Se koira älähtää, johon antibiootti kalahtaa

19.4.2017

Nero heräilee aamulla ja raapii kylkeään ja vatsaansa. Iho on kipeä ja tulehtunut. Samaan aikaan Tiuku yskii ja köhii. Nero ja Tiuku ovat koiria ja niiden omistajat huomaavat, ettei heidän lemmikeillään ole kaikki kunnossa ja soittavat eläinlääkärille.

Jotain tällaista tapahtuu joka päivä. Lemmikki sairastuu ja se tarvitsee hoitoa. Mitä pikemmin sen parempi. Se, mitä seuraavaksi tapahtuu, liittyy antibioottien hallittuun käyttöön ja edelleen bakteerien vastustuskyvyn eli resistenssin kehittymiseen. Neron omistaja saattaa olla sitä mieltä, että Neron ihotulehdukseen on saatava lisää samoja antibiootteja kuin aiemminkin. Eläinlääkäri voi olla samaa mieltä ja määrää Nerolle alkuun kuukauden antibioottikuurin, jota jatketaan tarvittaessa. Tiukunkin vaiva on aiemmin parantunut antibiooteilla ja sen omistaja pyytää, että eläinlääkäri määräisi aiemmin tehonnutta antibioottia apteekkiin.

Suomessa on tehty jo vuosikymmeniä työtä antibioottien hallitun käytön eteen ja meillä käytetäänkin tuotantoeläimille vähän antibiootteja ja sekin vain oikeaan tarpeeseen. Myös resistenssitilanteemme on tuotantoeläimillä suhteellisen hyvä. Eurooppalaisen kulutuslukuprojektin (ESVAC) mukaan tuotantoeläinten määrään suhteutettu antibioottien käyttö on Suomessa alhaisimpien joukossa. Tuotantopolven broilerit osaamme kasvattaa kokonaan ilman antibiootteja. Vain yksittäisiä lihasikoja lääkitään viimeisten kasvatuskuukausien aikana. Lehmien utaretulehduksiin tepsii yhä vanha kunnon penisilliini. Mutta seuraeläimille käytämme noin kaksinkertaisen määrän antibiootteja verrattuna Ruotsiin ja koirissamme esiintyy hankalia moniresistenttejä bakteereja, jotka ovat vastustuskykyisiä usealle eri antibioottiryhmälle. Ovatko suomalaiset koirat sairaampia kuin ruotsalaiset? Vai onko syy jossain muussa?

Reilu kymmenen vuotta sitten Ruotsi oli kuin Suomi. Koirille käytettiin lähes kaksinkertainen määrä antibiootteja nykyiseen verrattuna. Ensimmäiset moniresistenttien bakteerien aiheuttamat tulehdukset todettiin koirilla vuonna 2006, ja tiedotusvälineet uutisoivat niistä runsaasti. Ruotsalaiset eläinlääkärit ja viranomaiset käärivät hihansa ja ryhtyivät työhön. Viranomaiset kouluttivat eläinlääkäreitä ja eläinlääkärit kouluttivat eläinten omistajia ymmärtämään, etteivät antibiootit ole ratkaisu. Viranomaisille annettiin lisäresursseja tähän työhön. Avuksi tehtiin myös lainsäädäntö, joka edellyttää eläinlääkärin vastaanotoilta hygieniasuunnitelmaa, johon kuuluu osana myös antibioottien käyttösuunnitelma. Näillä keinoilla ruotsalaiset saivat alennettua antibioottien käyttöään ja seurauksena myös moniresistenttien bakteerien aiheuttamat tulehdukset vähenivät ruotsalaisissa koirissa.

Ruotsalaiset ovat tehneet hurjasti töitä hyvän tilanteensa eteen. Nyt on Suomen vuoro aloittaa sama työ ennen kuin on liian myöhäistä ja antibiootit eivät enää tehoa koirien bakteeritulehduksiin. Meillä on eläinlääkäreille tarkoitetut suositukset antibioottien käytöstä eläimille, ja omistajille on tehty esite antibioottien käytöstä. Eläimille hyväksyttyjen antibioottien tukkumyyntiä on seurattu jo vuodesta 1995. Tämä ei selvästi riitä, vaan tarvitsemme myös jotain muuta. Ennen kaikkea tarvitsemme tarkempaa tietoa antibioottien käytöstä eläimille. Sellaista, joka kertoisi, mille eläinlajeille ja mihin käyttötarkoituksiin antibiootteja kuluu eniten. Näin osaisimme löytää omat kipupisteemme ja kohdistaa niihin ohjeistusta, koulutusta ja myös valvontaa.

Kukaan tai mikään ei voi muuttaa tilannettamme yksin, vaan nyt on toimittava yhdessä. Viranomaisten, eläinlääkäreiden ja koirien kasvattajien ja omistajien on tehtävä yhteistyötä. Eläinlääkäri on ammattilainen, joka päättää tutkimusten perusteella, mikä kulloinkin on paras hoito eläimelle. Joskus se voi olla antibiootti, joskus joku muu eläinlääkärin määräämä hoito. Eläimen omistaja taas huolehtii eläimensä terveydestä ja totuttaa sen hoitotoimenpiteisiin ja esimerkiksi lääkkeen syömiseen. Koirien jalostuksessa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea terveyteen ja vältetään rakenteellisia ongelmia, jotka altistavat bakteeritulehduksille.

Tällä kertaa Neron eläinlääkäri ei muuten määrääkään antibiootteja, vaan rauhoittavia pesuja, ja alkaa selvittää toistuvien ihotulehdusten syytä. Tiukulla taas todettiin viruksen aiheuttama hengitystietulehdus, johon on turha määrätä antibioottia. Tästä on hyvä jatkaa.

 

Lemmikit ja ihmiset ovat läheisessä kontaktissa.

Teksti ja kuva:
Ylitarkastaja Henriette Helin-Soilevaara

 

Aihealueet: