Kemiallinen turvallisuus

Erilaiset kemialliset yhdisteet ovat osa ihmisen arkipäivää esimerkiksi kosmetiikan, lääkkeiden, pesuaineiden, liikenteen ja myös elintarvikkeiden kautta. Osa elintarvikkeiden kemiallisista yhdisteistä on ihmisille välttämättömiä (esim. ravintoaineet), osalla on positiivisia vaikutuksia (esim. lisäaineilla elintarvikkeiden säilyvyyteen) kun taas osa elintarvikkeissa esiintyvistä kemiallisista yhdisteistä on sellaisenaan haitallisia (esim. raskasmetallit). Jotkut elintarvikkeissa esiintyvistä kemiallisista yhdisteistä voi suurina pitoisuuksina olla terveydelle haitallisia eli niitä voidaan pitää nk. elintarvikkeiden kemiallisina vaaroina.

Osa kemiallisista vaaroista on ei-tarkoituksellisesti elintarvikkeisiin joutuvia, kuten esimerkiksi kasveissa luontaisesti esiintyvät myrkylliset yhdisteet tai ympäristöstä peräisin olevat vierasaineet. Näiden yhdisteiden esiintymistä elintarvikkeissa pyritään estämään ja/tai minimoimaan mahdollisimman paljon esimerkiksi käsittelemällä kasveja haitallisten yhdisteiden poistamiseksi (mm. ryöppäys tai keittäminen), noudattamalla hyviä maatalousteknisiä käytäntöjä tai muokkaamalla elintarvikkeiden valmistusolosuhteita.

 Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi:

  • elintarvikkeissa esiintyvät luontaiset haitalliset aineet (esim. korvasienen gyromitriini tai perunan glykoalkaloidit),
  • ympäristöstä peräisin olevat haitalliset aineet (esim. raskasmetallit, dioksiini tai PCB-yhdisteet),
  • hometoksiinit eli mykotoksiinit (esim. aflatoksiini tai Fusarium-toksiinit),
  • ruoan valmistuksessa muodostuvat vierasaineet (esim. PAH-yhdisteet tai akryyliamidi),
  • radioaktiiviset aineet.

Joitakin kemiallisista yhdisteitä käytetään elintarvikeketjussa tarkoituksella, sillä niillä voi olla esimerkiksi jokin haluttu teknologinen vaikutus (lisäaineet) tai tärkeä tehtävä kasvintuotannossa (kasvinsuojeluaineet). Oikein ja säännösten mukaisesti käytettyinä nämä yhdisteet eivät kuitenkaan ole terveydelle haitallisia. Jos säännöksiä ei noudateta, myös näistä yhdisteistä voi aiheutua suurina pitoisuuksina vaaraa elintarvikkeen kemialliselle turvallisuudelle. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi: 

  • elintarvikeparanteet (kuten lisäaineet ja aromit) säännösten vastaisesti käytettyinä,
  • elintarvikkeisiin lisätyt ravintoaineet säännösten vastaisesti käytettyinä,
  • kasvinsuojeluainejäämät, jos kasvinsuojeluaineita on käytetty säännösten vastaisesti,
  • eläinlääkejäämät, jos eläinlääkkeitä on käytetty säännösten vastaisesti,
  • pakkaus- ja kontaktimateriaalien valmistuksessa käytetyt säännösten vastaiset aineet ja/tai materiaalien käyttäminen väärissä olosuhteissa.

Joissakin tapauksissa vaaraa voi aiheuttaa kuluttajan harhaanjohtaminen esim. puutteellisilla/virheellisillä pakkausmerkinnöillä. Tällaisia tapauksia voivat olla esimerkiksi: 

  • ilmoittamattomat ainesosat (esim. lääkeaineet ravintolisissä),
  • ilmoittamattomat allergeenit.

Elintarvikkeiden kemialliseen turvallisuuteen liittyvä riskinhallinta perustuu tieteellisiin tutkimuksiin. Esimerkiksi lisäaineiden tai kasvinsuojeluaineiden käyttö on EU:ssa tarkasti säädeltyä ja joillekin yhdisteille on asetettu enimmäismääriä, puhtausvaatimuksia tai suurimpia sallittuja käyttömääriä. Vierasaineiden ja kasvien luontaisten toksiinien osalta keskeisin riskinhallinnan keino on lainsäädännössä asetetut enimmäismäärät. Elintarvikkeiden kemiallisen riskin arviointi perustuu altistuslaskelmiin, jolloin yhdisteiden pitoisuustietojen ja ruoankulutustietojen avulla määritetään todennäköinen laadullinen ja määrällinen saanti. Altistuslaskelmien perusteella kemiallinen riski on yleensä pieni. Kuitenkin joillakin herkillä kuluttajaryhmillä, kuten pienillä lapsilla, voi joidenkin kemiallisten yhdisteiden saanti olla tavallista suurempi. Tämä johtuu siitä, että suuren energiantarpeensa takia lapsilla elintarvikkeiden kulutus on tavallisesti suurempaa (painokiloa kohden) kuin aikuisilla.

Lainsäädännöllä pyritään kuitenkin varmistamaan, että elintarvikkeet ovat turvallisia kaikille kuluttajille – jokaisena päivänä, koko eliniän ajan. Elintarvikealan toimijat, mukaan lukien elintarvikkeiden alkutuotannon toimijat, vastaavat omavalvonnassaan elintarvikkeiden määräystenmukaisuuden täyttymisestä myös kemiallisten vaarojen osalta. Viranomaisvalvonta varmentaa omavalvonnan toteutumista riskiperusteisesti ja pistokoeluontoisesti. Kuluttaja voi varmistua elintarvikkeiden kemiallisesta turvallisuudesta ennen kaikkea syömällä monipuolisesti, vaihtelevasti ja kohtuullisesti – tarvittaessa huomioiden elintarvikkeiden turvallisen käytön ohjeet.