Afrikkalaista sikaruttoa todettu Leningradin alueella

23.10.2009

<p>Kansainvälinen eläintautijärjestö OIE kertoi 20.10.2009, että Venäjällä Leningradin alueella Pietarin läheisyydessä on todettu sioissa afrikkalaista sikaruttoa. Taudin saaneet siat on lopetettu. Afrikkalainen sikarutto on helposti leviävä vakava eläintauti, jota ei voida eläinten oireiden perusteella erottaa klassisesta sikarutosta. Tautia esiintyy yleisesti Afrikassa. Afrikan ulkopuolella tartuntoja on Euroopan alueella Sardiniassa ja Kaukasuksen alueella. Tauti ei tartu ihmiseen.</p>

Afrikkalainen sikarutto on sioissa ja villisioissa esiintyvä viruksen aiheuttama sairaus. Taudin akuutin vaiheen tyypillisiä oireita ovat korkea kuume, verenpurkaukset iholla ja sisäelimissä ja korkea kuolleisuus.

Perinteisesti afrikkalaista sikaruttoa on todettu lähinnä vain Afrikassa. Euroopassa Sardinian saarella tauti on kotoperäisenä. Taudin levinneisyysalue laajeni 2007 Kaukasuksen alueelle Georgiaan, josta se levisi edelleen Armeniaan, Azerbaizaniin ja Venäjälle. Tautia ei ole saatu hallintaan ja se on jatkanut leviämistään alueella. Lokakuussa tautiin sairastuneita eläimiä todettiin Leningradin alueella.

Itämisaika on yksittäisissä eläimissä 5-15 vuorokautta. Tauti voi esiintyä akuutissa, subakuutissa ja kroonisessa muodossa. Kun eläimen iholla ja korvissa on selvästi havaittavia verenpurkaumia, on syytä epäillä akuuttia klassista sikaruttoa tai afrikkalaista sikaruttoa. Akuutissa muodossa ensioireena on yleensä korkea kuume (yli 40 °C), johon liittyy apatia, ruokahaluttomuus, nopea ja vaikeutunut hengitys sekä silmä- ja sierainvuoto. Oireena voi myös olla tiineyden varhaisessa vaiheessa tapahtuvat luomiset. Eläimellä on ihonalaista turvotusta tai verenpurkaumia erityisesti kehon ääreisosissa ja korvissa. Eläin saattaa vaipua koomaan ennen kuolemaa, joka seuraa 1-7 vuorokauden kuluessa kliinisten oireiden ilmenemisestä. Tilan sairastuvuus- ja kuolleisuusaste voi olla 100 prosenttia.

Tauti tarttuu yleensä hengitysteiden ja suun kautta eläinten joutuessa suoraan tai epäsuoraan kosketukseen tartunnan saaneisiin sikoihin tai viruksen saastuttaman rehun välityksellä. Tauti tarttuu myös puutiaisten, erityisesti Ornithodoros-suvun puutiaisten, välityksellä. Villisiat voivat ylläpitää virusta ja tartuttaa sikoja. Osa villisioista ei itse saa taudin oireita, mutta levittää silti virusta.

Jos havaitsee sioissa edellä mainittuja oireita tai muista syistä epäilee sikojen sairastuneen afrikkalaiseen tai klassiseen sikaruttoon, tulee välittömästi ottaa yhteys tilan sijaintikunnan kunnaneläinlääkäriin, tai jos häntä ei tavoiteta, läänineläinlääkäriin. Eläinlääkäri arvioi tilanteen ja tarvittaessa ottaa näytteitä eläimistä oireiden syyn selvittämiseksi.

Evirassa on valmius todeta afrikkalainen sikarutto, jos tautia epäillään sioissa. Taudin määritys voidaan tehdä joko osoittamalla virus kuolleiden sikojen elimistä tai toteamalla vasta-aineita sian seerumista.

Lisätietoa sikarutosta:
http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet_ja_terveys/elaintaudit/sikarutto  

Lisätietoa:
Tautivastustus:
ylitarkastaja Saija Jokela, Eläinten terveys ja hyvinvointi –yksikkö, p. 0400 318 510
Diagnostiikka:
tutkija Tiina Nokireki, Eläintautivirologian tutkimusyksikkö, p. 050 413 1687

 

Aihealueet: