Littoistenjärven hauella vesihome

18.10.2017 09:00

Littoistenjärveltä Elintarviketurvallisuusvirasto Eviraan tutkittavaksi toimitetulla hauella todettiin ihohaavaumia sekä laaja vesihometartunta, mutta ei merkkejä muusta tarttuvasta taudista, myrkytyksestä tai merkittävästä ulkoloistartunnasta. Tutkimuksia vaikeutti se, että hauki oli jo alkanut mädäntyä. Muutosten ensisijainen syy jää epäselväksi.

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira sai tutkittavakseen yhden seitsemästä Littoistenjärveltä löydetystä hauesta. Muut olivat päätyneet merikotkien ja muiden petojen suihin. Esitietojen mukaan kala oli lopetettu 26.9.2017 ja nostettu vedestä 28.9.2017.

"Hauella todettiin laaja pinnallinen vesihometartunta, joka on tarttunut kalan ihossa olleiden, mahdollisesti saalistuksessa syntyneiden haavaumien kautta. Vesihome ei itsessään aiheuta kuolemaa, mutta se vaikeuttaa kalan nestetasapainon hallintaa ja voi pahimmassa tapauksessa johtaa kalan kuolemaan. Tautia aiheuttavia kalatautibakteereita tai -viruksia hauesta ei löydetty, ei myöskään merkittävää loistartuntaa", sanoo tutkija Anna Maria Eriksson-Kallio Eviran eläintautibakteriologian ja -patologian yksiköstä.

Vesihome on vedessä elävien leväsienten pinnallinen ihotartunta, yleensä Saprolegnia sp. -suvun sienten aiheuttama tauti. Vesihome ei tartu ihmiseen. Sieni-itiöt ovat yleisiä makeassa vedessä. Jos kalan vastustuskyky heikkenee esimerkiksi ulkoisen ihovaurion tai taudin seurauksena, tunkeutuvat sieni-itiöt kalan ihoon kasvattaen sienirihmoja ihoon ja sen pinnalle.

Tulosten analysointia vaikeuttivat kalan voimakkaat, kuoleman jälkeen syntyneet muutokset.

"Bakteriologisessa tutkimuksessa hauessa todettiin yleisiä vesibakteereita, jotka ovat merkki jo pitkälle edenneistä, kuolemanjälkeisistä muutoksista", Eriksson-Kallio toteaa.

Kudostutkimuksissa myös kalan ihossa ja lihassa havaittiin voimakkaita kuolemanjälkeisiä muutoksia. Ihon pintakerroksen päällä oli sekalaista bakteerimassaa sekä sienirihmastoa. Lisäksi voitiin todeta lievä krooninen pinnallinen, paikallinen ihotulehdus. Voimakkaita kuolemanjälkeisiä muutoksia oli myös maksassa, uimarakossa, munuaisessa, suolessa ja sydämessä.

Näytteeksi lähetetty hauki oli noin 60-senttinen ja 1,5-kiloinen maitikala. Etsinnöistä huolimatta muita sairaita kaloja ei ole löydetty.

Littoistenjärven kalakuolemista

Lisätietoja:
tutkija Anna Maria Eriksson-Kallio, tavoitettavissa 18.10., p. 050 439 2788, poissa 19. - 23.10.