2015

8.10.2015 Eviran Tiedepäivä

Eläinten terveys ja hyvinvointi  

Puheenjohtajina tutkija, ELT Maria Rönnqvist ja erikoistutkija, ELT Ulla-Maija Kokkonen.

Hevostautihanke
erikoistutkija, ELT Ulla-Maija Kokkonen, eläintautivirologian tutkimusyksikkö

Hevostautihankkeessa selvitettiin eräiden merkittävien tarttuvien hevostautien esiintymistä Suomessa painottaen tuontiin liittyviä ajankohtaisia tautiuhkia. Tavoitteena oli myös hankkia tietoa tarttuvista hevostaudeista hevoselinkeinon tueksi sekä tautidiagnostiikan, -seurannan ja -ohjeistuksen kehittämistä varten. Hankkeessa tutkittiin 402 tuontihevosta, 50 siitosoriita ja 217 sairasta hevosta, joiden epäiltiin sairastavan tarttuvaa tautia. Tutkittavia tauteja olivat näivetystauti, West Nile -kuume, virusarteriitti, hevosen herpesvirus-1 ja -4 tartunnat, hevosinfluenssa ja pääntauti. 

Broilerin kolibasilloosi
erikoistutkija Tarja Pohjanvirta, eläintautibakteriologian tutkimusyksikkö

Escherichia coli -bakteerin aiheuttamat infektiot ovat merkittävä hyvinvointi- ja taloudellinen ongelma broilerinlihan tuotannossa maailmanlaajuisesti. Tauti esiintyy monissa eri muodoissa, tavallisin on systeeminen infektio, josta käytetään nimitystä kolibasilloosi. Kolibasilloosia voivat aiheuttaa monen tyyppiset kolibakteerit. Virus- ja mykoplasmatartunnat altistavat lintuja kolibasilloosille. Suomessa ei ole tuotantosiipikarjassa todettu näitä tartuntoja. Siitä huolimatta Suomessa on ollut parin viime vuoden ajan tavallista runsaammin kolibasilloosia broilerituotannossa ja erityisen ongelmallinen tilanne on ollut vuonna 2015. Evirassa tutkittiin tammi - helmikuussa 2015 tehostetusti noin 400 linnun luuytimestä eristetyn E. coli kannan ominaisuuksia lähes 50 tilalta. Tutkimuksissa todettiin, että Suomessa on vuonna 2015 kahta päätyyppiä kolibasilloositapauksissa: toinen on maailmanlaajuisesti yleinen serotyyppi O78, ja toinen tiloilla lähes yhtä yleinen serotyyppiä O53. Samankaltaisia kantoja eristettiin sekä emoista, että tuotantopolven linnuista osoittaen että tartunta siirtyy munan välityksellä sukupolvelta toiselle.

MRSA-infektiot sikatilojen ihmisillä ja sioilla
erikoistutkija, DI Suvi Nykäsenoja, elintarvike- ja rehumikrobiologian tutkimusyksikkö

Metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus (MRSA) kotieläimillä ja sen merkitys ihmisten ja eläinten välisiin tartuntoihin -tutkimushankkeessa selvitettiin sikatiloilla työskentelevien ja asuvien ihmisten MRSA-kantajuutta. Tutkimuksen aikana tunnistettiin yksitoista eteläsuomalaista sikatilaa, joiden sioilla esiintyi MRSA-bakteeria. Näistä ihmisten seulonta- ja kyselytutkimukseen osallistui 24 henkilöä kuudelta eri tilalta. Kahdelta eri tiloilla työskentelevältä henkilöltä todettiin MRSA-bakteeri, joka oli samaa tyyppiä kuin tilan sioilla. Todetut MRSA-bakteerit kuuluivat yleisesti tuotantoeläimillä, erityisesti sioilla, esiintyvään CC398-ryhmään. Koska sikatiloilla asuvat, työskentelevät ja vierailevat henkilöt voivat altistua MRSA-tartunnalle, tulisi eläintilojen asianmukaiseen puhdistukseen, käsihygieniaan ja suojainten käyttöön kiinnittää huomiota sekä muistaa päivittäisissä toimintatavoissa eläinten ja ihmisten välisten tarttuvien tautien mahdollisuus.

Neonikotinoidien vaikutukset mehiläisiin
erikoistutkija, FT Kati Hakala, kemian ja toksikologian tutkimusyksikkö

Eviran ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) kaksivuotisessa Neomehi-hankkeessa on tutkittu neonikotinoidien käytön vaikutuksia mehiläisiin suomalaisessa öljykasvien kasvinsuojelussa. Hankkeen kenttäkoeosiossa perustettiin mehiläistarhat neljään eri Lounais-Suomessa sijaitsevaan kohteeseen rypsipeltojen välittömään läheisyyteen. Tutkimuspelloilla rypsiä viljeltiin joko luomuna tai peltoja käsiteltiin kontrolloidusti neonikotinoideja sisältävillä torjunta-aineilla. Mehiläispesien menestystä seurattiin ja analysoitiin neonikotinoidien jäämiä mehiläispesän tuotteista ja mehiläisistä. Kenttäkokeen lisäksi jäämäanalyyseja tehtiin myös otantana eri puolelta Suomea kerätyille pesänäytteille.

Rehusalmonellamalli
erikoistutkija, FT, dos. Jukka Ranta, riskinarvioinnin tutkimusyksikkö

Rehujen raaka-aineista, rehuista ja niiden sekoituksista kertyy monenlaista tietoa, jonka avulla voidaan kehittää arvioita salmonellariskistä. Estimointimalli on yksinkertaistettu kuvaus "materiavirroista" ja niihin liitettävistä näytteenottotuloksista. Tuloksena saadaan estimaatteja salmonellan esiintyvyydelle ketjun eri vaiheissa, jotka yhdessä pitoisuusarvion sekä annos-vaste -mallin kanssa muodostavat riskiestimaatin. Estimaatin epävarmuusjakaumaan vaikuttaa tiedon määrä kustakin osatekijästä.

Elintarviketurvallisuus

Puheenjohtajina erikoistutkija, ETT Helena Pastell ja tutkija, MML Arja Pohto.

Lampaat Yersinia enterocolitican reservuaarina
laboratorioinsinööri Kirsi-Maria Eklund, elintarvike- ja rehumikrobiologian tutkimusyksikkö

Yersinia enterocolitica on elintarvikkeiden välityksellä leviävä zoonoottinen bakteeri, jonka aiheuttamia suolistotulehduksia raportoidaan Suomessa vuosittain satoja, mutta jonka tartunnanlähteet ja patogeenisten kantojen reservuaarit tunnetaan vielä huonosti. Vuonna 2013 Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan projektissa tutkittiin 545 lampaan ulostenäytteet, joista 39:stä (7 %) eristettiin Y. enterocolitica. Y. enterocolitica on hyvin heterogeeninen laji, johon kuuluu sekä korkeapatogeenisia että tautia-aiheuttamattomia kantoja. Aineistossa todettiin kolmea eri Y. enterocolitica -biotyyppiä: harmittomana pidettyä biotyyppiä 1A, yleistä suolistotulehduksen aiheuttajaa biotyyppiä 2:O9 ja harvinaista, lähinnä eläinpatogeenina pidettyä, biotyyppiä 5:O3. Kumpaakaan patogeenisista biotyypeistä ei ole aiemmin raportoitu eristetyn suomalaisista lampaista.

Fineli ja Evira
erikoistutkija, ETT Helena Pastell, kemian ja toksikologian tutkimusyksikkö

Fineli on kansallinen elintarvikkeiden koostumustietokanta, jonka ylläpidosta vastaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Tietokanta sisältää yli 5 000 elintarviketta ja melkein 300 ravintotekijää. Finelin sisältämiä tietoja hyödyntävät terveydenhuolto, ruokapalvelu, ohjelmistosuunnittelu, opetus, tutkimus, riskinarviointi, elintarviketeollisuus, kauppa, päätöksentekijät ja kansalaiset. Evira on mukana päivittämässä tietokannan vanhentuneita analyysitietoja ja täydentämässä sitä puuttuvien tietojen osalta. Evira on myös THL:n koordinoiman Fineli-työryhmän jäsen, jonka muut yhteistyötahot ovat: maa- ja metsätalousministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Luonnonvarakeskus, Helsingin yliopisto, Elintarviteollisuusliitto ry. ja Päivittäistavarakauppa ry.

Tilannekatsaus Talvivaaraan
erikoistutkija, FT Eija-Riitta Venäläinen, kemian ja toksikologian tutkimusyksikkö

Marraskuussa 2012 Talvivaaran kaivoksen kipsisakka-altaan vuodon jälkeen käynnistettiin kaivosalueen lähivesien kalojen raskasmetallipitoisuuksien seuranta. Vuosina 2012 - 2013 toteutettiin kaikkiaan kolme näytteenottokierrosta. Näytteenotosta vastasi Luonnonvarakeskus (Luke) ja näytteiden analysoinnista Elintarviketurvallisuus Evira.

Seurantaa jatkettiin Luken ja Eviran yhteistyönä loppusyksyllä 2014 toteuttamalla IV näytteenottokierros ja kesällä 2015 V näytteenottokierros.  Lisätietoa päästöjen pidemmän aikavälin vaikutuksista tarvitaan, sillä sedimenttiin kertyvien metallien kulkeutumista kaloihin ei tunneta kovin hyvin ja kertyminen voi tapahtua hitaasti vasta pitkän ajan kuluessa.

Tutkimuksen kohteena oli alueen yleisiä kalalajeja kuten ahven, hauki, särki, made, kuha ja siika. Lihasnäytteistä mitattiin alumiini, arseeni, elohopea, kadmium, kromi, kupari, lyijy, mangaani, nikkeli, rauta, seleeni, sinkki ja uraani

Kalastukset keskitettiin Vuoksen vesistöalueella Kivijärvelle sekä Laakajärvelle. Vertailujärvenä oli Vuoksen alueella Ukonjärvi.

Oulujoen vesistö­alueella näytteet kerättiin Kalliojärvestä Kolmisopesta ja Jormasjärvestä. Vertailujärvinä olivat Oulujoen vesistöalueella Teerijärvi, Kiantajärvi ja Kivesjärvi.

Toisella ja kolmannella kierroksella oli yksittäisiä kalanäytettä, joiden kadmiuminpitoisuus ylitti elintarvikelainsäädännössä asetetun enimmäispitoisuusrajan, mutta neljännellä kierroksella ylityksiä ei havaittu. Neljännellä kierroksella myös lyijypitoisuudet olivat pääosin alle analyysimenetelmän määritysrajan eikä eroja ollut vesistöjen välillä tai kaivoksen vaikutusalueen ja vertailujärvien välillä. Uraanin ja alumiinin pitoisuudet olivat myös lähes kauttaaltaan alle analyysimenetelmän määritysrajan (U:0,005 mg/kg ja Al: 0,25 mg/kg), kuten aiemmillakin kierroksilla.

Mangaanipitoisuudet olivat pienentyneet aikaisempiin näytteenottokierroksiin verrattuna. Kolmella ensimmäisellä kierroksella kaivoksen vaikutusalueen kalojen mangaanin keskipitoisuus oli 2,6 mg/kg ja nyt neljännellä kierroksella 0,62 mg/kg, vastaavasti vertailujärvien kalojen mangaani oli pudonnut 1,2 mg/kg:sta 0,69 mg/kg:aan. Samoin sinkin keskiarvopitoisuus oli laskenut 7,6 mg/kg:sta 4.0 mg/kg:aan Kromi- ja kuparipitoisuudet olivat hiukan kasvaneet verrattaessa III näytteenottokierroksen tuloksiin. Nikkelin ja raudan pitoisuuksien muutoksissa ei ollut havaittavissa selkeää trendiä.

Tutkituista kaloista mitatut Hg-pitoisuudet ovat tyypillisiä humuspitoisten järvien vesissä, jollaisia myös kaivoksen vaikutusalueen vedet ovat. Sisävesialueiden petokalojen (isokokoiset ahvenet, hauki, kuha, made) elohopeapitoisuudet voivat olla korkeita. Eviran kalan yleisiin syöntisuosituksiin antamien poikkeusten mukaisesti merestä ja järvestä pyydettyä haukea voi syödä 1-2 kertaa kuussa siihen kertyvän elohopean takia. Raskaana olevien ja imettävien äitien ei tule syödä haukea ollenkaan. Sisävesialueiden kalaa paljon syövien suositellaan vähentävän muidenkin elohopeaa keräävien petokalojen käyttöä. Näitä kaloja ovat hauen lisäksi isokokoiset ahvenet, kuhat ja mateet.

Kalan lihalle asetetut enimmäispitoisuusrajat ovat seuraavat: kadmium 0,050 mg/kg, lyijy 0,30 mg/kg ja elohopea hauki 1,0 mg/kg, muut tutkitut kalalajit 0,50 mg/kg (Komission asetus (EY) 1881/2006, muutoksineen).

Viidennen näytteenottokierroksen analysointi on vielä kesken.

Valvonnan tutkimus
ylitarkastaja, elintarviketuotannon hygienian erikoiseläinl. Tiina Läikkö-Roto, elintarvikehygieniayksikkö

Hyvin toimiva ja vaikuttava valvonta on tärkeää elintarvikkeiden turvallisuuden varmistamisessa. Elintarviketurvallisuuden toteutumista seuraavat ja valvovat sekä elintarvikealan toimijat että viranomaiset. Tämä työ on vaikuttavaa, kun sillä voidaan vähentää elintarvikeketjussa ilmenevien epäkohtien esiintymisen todennäköisyyttä tai epäkohdista aiheutuvien vaikutusten merkitystä. Elintarvikevalvonnan tutkimuksessa arvioidaan elintarvikeketjun valvontamenetelmien toimivuutta ja merkitystä elintarviketurvallisuudelle. Tutkimuksen keinoin selvitetään esimerkiksi sitä, miten hyvin lainsäädäntö toteutuu tai kuinka ohjeistuksia noudatetaan käytännössä, ja pohditaan valvontajärjestelmissä tai lainsäädännön toteutumisessa havaittujen ongelmakohtien ratkaisukeinoja. Valvonnan vaikuttavuutta voidaan tarkastella myös taloudellisista lähtökohdista: mitä valvonta maksaa ja mitä rahan vastineeksi saadaan? Voidaanko valvontaa tehostaa lisäämällä merkittävästi valvontaan suunnattua rahoitusta tai löytyykö keinoja valvonnan vähentämiseen ilman että elintarviketurvallisuuden taso laskee? Myös valvonnan yhdenmukaisuus on yksi tärkeistä tutkimuskohteista. Tutkimus on muun muassa osoittanut, että viranomaisvalvonnan yhdenmukaisuutta ja vaikuttavuutta voidaan parantaa jo hyvin yksinkertaisillakin keinoilla.

Soijaravintolisät
erikoistutkija, FT Tero Hirvonen, riskinarvioinnin tutkimusyksikkö

Riskiprofiilin aineistona PlantLibra-hankkeen kyselytutkimus kasviravintolisien käytöstä. Kirjallisuushaun perusteella soijaravintolisien mahdolliseksi vaaratekijäksi havaittiin soijapaputiivisteen sisältämät kasviestrogeenit. Koe-eläimillä soijapaputiivisteen on havaittu aiheuttavan hormonihäiritsijälle tyypillisiä haittoja etenkin kehityksen varhaisvaiheissa. Annoskuvaaja (NOAEL) on 200 mg/kg rp./päivä. Soijapaputiivisteen yhteisvaikutukset lääkeaineiden kanssa ovat mahdollisia. Soijaravintolisiä käytetään lähinnä vaihdevuosioireiden itsehoitoon. Altistuminen soijapaputiivisteelle oli 0,25 - 4 mg/kg rp./päivä, siten soijaravintolisien turvamarginaali on riittävä. Rintasyöpäpotilaille soijaravintolisät voivat kuitenkin olla haitallisia.