Usein kysyttyä uuselintarvikkeista

1. Mikä on uuselintarvike?

– Uuselintarvikkeilla tarkoitetaan tuotteita, joiden käyttö ihmisravinnoksi on ollut EU:n alueella hyvin vähäistä ennen toukokuuta 1997. Ajankohta määräytyy sen mukaan, että asiaa koskeva Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 258/97) tuli voimaan 15.5.1997. Uuselintarvikkeiksi katsotaan myös elintarvikkeet ja elintarvikkeiden ainesosat, joihin on sovellettu muuta kuin yleisesti käytettyä tuotantomenetelmää, kun tämä menetelmä aiheuttaa elintarvikkeiden tai elintarvikkeiden ainesosien koostumuksessa tai rakenteessa merkittäviä muutoksia niiden ravintoarvoon, aineenvaihduntaan tai ei-toivottujen aineiden pitoisuuksiin. Tällainen menetelmä on esimerkiksi nanoteknologia.

Uuselintarvikkeille pitää hakea Euroopan komissiolta uuselintarvikelupa, ennen kuin ne voidaan tuoda markkinoille EU:n alueella.

Lisätietoa uuselintarvikkeista  Uuselintarvikkeet -sivulta.

2. Mistä tietää, pitääkö jollekin tuotteelle tai aineosalle hakea uuselintarvikelupaa?

– Uuselintarvikelupa tarvitaan, jos tuotteella tai ainesosalla ei ole käyttöhistoriaa EU:n alueella ennen toukokuuta 1997. Elintarvikealan yrittäjän vastuulla on selvittää asia ja tarvittaessa todistaa käyttöhistoria.

Apuna voi käyttää esimerkiksi komission nettisivuilla olevaa uuselintarvikeluetteloa, johon on koottu tietoa erilaisista elintarvikkeista ja niiden ainesosista uuselintarvikestatuksen suhteen. Muita hyviä tietolähteitä on lueteltu Uuselintarvikestatuksen selvittäminen -sivulla.

3. Miten haetaan uuselintarvikelupaa?

– Uuselintarvike voi päästä markkinoille kahden eri menettelyn kautta. Hakemusmenettelyä käytetään, kun uuselintarvike tulee ensimmäistä kertaa EU:n elintarvikemarkkinoille. Tällöin markkinointilupa myönnetään toimijan hakemuksesta, jonka tulee sisältää selvitys tuotteen turvallisuudesta yhteisössä hyväksytyin edellytyksin. Helpotettua ilmoitusmenettelyä voi käyttää, mikäli tuote olennaisesti vastaa jo markkinoille hyväksyttyjä elintarvikkeita.

Lisätietoa uuselintarvikeluvan hakemisesta Uuselintarvikeluvan hakeminen -sivulta.

4. Pitääkö tuotteelle hakea uuselintarvikelupa, jos lupa on jo aiemmin saatu vastaavanlaiselle tuotteelle?

– Uuselintarvikelupa on aina hakijakohtainen, mutta ensimmäisen luvan myöntämisen jälkeen ns. olennaisesti vastaavat tuotteet voidaan tuoda EU:n markkinoille helpotetun menettelyn kautta eli niistä pitää tehdä komissioon uuselintarvikeilmoitus.

Ilmoituksessa on oltava jonkin EU-maan toimivaltaisen viranomaisen lausunto siitä, että kyseinen tuote on olennaisesti vastaava kuin jo luvan saanut valmiste. Suomessa tämä viranomainen on uuselintarvikelautakunta. Ilmoitus jätetään käytännössä Eviraan, joka pyytää lausuntoa uuselintarvikelautakunnalta.

Lisätietoa uuselintarvikeilmoituksista Uuselintarvikeilmoitukset ja lausunnot olennaisesta vastaavuudesta -sivulta.

5. Kuinka monta vuotta uuselintarvikkeen hakemusprosessi kokonaisuudessaan vie aikaa?

– Useita vuosia (2 - 4 vuotta). Ensimmäisestä turvallisuusarvioinnista vastaa yksi jäsenmaa eli se, jossa tuotetta halutaan ensimmäisenä markkinoida. Jäsenmaan valmistamaa ensiarviota kommentoivat muiden maiden asiantuntijat. Mikäli hakemuksesta esitetään perusteltuja vastalauseita markkinoille saattamisesta, siirtyy asian käsittely komissiolle. Komission konsultoi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista EFSAa. Äärimmäisissä tilanteissa saattaa hakemuksen käsittely siirtyä edelleen EU:n neuvostolle. Käsittely venyy usein myös hakijan toimittamien puutteellisten asiakirjojen vuoksi. Ilmoitusprosessi on huomattavasti nopeampi (1 - 4 kk).

6. Mistä tietää, onko jokin tuote tai ainesosa saanut uuselintarvikeluvan?

Komission sivuilla on luettelo komission tekemistä uuselintarvikepäätöksistä.

Lisäksi markkinoilla on uuselintarvikkeita, jotka on hyväksytty ns. olennaisen vastaavuuden perusteella. Näistä tuotteista on luettelo komission sivuilla.

7. Saako hyönteisiä myydä elintarvikkeena?

– Tällä hetkellä kokonaisia tai prosessoituja hyönteisiä ei saa tuoda maahan, myydä, markkinoida tai kasvattaa elintarvikkeeksi, ennen kuin kunkin lajin käyttöhistoria EU:ssa on voitu osoittaa tai sille on myönnetty uuselintarvikelupa. Suomi noudattaa asiassa komission suosittelemaa tulkintalinjaa yhdessä useimpien EU-maiden kanssa.

Tilanne EU:ssa ja näin myös Suomessa voi muuttua, mikäli jonkin hyönteislajin todetaan olleen elintarvikekäytössä EU:n alueella ennen vuotta 1997. Tällöin ne eivät ole uuselintarvikkeita ja voivat tulla eurooppalaisten ruokapöytään piankin.

Lainsäädäntö ei puutu siihen, mitä yksittäinen ihminen syö tai juo, sen jokainen tekee omalla vastuullaan. Mutta mikäli kyse on hyönteisten kaupallisesta myynnistä, markkinoinnista, luovutuksesta, tarjoamisesta tms., niitä koskee sama elintarvikelainsäädäntö kuin mitä tahansa muitakin elintarvikkeita. Lainsäädännöllä pyritään varmistamaan se, että elintarvikkeet ovat kuluttajille turvallisia syödä. Yhdenkään hyönteisen turvallisuutta ei toistaiseksi ole arvioitu uuselintarvikeasetuksen vaatimusten mukaisesti.

Komissio tekee aktiivisesti työtä hyönteiskysymysten ratkaisemiseksi. Se arvioi hyönteisten elintarvikekäyttöhistoriaa EU:ssa ja on pyytänyt Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselta EFSAlta apua sen arvioimiseksi, mitä hyönteisistä ja niiden turvallisuudesta tiedetään elintarvikkeina ja rehuina. Esiin ovat nousseet muun muassa tuotannon hygieeninen laatu, allergiapotentiaali, liiallisen kitiinin saannin haitat ja hyönteisten sisältämät luontaiset haitalliset tai myrkylliset aineet.

Lisätietoa hyönteisten elintarvikekäytöstä Hyönteiset elintarvikkeina -sivulta.

8. Vapauttaako Evira hyönteisten tai villiyrttien myynnin ja käytön elintarvikkeena vuoden 2018 alussa?

- Evira ei kiellä tai vapauta uuselintarvikkeiksi katsottavien elintarvikkeiden myyntiä tai käyttöä. Kyse on EU-lainsäädännöstä, joka kieltää hyväksymättömien uuselintarvikkeiden myynnin ja käytön elintarvikkeena koko EU:n alueella. Jos hyönteisillä tai villiyrteillä on merkittävää käyttöhistoriaa elintarvikkeena EU:n alueella ennen vuotta 1997, niiden myynti ja käyttö elintarvikkeena on sallittua. Käyttöhistorian osoittaminen on elintarvikealan toimijan tehtävä. Jos merkittävää käyttöhistoriaa elintarvikkeena ei ole, tulee hyönteisille tai villiyrteille hakea uuselintarvikelupaa, myös vuonna 2018, kun EU:n uutta uuselintarvikeasetusta aletaan soveltaa. 

Lisätietoa uudistetusta uuselintarvikeasetuksesta ja sen tuomista muutoksista Uuselintarvikeasetuksen uudistus -sivulta. 

9. Ovatko eksoottiset kalat ja lihat uuselintarvikkeita?

– Kalat ja lihat kuuluvat aivan samalla tavalla uuselintarvikeasetuksen piiriin kuin muutkin elintarvikkeet. Jos merkittävää elintarvikekäyttöhistoriaa EU:n alueella ei ole ollut ennen vuotta 1997, ne katsotaan uuselintarvikkeiksi. Mikäli sen sijaan merkittävää käyttöä on ollut jossain EU-maassa, niitä ei katsota uuselintarvikkeiksi.

10. Miksi kolesterolia alentavat kasvisterolit ovat uuselintarvikkeita, mutta vastaavalla tavalla vaikuttavat kasvistanolit eivät?

– Kasvistanoliesterit tuotiin markkinoille Benecol-tuotteissa ennen toukokuuta 1997, eivätkä ne näin ollen täytä uuselintarvikkeen määritelmää.

11. Onko chian siementen myyminen Suomessa laillista?

– Chia-kasvin (Salvia hispanica) siementen myynti ja markkinointi vaatii uuselintarvikeasetuksen mukaisen luvan. Tietoa erilaisten chiaa sisältävien tuotteiden hyväksyttävyydestä elintarvikkeina on koottu sivuille Chian siementen käyttö elintarvikkeissa.

12. Saanko kerätä ja syödä takapihallani kasvavia villiyrttejä?

– Luonnonvaraisten kasvien keräily omaan käyttöön on jokamiehenoikeudet huomioiden vapaata, eikä elintarvikelainsäädäntö rajoita sitä millään tavalla. Jokainen saa siis kerätä ja syödä luonnosta omalla vastuulla myös villiyrttejä. Kun toiminta on kaupallista eli esimerkiksi tuotteita myydään kaupassa tai ravintolassa, kuuluu se elintarvikelainsäädännön piiriin.

13. Saako maitohorsman varsia käyttää elintarvikkeena esimerkiksi parsan tapaan?

– Kyllä saa. Maitohorsman nuoret versot ja varret ei katsota olevan uuselintarvikkeita, joten niiden elintarvikekäyttö on vapaata. Evira on laatinut toimialan kanssa listan, johon on kerätty elintarvikekäytön kannalta tärkeimmät suomalaiset luonnonvaraiset kasvit ja kasvinosat ja niiden sallittavuus eri elintarvikeryhmissä. https://www.evira.fi/elintarvikkeet/valmistus-ja-myynti/uuselintarvikkeet/suomalaisten-luonnonvaraisten-kasvien-elintarvikekaytto/

14. Onko jäkälien vienti elintarvikkeina muihin EU-maihin sallittua?

– Jäkälät eivät ole sallittuja tavanomaisena elintarvikkeena eli niiden vientikään tähän tarkoitukseen ei ole EU:ssa sallittua. Joidenkin jäkälälajien käyttö on kuitenkin sallittua ravintolisissä, teetyyppisissä tuotteissa, mausteina tai annoskoristeena. Esimerkiksi harmaaporonjäkälä (Cladonia rangiferina) on sallittu ravintolisissä, mutta sen yleinen elintarvikekäyttö vaatii kuitenkin uuselintarvikeluvan. Palleroporonjäkälä (Cladonia stellaris) puolestaan on uuselintarvike ja vaatii luvan, ennen käyttöä elintarvikkeena. Islanninjäkälä tai isohirvenjäkälä (Cetraria islandica) on Suomessa sallittu käytettäväksi teetyyppisenä tuotteena, mausteenkaltaisesti tai annoskoristeena. Tämä tulkinta ei ole yhteiseurooppalainen, joten muut jäsenmaat saattavat suhtautua asiaan toisin. Yleinen käyttö vaatii tässäkin tapauksessa uuselintarvikeluvan.

15. Katsotaanko pakurikääpä (Inonotus obliquus) uuselintarvikkeeksi?

– Pakurikääpä (Inonotus obliquus) katsotaan EU:ssa uuselintarvikkeeksi, jonka käyttö on sallittu vain rouheena tai vesi- tai etanoliuutteena ravintolisäasetuksen määritelmän mukaisissa ravintolisissä. Tämän lisäksi pakurikääpää voidaan myydä ja markkinoida ainakin Suomessa teetyyppisenä tuotteena (yrttiteenä). Yrttiteellä tarkoitetaan tässä yhteydessä tuoreesta tai kuivatusta kasvista tai kasvin osasta vesiuutolla valmistettua haudutettua juomaa, jota käytetään teen tai kahvin tapaan. Pakurikäävän käyttö muissa elintarvikkeissa (ns. ”tavanomaisissa” elintarvikkeissa, kuten smootheissa, juomissa, proteiinijauheissa, leivässä tai kaakaossa) on sen sijaan kiellettyä, kunnes sille on haettu ja myönnetty uuselintarvikeasetuksen (EY) N:o 258/97 mukainen markkinointilupa.

16. Saako Suomessa markkinoida eteläamerikkalaista makean makuista stevia-yrttiä?

– Stevia-kasvi (Stevia rebaudiana) katsotaan EU:ssa uuselintarvikkeeksi, jonka kuivattujen lehtien ja lehdistä valmistettujen vesiuutteiden käyttö on sallittu vain ravintolisäasetuksen määritelmän mukaisissa ravintolisissä. Tämän lisäksi stevian lehtiä voidaan myydä ja markkinoida Suomessa teetyyppisenä tuotteena (yrttiteenä). Yrttiteellä tarkoitetaan tässä yhteydessä tuoreesta tai kuivatusta kasvista tai kasvin osasta vesiuutolla valmistettua haudutettua juomaa, jota käytetään teen tai kahvin tapaan. Stevian lehtien käyttö muissa elintarvikkeissa (ns. ”tavanomaisissa” elintarvikkeissa, kuten jugurteissa tai leivonnaisissa) on sen sijaan kiellettyä, kunnes sille on haettu ja myönnetty uuselintarvikeasetuksen (EY) N:o 258/97 mukainen markkinointilupa.

Huom! Steviakasvin lehtiuutteesta valmistettujen stevioliglykosidien käyttö makeutusaineena on sallittu EU:n lisäainelainsäädännön mukaan. Lisätietoa stevioliglykosideistä Stevioliglykosidit -sivulta.

17. Saako noni-hedelmää sisältäviä tuotteita markkinoida Suomessa?

– Saa, mutta ainoastaan luvan saaneiden yritysten noni-tuotteita. Noni-kasvin (Morinda citrifolia) hedelmä ja lehdet katsotaan uuselintarvikkeiksi, jotka vaativat ennen markkinoille pääsyään uuselintarvikeluvan. Luvan ovat saaneet komission myönteisen päätöksen kautta Morinda Inc. –nimisen yrityksen noni-kasvin hedelmämehu käytettäväksi pastöroiduissa hedelmämehuissa (päätös 2003/426/EY), saman yrityksen kuivatut ja paahdetut noni-kasvin lehdet käytettäväksi yrttijuomien valmistukseen (päätös 2008/985/EY) ja Tahitian Noni International –nimisen yrityksen noni-hedelmistä valmistettu sose ja tiiviste käytettäväksi päätöksen 2010/228/EU liitteessä  II mainittuihin tuotteisiin, kuten makeisiin, jäätelöihin, kekseihin, hilloihin ja ravintolisiin. Tämän lisäksi useat yritykset ovat saaneet noni-tuotteilleen, kuten mehuille, tiivisteille, uutteille ja jauheille, luvan asetuksen (EY) N:o 258/97 mukaisen ilmoitusmenettelyn kautta.

18. Onko ginseng uuselintarvike?

– Eri ginseng-lajikkeista Panax ginseng-lajikkeella tiedetään olevan käyttöhistoriaa EU:n alueella ennen toukokuuta 1997, joten se ei ole uuselintarvike.

Muista ginseng-lajikkeista Panax notoginseng -, Panax pseudoginseng - ja Panax quinquefolius -lajikkeilla on käyttöhistoriaa vain ravintolisinä. Näiden lajikkeiden käyttö ravintolisissä on sallittua, mutta niiden käytön laajentaminen muihin elintarvikkeisiin vaatii uuselintarvikeluvan.

19. Onko Andien vadelma (Rubus glaucus) uuselintarvike?

– Andien vadelma (Rubus glaucus) katsotaan uuselintarvikkeeksi, sillä sen käyttöhistoriasta elintarvikkeena ei ole tällä hetkellä mitään tietoa. Andien vadelmasta ei löydy minkäänlaista mainintaa komission uuselintarvikeluettelosta.

20. Onko korkeapainepastörointi menetelmä, jonka katsotaan kuuluvan uuselintarvikeasetuksen piiriin?

– Korkeapainepastörointi on valmistusmenetelmä, jonka kohdalla pitää tapauskohtaisesti miettiä, kuuluuko se uuselintarvikeasetuksen piiriin. Mikäli korkeapaineteknologian käyttö ei aiheuta lopputuotteen koostumukseen tai rakenteeseen merkittäviä muutoksia ravintoarvon, aineenvaihdunnan tai ei-toivottujen aineiden pitoisuuksien suhteen, se ei ole uuselintarvikeasetuksen mukainen uusi menetelmä (uuselintarvikeasetus (EY) N:o 258/97, 1 artikla 2. f). Toimijan tehtävä on itse arvioida menetelmän vaikutukset lopputuotteeseen ja tarvittaessa osoittaa.

21. Ovatko eksoottiset goji- tai acai-marjat uuselintarvikkeita?

– Eivät ole. Komission uuselintarvikeluettelon mukaan Etelä-Amerikasta peräisin olevaa acai-marjaa (Euterpe oleracea) ja Aasiasta peräisin olevaa goji-marjaa (Lycium barbarum) ei katsota uuselintarvikkeeksi, joten niitä saa myydä elintarvikkeena 

22. Saako yaconia tai yaconista valmistettuja elintarvikkeita myydä ja markkinoida Suomessa?

– Nykyään saa, tilanne on muuttunut vuoden 2014 alusta. Yaconin eli Smallanthus sonchifolius -kasvinjuurimukuloiden merkittävä elintarvikekäyttöhistoria EU:n alueella ennen vuotta 1997 on pystytty osoittamaan, eikä sitä näin ollen enää katsota uuselintarvikkeeksi.

23. Mitä on quorn?

– Quorn on Englannin johtavin mykoproteiinia sisältävien elintarvikkeiden brändi. Mykoproteiiniksi katsotaan mikä tahansa proteiinirikas elintarvike, joka on prosessoitu syötävästä sienestä. Quornia myydään laajasti Euroopassa ja muualla maailmassa kasvissyöjien ruokavalioksi. Quornia ei katsota uuselintarvikkeeksi.