Uuselintarvikestatuksen selvittäminen

Mistä tietää, onko tuote uuselintarvike? Tuotetta ei katsota uuselintarvikkeeksi, jos sillä on ollut merkittävää elintarvikekäyttöhistoriaa EU:n alueella ennen toukokuuta 1997, jolloin uuselintarvikeasetus astui voimaan. Tulkintaan ei vaikuta tuotteen elintarvikekäyttö muualla maailmassa.

Kaiken kattavia listoja uuselintarvikkeista tai hyväksyttävistä tuotteista ei ole. Elintarvikelain (23/2006, 16 §) mukaan elintarvikealan toimija itse vastaa siitä, että tuote on turvallinen ja elintarvikkeita koskevien määräysten mukainen. Uuselintarvikeasioissa hänellä on myös vastuu selvittää ja tarvittaessa todistaa käyttöhistoria ennen vuotta 1997. Erityisesti kun on kyse ainesosista, joiden elintarvikekäyttö ei ole niin tunnettua, toimijan tulee varmistaa, ettei niitä katsota uuselintarvikkeiksi. Mikäli käyttöhistoriaa ei löydy, katsotaan niiden olevan uuselintarvikkeita ja siis kuuluvan uuselintarvikeasetuksen piiriin.

Uuselintarvikestatus muodostetaan aina yhteistyössä EU:n uuselintarvikeasiantuntijoiden kanssa sen hetkisen tiedon ja käytettävissä olevan materiaalin pohjalta. Näitä yhteisötason tulkintoja on kirjattu Euroopan komission ylläpitämään julkiseen uuselintarvikeluetteloon (engl. Novel Food Catalogue).

Komission uuselintarvikeluettelo ei ole täydellinen. Elintarvikkeen uuselintarvikestatusta selvitettäessä on käytettävissä lisäksi muun muassa alla olevat julkiset tietolähteet:

  1. ns. Nettox-kasviluettelo (löytyy sivun oikeasta laidasta). Nettox-kasviluettelo on erään EU-projektin yhteydessä syntynyt lista syötävistä kasveista. Lista on hyväksytty EU:ssa myös listaksi kasveja, jotka pääsääntöisesti voidaan katsoa olevan ei-uuselintarvikkeita.
  2. Eviran lista suomalaisten luonnonvaraisten kasvien elintarvikekäytöstä, (pdf).
  3. Kauppasienet. Luettelosta löytyviä kauppasieniä ei lähtökohtaisesti pidetä uuselintarvikkeina. 
  4. Markkinoille hyväksytyt tai kieltopäätöksen saaneet uuselintarvikkeet 

      Euroopan komission päätökset, (pdf)
      Ilmoitukset komissiolle, (pdf). 

  5. Taulukko hakemuksista, (pdf).
  6. ns. BELFRIT-lista (englanniksi). Listaan on yhdistetty Belgian, Ranskan ja Italian listat ravintolisissä sallituista tai kielletyistä kasveista. 
  7. Italian lista muista aineista, jotka on sallittu ravintolisissä (italiaksi). Lista on yleisesti hyväksytty jäsenmaiden kesken. 
  8. Saksan listat kasveista ja kasvinosista (englanniksi).
  9. Itävallan lista kasveista, joilla on ollut teekäyttöhistoriaa (saksaksi). Näiden kasvien käyttö teetyyppisissä tuotteissa on pääsääntöisesti sallittua.

Vaikka jollakin tuotteella on ollut käyttöhistoriaa elintarvikkeena jossain EU:n jäsenmaassa, on elintarvikealan toimijan syytä ottaa huomioon mahdolliset kansalliset käyttöä rajoittavat säädökset. Esimerkiksi jossain jäsenmaassa tuotetta voidaan pitää lääkkeenä.

Hyödyllistä tietoa etenkin eri kasvien turvallisuudesta voi löytyä muun muassa seuraavista lähteistä:

  1. Lääkeluettelon rohdokset (liite 2). Lääkeluettelon rohdoksia voi käyttää myös elintarvikkeissa, mutta niiden lääkestatus kannattaa varmistaa Fimealta. 
  2. ns. EFSAn Compendium (EFSA Compendium of botanicals reported to contain naturally occurring substances of possible concern for human health when used in food and food supplements) (englanniksi). Kooste kasveista, joissa on havaittu olevan luontaisia esim. myrkyllisiä, riippuvuutta aiheuttavia, psykotrooppisia tai muita ihmisen terveydelle haitallisia aineita. 
  3. Myrkytystietokeskuksen kasviluettelo.

 

LISÄÄ AIHEESTA PALVELUSSAMME