Viikin Seniorit ja uusi ruoka

7.3.2018

Sain vuoden vaihteessa kutsun mennä kertomaan Viikin Seniorikerhon helmikuun kuukausitapaamiseen Evirasta. Suostuin, ja huomasin pian tarttuneeni isoon haasteeseen. Tiesin, että minua tulisi kuuntelemaan pitkällä elämänkokemuksella varustettuja monen alan taitajia. Totesinkin itselleni, että tapaamiseen pitää valmistautua huolella. Halusin antaa senioreille yleiskuvan Eviran toiminnasta ja ajankohtaista tietoa Evirassa tehdystä työstä, jota hekin voisivat omassa elämässään hyödyntää. En halunnut piiloutua hienojen termien ja "virkamiesslangin" taakse, vaan halusin ilmaista asiani niin, että se ymmärretään. Asiat oli siis itsekin ymmärrettävä niin hyvin, että pystyisin puhumaan yksinkertaisesti.

Vihdoin odotettu helmikuinen tapaamispäivä koitti. Viikin alueella asuvat seniorit uhmasivat pakkasta ja liukkautta saapuessaan aurinkoisessa, mutta kirpeässä talvisäässä Viikin asukastalo Kaareen. Senioreja saapui paikalle yli 40, mikä hallituksen jäsenten mukaan taitaa olla kuukausitapaamisten osanottajaennätys.

Viikin Senioreja, kuva Marja-Liisa Hollstein

Ensin kaffetta ja "sen seitsemää sorttia"

Aluksi juotiin kahvit ja syötiin seniorikerholaisten valmistamia suolaisia piirakoita ja runebergintorttuja. Samalla kerhon hallitus esittäytyi ja tiedotti jäseniään ohjatuista tiistaikävelyistä sekä tulevista kevään kulttuuritapahtumista ja kuukausitapaamisista. Aktiivista ja pirteää toimintaa!

Sitten oli oman esitykseni vuoro, jonka aiheeksi oli Seniorikerhon nettisivuilla ilmoitettu "Uusi ravinto". Tulijoita kiinnosti selvästikin tavata eviralainen virkamies – tai tässä tapauksessa – nainen. Iloinen puheensorina vaihtui keskittyneeseen kuunteluun, kun aloitin esitykseni. Kerroin kuulijoille Eviran toiminnoista yleisesti "laboratorion silmälasien läpi". Seniorit esittivät runsaasti kysymyksiä Eviran työstä ja tehtävistä sekä laboratorioiden tutkimuksista. Osaan kysymyksistä osasin vastata, osaan en. Oli hauskaa huomata, että oman teoriatietämykseni ja senioreiden käytännön kokemuksen kohdatessa moni palanen myös omassa ymmärryksessäni loksahti kohdilleen.

Kuvassa Helena Pastell puhumassa Senioreille, kuva Marja-Liisa Hollstein

Seniorit aktiivisia keskustelijoita

Kerroin seniorikansalaisille viime aikoina pinnalla olleista ruokaan liittyvistä asioista, kuten akryyliamidista, siemenistä, hyönteisruoasta ja elintarvikepetoksista.

Akryyliamidista kävimme mielenkiintoisen keskustelun, sillä osaa akryyliamidin muodostuminen ruoan paistamisen yhteydessä selvästi huolestutti, toisten antaessa asialle vähemmän painoarvoa. Eräskin rouva totesi: "Aina olen ruokani kunnolla voissa paistanut, ja tässä sitä edelleen ollaan" – kunnioitettavassa iässä siis. Tulimme yhdessä siihen tulokseen, että omassa kotikeittiössä asia toki kannattaa tiedostaa ja ehkä kääntää leivänpaahtimen voimakkuutta aavistuksen pienemmälle, mutta ruokaa pitää voida edelleen valmistaa paistamalla.

Sirkkalusikallinen, ole hyvä! Kuva Helena Pastell

Hyönteiset kiinnostivat myös. Tosin kaikki eivät käsittäneet, miksi sellaisia pitäisi alkaa syödä, kun muutakin ruokaa on saataville. Osa oli jo maistanut sirkkaleipää ja maku oli jopa miellyttänyt. Sirkkatuotteiden kohderyhmä vähän ihmetytti, koska moni oudoksui sirkkaa lihan korvikkeena ja epäili niiden sopivuutta kasvissyöjille ja vegaaneille.

Seniorit olivat selvästi vaikuttuneita Evirassa tehtävästä työstä ja tutkimuksesta. Totesipa eräskin: "Euroopan Elintarviketurvallisuusvirasto EFSA olisi kannattanut sijoittaa Italian sijasta Suomeen, koska täällä tehdään näin monipuolista ja hyvää työtä!"

Tapaamisesta hyötyä omaan työhön

Tapaaminen oli erittäin antoisa. Tuntui hyödylliseltä kohdata ihmisiä, joille Evira oli jollain tavalla tuttu, mutta kuitenkin toiminnaltaan hiukan etäinen. Seniorit olivat mitä otollisin kohderyhmä kertoa Evirasta, koska he eri alojen elämänkokemuksensa takia pystyivät keskustelemaan ruoka-asioista järkevästi käytännön tasolla ja johdattivat myös minut, eviralaisen erikoistutkijan, menemään ajatuksissani käytännön tasolle.

Tämän tyyppiset kohtaamiset ovat todella arvokkaita, sillä on mukavaa huomata, että omaa työtä arvostetaan. Välitön palaute kertoo, mistä ihmiset ovat kiinnostuneita, mikä heitä ihmetyttää ja mitä he toivoisivat meidän tekevän. Jatkossakin, sopivan tilaisuuden tullen, aion haastaa itseni aika ajoin kohtaamaan eri-ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia kansalaisia ja kertoa, minkä parissa Evirassa työskennellään.

Suosittelen muillekin!

Helena Pastell, erikoistutkija, p. 050 375 0968

Aihealueet: