Väiteasetusta sovelletaan kaupalliseen viestintään

Väiteasetuksen piiriin kuuluviksi väitteiksi katsotaan kaikki kaupallisessa viestinnässä esitetyt väitteet, jotka koskevat elintarvikkeiden hyödyllisiä ominaisuuksia, ja joita käytetään lopulliselle kuluttajalle tarkoitettujen elintarvikkeiden pakkausmerkintöihin, esillepanoon tai mainontaan.

Elintarviketietoasetuksen (EY) N:o 1169/2011 artiklan 7 mukaan elintarvikkeen esillepanolla tarkoitetaan, erityisesti elintarvikkeiden muotoa, ulkonäköä tai pakkausta, käytettyjä pakkausmateriaaleja, tapaa, jolla ne on aseteltu, sekä olosuhteita, joissa ne ovat esillä. Esillepanoa on täten esimerkiksi ryhmittelyt myymälöiden hyllyissä ja verkkokaupoissa.

Euroopan parlamentin ja neuvoston harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta antaman direktiivin (2006/114/EY) mukaan mainonnalla tarkoitetaan missä tahansa muodossa olevaa tietoa tai esitystä, joka annetaan kaupan, liiketoiminnan, käsityön tai ammatin harjoittamisen yhteydessä tavaroiden tai palvelujen menekin edistämiseksi.

Väiteasetusta sovelletaan vain kaupalliseen viestintään, eikä esimerkiksi julkisten terveysviranomaisten ja elinten antamaan ravitsemusohjaukseen tai -neuvontaan, lehdistössä ja tieteellisissä julkaisuissa tapahtuvaan ei-kaupalliseen viestintään ja tiedotukseen.

 

Mitä on kaupallinen viestintä?

Aina ei ole helppoa määritellä yksiselitteisesti mikä on kaupallista viestintää. Harkinta on tehtävä tapauskohtaisesti. Alla olevat kysymykset voivat auttaa hahmottamaan, milloin kyseessä on kaupallinen viestintä, johon tulee soveltaa väiteasetusta. 

  • Miksi ja missä yhteydessä väite esitetään, mikä on sen ensisijainen kohde ja tarkoitus?
  • Onko väitteen esittämisestä taloudellista tai muuta kaupallista etua tuotteen menekin edistämisessä kyseisen tuotteen valmistajalle, maahantuojalle, myyjälle, markkinoijalle tms.?
  • Miten kuluttaja näkee informaation ja voiko kuluttaja yhdistää väitteen tiettyyn tuotteeseen tai sen sisältämään ainesosaan? Onko tuotteen ja väitteen välillä ilmeinen yhteys?

 

Eviran näkemyksen mukaan ei-kaupallista viestintää on esimerkiksi:

  • Tieteelliset julkaisut
  • Sanoma- ja aikakauslehdissä julkaistut artikkelit (joissa ei markkinoida tuotteita)
  • Internetsivustot, joilla ei esitellä tuotemerkkejä tai joilta ei ole suoraa linkkiä toisella sivustolla markkinoitavaan tuotteeseen

 

Väiteasetusta sovelletaan tuotteiden markkinointiin ja mainontaan kaikissa muodoissaan

Lopulliselle kuluttajalle tarkoitettujen pakkausten lisäksi väiteasetusta sovelletaan kaikkeen kaupalliseen viestintään, tuotteiden markkinointiin ja mainontaan kaikissa muodoissaan. Pakkausmerkintöjen lisäksi tämä koskee kaikkea elintarvikkeen esillepanoa.

Esimerkiksi

  • Lehti-, radio- ja tv-mainokset, esitteet, lehdet, kirjat, tuotekuvastot, postimyyntikuvastot, internetsivustot, terveydenhuollon ammattilaisille tarkoitettu aineisto, sosiaaliset mediat (mm. Facebook, Twitter, Pinterest, Instagram, YouTube), blogit, kauppakeskusten kuulutukset, kyltit, hyllymerkinnät, esillepanoaineisto, suullinen markkinointi, jne.
  • Internetsivut, joilla on tietoa eri aineiden vaikutuksesta terveyteen, elimistön toimintaan jne., jos kuluttaja voi yhdistää tiedot suoraan tiettyyn tuotteeseen (esim. suora linkki toisella sivustolla markkinoitavaan tuotteeseen)
  • Yrityksen sivulta toisen tahon sivuille laitettu internetlinkki, jos kuluttaja voi yhdistää linkitetyltä sivustolta saatavan tiedon yrityksen markkinoimaan tuotteeseen tai sen sisältämään ainesosaan 
  • Erilaiset myynninedistämiseen tarkoitetut julkaisut 
  • Lehdistötiedotteet, jotka liittyvät tietyn tuotteen markkinointiin
  • Yrityksen muulla tavoin markkinoimastaan tuotteesta antamat tiedot (esim. mediahaastattelut)

 

Väiteasetusta sovelletaan myös tilanteissa, joissa kuluttaja voi yhdistää esitetyn väitteen ja tietyn tuotteen, vaikka tuotteella ei suoraan sanottaisikaan olevan väitettyä ominaisuutta. Näin ollen myös tuotteesta luodun mielikuvan tulee olla väiteasetuksen ja erityisesti sen artiklan 3 mukainen. 

Esimerkiksi

  • jos omega-3-rasvahappovalmisteita markkinoivilla internetsivuilla siteerataan omega-3-rasvahappoja koskevia tieteellisiä artikkeleita, katsotaan tämä terveysväitteeksi.
  • jos elintarviketta markkinoivilla internetsivuilla kerrotaan elintarvikkeen sisältämän ainesosan, tässä tapauksessa omega-3-rasvahappojen perinteisestä käytöstä kansanlääkinnässä, katsotaan tämä väitteestä riippuen terveysväitteeksi tai kielletyksi lääkkeelliseksi väitteeksi.

 

Ammattilaisille annettavat tiedot

Elintarvikelain (23/2006) 9 §:n mukaan elintarvikkeen pakkauksessa, esitteessä, mainoksessa tai muulla tavalla markkinoinnin yhteydessä elintarvikkeella ei saa esittää olevan ihmisen sairauksien ennalta ehkäisemiseen, hoitamiseen tai parantamiseen liittyviä ominaisuuksia eli lääkkeellisiä väitteitä eikä viitata sellaisiin tietoihin. Tällaisten väitteiden käyttö on sallittu ainoastaan lääkkeissä.

Elintarvikelakia sovelletaan elintarvikkeisiin ja niiden käsittelyolosuhteisiin, elintarvikealan toimijoihin sekä elintarvikevalvontaan kaikissa elintarvikkeiden tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa (2 §). Koska lakia sovelletaan kaikissa elintarvikkeiden jakeluvaiheissa, Evira tulkitsee, että myöskään ammattilaisille annettavan markkinoinnin yhteydessä ei elintarvikkeella saa esittää olevan lääkkeellisiä vaikutuksia.

Ravitsemus- ja terveysväiteasetuksen (EY) N:o 1924/2006 artiklan 1 kohdan 2 mukaan asetusta sovelletaan kaupallisessa viestinnässä lopulliselle kuluttajalle tarkoitettujen elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä, esillepanossa ja mainonnassa esitettäviin ravitsemus- ja terveysväitteisiin.

Euroopan unionin tuomioistuin antoi 14.7.2016 (asia C-19/15) ratkaisunsa siitä, sovelletaanko väiteasetuksen artiklan 1 kohtaa 2 ammattilaisille tehtävään markkinointiin. ECJ:n päätöksen mukaan: ” Elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1924/2006 asetuksen 1 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvat ravitsemus- ja terveysväitteet, jotka on esitetty kaupallisessa viestissä, joka koskee lopulliselle kuluttajalle sellaisenaan toimitettavaa elintarviketta, silloin, kun kyseistä viestiä ei ole suunnattu lopulliselle kuluttajalle vaan yksinomaan terveydenhoidon ammattilaisille.”

  • Eli myös terveydenhuoltoalan ammattilaisille suunnatussa kaupallisessa viestinnässä on noudatettava väitelainsäädäntöä.