeiden terveysvaikutuksista markkinoinnin yhteydessä?

– Euroopan parlamentin ja neuvoston ravitsemus- ja terveysväitteistä antaman asetuksen (EY) N:o 1924/2006 artiklan 5 mukaan elintarvikkeista esitettävien ravitsemus- ja terveysväitteiden käyttö on sallittu ainoastaan, jos ravintoaineen tai muun aineen sisältymisellä, puuttumisella tai sen määrän vähentämisellä elintarvikkeessa tai elintarvikeryhmässä on osoitettu olevan väitteessä esitetyllä tavalla hyödyllinen ravitsemuksellinen tai fysiologinen vaikutus, joka on todettu yleisesti hyväksytyn tieteellisen näytön perusteella. Väitteen tieteellisen näytön riittävyyden arvioi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, EFSA.

Yksittäisen kuluttajan käyttökokemuksen avulla markkinointi voidaan katsoa harhaanjohtavaksi, koska yhden kuluttajan käyttökokemuksen ei voida katsoa täyttävän lainsäädännön vaatimusta yleisesti hyväksytystä tieteellisestä näytöstä. Jos sen sijaan väitteen taustalla oleva tieteellinen näyttö on arvioitu ja väite on hyväksytty käytettäväksi, ei ole estettä sille, etteikö yksittäinen kuluttaja, on hän sitten julkisuuden henkilö tai tavanomainen kuluttaja, voi asiasta mainoksessa kertoa.

Kuitenkin terveysväitteet, joissa viitataan yksittäisten lääkäreiden tai terveydenhuollon ammattihenkilöiden suosituksiin ovat väiteasetuksen artiklan 12 mukaisesti aina kiellettyjä.(Päivitetty 9.11.2011)

 

7. Saako elintarvikkeen lääkkeelliseen ominaisuuteen viitata, jos se on tieteellisesti osoitettu todeksi?

Jos tuotetta pidetään kaupan elintarvikkeena, sillä ei saa esittää olevan lääkkeellisiä ominaisuuksia, vaikka taustalta löytyisikin tieteellistä näyttöä asialle. Jos tällaisia väitteitä halutaan esittää, tuotteelle on haettava luokittelua lääkkeeksi Fimeasta.

Perusteluna asialle on se, että elintarvikelain (23/2006) 9 §:n mukaan elintarvikkeen pakkauksessa, esitteessä, mainoksessa tai muulla tavalla markkinoinnin yhteydessä elintarvikkeella ei saa esittää olevan ihmisen sairauksien ennalta ehkäisemiseen, hoitamiseen tai parantamiseen liittyviä ominaisuuksia eli lääkkeellisiä väitteitä eikä viitata sellaisiin tietoihin. Lääkkeellisten väitteiden käyttö on sallittu ainoastaan lääkkeille. Vaatimus ei ole uusi, vaan lääkkeellisten väitteiden käyttö elintarvikkeiden markkinoinnissa on ollut kiellettyä vuosikymmenien ajan. (Päivitetty 9.11.2011)

 

8. Miksi Evira on puuttunut elintarvikkeiden markkinointiin jo nyt, vaikka Euroopan komissio ei ole vielä julkaissut hyväksyttyjen ja hylättyjen terveysväitteiden listaa?

Markkinoinnin valvonta on osa Eviran normaalia toimintaa. Evira on sekä vuoden 2011 että 2012 aikana lähettänyt noin 30 kehotus- ja selvityspyyntökirjettä elintarvikemääräysten vastaisista väitteistä. Pääsääntöisesti kehotus ja selvityspyyntökirjeet ovat koskeneet elintarvikkeiden lääkkeellistä markkinointia. Lääkkeelliset väitteet ovat aina kiellettyjä elintarvikkeiden markkinoinnissa. Sen sijaan Evira ei ole toistaiseksi puuttunut ns. artiklan 13 terveysväitteisiin, joiden osalta Euroopan komissio tulee julkaisemaan listan hyväksytyistä ja hylätyistä väitteistä vuoden 2012 alkupuolella.

Terveysväitteiden valvonta kiristyy syksyllä 2013, jolloin Evira toteuttaa yhdessä paikallisten valvontaviranomaisten kanssa opastavan terveysväitteiden valvontahankkeen.

Lääkkeelliset väitteet

Elintarvikelain (23/2006) 9 §:n mukaan elintarvikkeen pakkauksessa, esitteessä, mainoksessa tai muulla tavalla markkinoinnin yhteydessä elintarvikkeella ei saa esittää olevan ihmisen sairauksien ennalta ehkäisemiseen, hoitamiseen tai parantamiseen liittyviä ominaisuuksia eli lääkkeellisiä väitteitä eikä viitata sellaisiin tietoihin. Lääkkeellisten väitteiden käyttö on sallittu ainoastaan lääkkeille. Vaatimus ei ole uusi, vaan lääkkeellisten väitteiden käyttö elintarvikkeiden markkinoinnissa on ollut kiellettyä vuosikymmenien ajan.

Terveysväitteet

Terveysväitteiden käyttöä säädellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1924/2006 elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä. Ns. artiklan 13 terveysväitteet ovat väitteitä, jotka kuvaavat elintarvikkeen tai sen ainesosan vaikutusta kasvuun, kehitykseen, elimistön toimintaan, psykologisiin toimintoihin, käyttäytymiseen tai painonhallintaan.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on vuodesta 2008 lähtien arvioinut terveysväitteiden taustalla olevaa tieteellistä näyttöä. EFSAn arvioiden pohjalta Euroopan komissio on julkaisemassa listan hyväksytyistä ja hylätyistä artiklan 13 terveysväitteistä vuoden 2012 alkupuolella. Sen jälkeen kun Euroopan komissio hyväksyy tai hylkää tietyn terveysväitteen, hylättyjen väitteiden tulee poistua markkinoinnista kuuden kuukauden kuluessa.

Artiklan 13 mukaisia terveysväitteitä saa toistaiseksi vielä käyttää toimijan omalla vastuulla, vaikka EFSA olisi arvioinut väitteen taustalla olevan näytön riittämättömäksi. Tämän vuoksi myöskään Evira ei ole vielä puuttunut näiden väitteiden käyttöön elintarvikkeiden markkinoinnissa. Eviran lähettämiin, elintarvikemääräysten vastaista markkinointia koskeviin kehotus- ja selvityspyyntökirjeisiin on kuitenkin liitetty muistutus siitä, että toimijan tulee varmistaa, että markkinoinnissa käytetyt terveysväitteet ovat ravitsemus- ja terveysväiteasetuksen (EY) N:o 1924/2006 vaatimusten mukaisia. (Päivitetty 9.11.2011)

 

9. Mitä tietoa elintarvikkeiden terveysvaikutuksista saa antaa ammattilaisille?

Elintarvikelain (23/2006) 9 §:n mukaan elintarvikkeen pakkauksessa, esitteessä, mainoksessa tai muulla tavalla markkinoinnin yhteydessä elintarvikkeella ei saa esittää olevan ihmisen sairauksien ennalta ehkäisemiseen, hoitamiseen tai parantamiseen liittyviä ominaisuuksia eli lääkkeellisiä väitteitä eikä viitata sellaisiin tietoihin. Tällaisten väitteiden käyttö on sallittu ainoastaan lääkkeissä.

Elintarvikelakia sovelletaan elintarvikkeisiin ja niiden käsittelyolosuhteisiin, elintarvikealan toimijoihin sekä elintarvikevalvontaan kaikissa elintarvikkeiden tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa (2 §). Koska lakia sovelletaan kaikissa elintarvikkeiden jakeluvaiheissa, Evira tulkitsee, että myöskään ammattilaisille annettavan markkinoinnin yhteydessä ei elintarvikkeella saa esittää olevan lääkkeellisiä vaikutuksia.

Ravitsemus- ja terveysväiteasetusta (EY) N:o 1924/2006 sovelletaan kaupallisessa viestinnässä lopulliselle kuluttajalle tarkoitettujen elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä, esillepanossa ja mainonnassa esitettäviin ravitsemus- ja terveysväitteisiin (1 artikla). Väiteasetuksen soveltamisesta ammattilaisille tehtävään markkinointiin ei ole toistaiseksi yhteistä EU-tason tulkintaa. Eviran tulkinnan mukaan väiteasetusta sovelletaan myös ammattilaisille tehtävään markkinointiin, mikäli markkinointimateriaali on suunnattu tai välittyy ammattilaisten kautta, joko kirjallisesti tai suullisesti, lopulliselle kuluttajalle. Evira tarkentaa ohjeistusta tarpeen mukaan, mikäli EU-tason tulkintaa asialle saadaan. (Päivitetty 9.11.2011)

 

10. Onko lääkkeellisten väitteiden kieltäminen uusi asia?

Lääkkeellisten väitteiden esittäminen elintarvikkeiden markkinoinnin yhteydessä on ollut harhaanjohtavana kiellettyä jo vuonna 1941 annetun elintarvikelain nojalla. Elintarvikevalvontaviranomaiset ovat valvonnassaan puuttuneet elintarvikkeiden lääkkeelliseen markkinointiin jo 1980 –luvulta lähtien. Vuonna 1995 annetussa, nykyistä edeltävässä elintarvikelaissa säädettiin jo nimenomaisesti, että ihmisen sairauksien ennalta ehkäisemiseen, hoitamiseen tai parantamiseen liittyvien ominaisuuksien esittäminen elintarvikkeesta tai sellaisiin tietoihin viittaaminen on kiellettyä. Samat lainsäädännön periaatteet ovat siten olleet voimassa jo vuosikymmeniä. (Päivitetty 9.11.2011)

 

11. Saako elintarviketta markkinoida kertomalla sen vaikutuksista terveyteen?

– Ravitsemus- tai terveysväitteitä saa käyttää elintarvikkeen markkinoinnissa niillä edellytyksillä, jotka on määritelty vuonna 2007 voimaan tulleessa ns. ravitsemus- ja terveysväiteasetuksessa. Pääsääntö on, että väitetyn vaikutuksen on oltava hyödyllinen ravitsemuksellisesti tai fysiologisesti, ja hyöty on todettu yleisesti hyväksytyn tieteellisen näytön perusteella. Terveysväitteet tulee ennakkohyväksyä.

 

12. Mikä on ravitsemusväite?

– Ravitsemusväite on sellainen väite, joka kertoo elintarvikkeella olevan erityisiä hyödyllisiä ravitsemuksellisia ominaisuuksia joko energiamäärän tai ravintoaineiden tai muiden aineiden suhteen. Ravitsemusväitteitä ovat esimerkiksi ”suolaa vähennetty”, ”kevyt” ja ”runsaskuituinen”.

EU:ssa saa käyttää vain ravitsemus- ja terveysväiteasetuksen liitteessä listattuja ravitsemusväitteitä. Ravitsemusväitteen käyttö edellyttää aina myös ravintoarvon merkitsemistä pakkaukseen.

 

13. Mikä on terveysväite?

– Terveysväite on sellainen väite, jossa kerrotaan terveyden ja elintarvikkeen välillä olevan tietty yhteys. Väitteen on perustuttava tieteelliseen näyttöön, jonka riittävyyden arvioi EFSA (Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen).

Terveysväitteitä ovat ns. toiminnalliset väitteet, eli ihmisen kasvuun, kehitykseen ja elimistön toimintaan liittyvät väitteet, psykologisia toimintoja ja käyttäytymistä koskevat väitteet sekä laihtumiseen ja painonhallintaan viittaavat väitteet. Lisäksi terveysväitteitä ovat sairauden riskitekijän vähentämistä koskevat sekä lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavat väitteet.

Terveysväitteen käyttö edellyttää myös ravintoarvon merkitsemistä pakkaukseen.

 

14. Onko olemassa jotain kiellettyjä terveysväitteitä?

– On. Mitään elintarvikkeita ei saa markkinoida lääkkeellisillä väitteillä, jotka viittaavat sairauksien hoitamiseen, ennaltaehkäisyyn tai parantamiseen. Markkinoinnissa ei saa käyttää yksittäisen lääkärin tai terveydenhuollon ammattilaisen suosituksia. Koska terveysväitteen tulee pohjautua yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen näyttöön, ei markkinoinnissa voi myöskään käyttää yksittäisen käyttäjän kokemuksia.

Niin ikään on kiellettyä markkinoida elintarviketta väittämällä, että sen käyttämättä jättämisellä on jokin terveysvaikutus. Painonhallintatuotteiden markkinoinnissa on kiellettyä viitata painonpudotuksen nopeuteen tai määrään, esimerkiksi ”6 kiloa 3 päivässä”. Evira katsoo, että kiellettyä on myös viitata esimerkiksi vyötärönympäryksen tai vaatekoon pienenemiseen.

 

15. Pitääkö terveysväitteet hyväksyttää etukäteen?

– Kyllä. Markkinoilla tällä hetkellä käytettyjen terveysväitteiden arviointi on parhaillaan meneillään EU:ssa. EFSA arvioi terveysväitteiden taustalla olevia tieteellisiä perusteluja.

EU-maiden viranomaiset ovat koonneet eri maissa käytössä olleet terveysväitteet yhteen, ja lisäksi elintarvikealan yritykset ovat hakeneet hyväksyntää suoraan Euroopan komissiolta tietyntyyppisille väitteille. EFSA:n lausuntojen perusteella komissio julkaisee luettelon sallituista väitteistä ja niiden käytön edellytyksistä.

Luettelo julkaistaan vaiheittain, näillä näkymin vuosien 2010 ja 2011 aikana. Arvionnin läpikäyneistä terveysväitteistä vain hyväksyttyjä terveysväitteitä saa käyttää sillä edellytyksellä, että väitteen käytölle asetetut edellytykset täyttyvät. Terveysväitteitä, joiden arviointi on vielä kesken, voi käyttää kysymyksessä 15 kuvatuin edellytyksin.

 

16. Onko sallittujen terveysväitteiden luetteloon mahdollista saada uusia väitteitä tammikuun 2010 jälkeen?

– On. Uuteen tieteelliseen tutkimukseen perustuvia väitteitä voi lähettää EFSA:n arvioitaviksi 31.1.2010 jälkeenkin. EFSAn ohjeet terveysväitehakemuksista.

 

17. Millaista elintarviketta saa markkinoida ”kuidun lähteenä” tai ”runsaskuituisena”?

– Ravitsemusväitettä ”kuidun lähde” saa käyttää, jos lopullinen tuote sisältää kuitua vähintään 3 g/100g tai 1,5 g/100 kcal. Ravitsemusväitettä ”runsaskuituinen” saa käyttää, jos tuote sisältää kuitua vähintään 6 g/100 g tai 3 g/100 kcal.

 

18. Saako elintarviketta markkinoida tuotteen matalalla glykeemisellä indeksillä?

– Saa tietyillä edellytyksillä. Glykeemiseen indeksiin viittaaminen katsotaan terveysväitteeksi, joten sitä markkinoinnissa käyttävän yrityksen on haettava väitteelle hyväksyntä EU:n sallittujen terveysväitteiden luetteloon. Lisäksi markkinoitavan tuotteen on tietysti sisällettävä hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja.

 

19. Saako elintarviketta markkinoida väitteellä ”kolesteroliton”?

– Ei saa, sillä ”kolesteroliton” ei sisälly ravitsemus- ja terveysväiteasetuksen liitteessä listattuihin sallittuihin ravitsemusväitteisiin. Sen sijaan on mahdollista käyttää esimerkiksi väitteitä ”vähän tyydyttyneitä rasvoja” tai ”ei tyydyttynyttä rasvaa”, jos tuote täyttää näille väitteille asetetut ehdot.

 

20. Saako elintarviketta markkinoida väitteellä ”alentaa kolesterolia”?

– Tällainen terveysväite katsotaan sairauden riskin vähentämistä koskevaksi väitteeksi, koska kohonneen kolesterolin tiedetään olevan sepelvaltimotaudin riskitekijä. Väite on hyväksyttävä sallittujen terveysväitteiden luetteloon, jotta sitä saa käyttää markkinoinnissa.

Kasvisterolien ja kasvistanolien kolesterolia alentavalle vaikutukselle on hyväksytty terveysväite.

 

21. Saako elintarviketta markkinoida maininnalla ”monipuolista ruokaa” tai ”terveelliseen ruokavalioon”?

– Ei saa, sillä ne viittaavat tuotteen ravitsemuksellisiin ominaisuuksiin liian epämääräisesti ja yleisesti. Lisäksi ne eivät esiinny sallittujen ravitsemusväitteiden listalla.

 

22. Saako elintarviketta markkinoida väitteellä ”sisältää maitohappobakteereja”?

– Saa sillä edellytyksellä, että tuote sisältää maitohappobakteereja niin paljon, että yleisesti hyväksytty tieteellinen näyttö osoittaa niillä olevan vaikutusta ravitsemuksellisesti tai fysiologisesti. Kyse on ravitsemusväitteestä.

 

23. Saako Sydänmerkkiä käyttää elintarvikepakkauksessa 30.1.2010 jälkeen?

– Sydänliiton Sydänmerkki katsotaan ravitsemusväitteeksi, ja sille ollaan hakemassa ravitsemus- ja terveysväiteasetuksen mukaista lupaa.

 

24. Missä ja milloin julkaistaan sallittujen terveysväitteiden luettelo?

– Yksittäisten terveysväitteiden hyväksymispäätökset julkaistaan EU:n virallisessa lehdessä. Sallittujen terveysväitteiden luettelo on julkaistu Euroopan komission nettisivuilla.

 

25. Onko yrityksen sivulta toisen tahon sivuille laitettu internetlinkki kaupallista viestintää?

– Evira katsoo, että yrityksen internetsivuilta toisen tahon internetsivuihin tehtyihin linkkeihin sovelletaan elintarvikelainsäädännön vaatimuksia, jos linkitysten katsotaan olevan kaupallista viestintää. Asia vaatii kuitenkin aina tapauskohtaista tarkastelua: 

  • Mikä on linkityksen tarkoitus? Onko linkityksestä toimijalle hyötyä tuotteen/tuotteiden menekin edistämisessä?
  • Miten kuluttaja ymmärtää linkityksen? Yhdistääkö kuluttaja linkitetyltä sivustolta saatavan tiedon tiettyyn toimijan markkinoimaan tuotteeseen tai sen sisältämään ainesosaan?

Jos jompaankumpaan edellä olevista kysymyksistä vastataan myöntävästi, sovelletaan elintarvikelainsäädäntöä kyseessä olevaan linkittämiseen. Linkkien kautta voi kuluttajalle antaa vain sellaista tietoa, jotka täyttää elintarvikelainsäädännön vaatimukset.

 

 26. Ovatko yrityksen sosiaalisessa mediassa tai muussa yhteydessä elintarvikkeesta antamat tiedot kaupallista viestintää?

– Evira katsoo, että myös sosiaalisessa mediassa (Facebook, YouTube, Instagram,Twitter ym.) tai muulla tavoin, kuten esimerkiksi mediahaastatteluissa, elintarvikkeista annettaviin tietoihin sovelletaan elintarvikelainsäädännön vaatimuksia, jos annettavien tietojen katsotaan olevan kaupallista viestintää. Tämäkin asia vaatii aina tapauskohtaista tarkastelua:

  • Mikä on elintarvikkeesta annettavan tiedon tarkoitus? Onko siitä toimijalle hyötyä tuotteen/tuotteiden menekin edistämisessä?
  • Miten kuluttaja ymmärtää elintarvikkeesta annettavan tiedon ja yhdistääkö kuluttaja annettavan tiedon tiettyyn toimijan markkinoimaan tuotteeseen tai sen sisältämään ainesosaan? 

Jos jompaankumpaan edellä oleviin kysymyksiin vastataan myöntävästi, sovelletaan elintarvikelainsäädäntöä myös sosiaalisessa mediassa annettaviin tietoihin. Erilaisten sosiaalisen median muotojen välityksellä voi kuluttajalle antaa vain sellaista tietoa, joka täyttää elintarvikelainsäädännön vaatimukset.

 

27. Sovelletaanko väiteasetusta elintarvikkeiden esillepanoon?

– Kyllä sovelletaan. Väiteasetusta sovelletaan asetuksen artiklan 1 mukaan kaupallisessa viestinnässä lopulliselle kuluttajalle tarkoitettujen elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä, esillepanossa tai mainonnassa esitettäviin ravitsemus- ja terveysväitteisiin. Asetusta sovelletaan elintarvikkeiden esillepanoon niin perinteisessä vähittäiskaupassa kuin verkkokaupassa.

Elintarvikkeiden ryhmittelyn käyttötarkoituksen mukaan voidaan katsoa olevan esillepanoa. Jos ryhmittelyssä tuodaan esiin käyttötarkoituksen kautta terveysväite, sovelletaan tähän väiteasetuksen vaatimuksia. Evira katsoo, että käyttötarkoitusryhmät ovat  väiteasetuksen artiklan 10 mukaisia viittauksia yleisluontoiseen, täsmentämättömään hyötyyn yleisen terveyden tai terveyteen liittyvän hyvinvoinnin kannalta. Yleisluontoiset väitteet ovat sallittuja ainoastaan, jos siihen liittyy yksittäinen hyväksytty terveysväite. Täten, jos elintarviketta myydään tietyn käyttötarkoitusryhmän alla, esimerkiksi iholle-käyttötarkoitusryhmän, tulee elintarvikkeessa olla hyväksytty terveysväite, joka yksilöi elintarvikkeesta ihoon terveyteen liittyvän terveyshyödyn. Edellyttäen, että elintarvike täyttää väitteen käytön edellytykset.

 

 28. Kuka on vastuussa verkkokaupassa olevista tiedoista?

– Elintarviketietoasetuksessa (EU) N:o 1169/2011 artiklassa 8 on kuvattu, kenellä on vastuu elintarvikkeesta annettavista tiedoista. Tästä on annettu ohjeita myös Eviran julkaisemassa Elintarviketieto-oppaassa (Eviran ohje 17068/1). Ensisijaisesti vastuu tietojen määräystenmukaisuudesta on sillä toimijalla, joka ensimmäiseksi saattaa tuotteen markkinoille. Muut toimijat vastaavat siitä, että eivät pidä kaupan, tarjoile, luovuta tai vie maasta elintarviketta, jonka pakkausmerkinnät ovat merkintäsäädösten vastaiset. Etämyynnissä annettavien tietojen osalta on komission elintarviketietoihin liittyvässä jäsenmaiden työryhmässä katsottu, että vastuussa on se yrittäjä, joka on rekisteröinyt verkkosivun itselleen.