Aivokalvomatoa todettu hirvenvasoissa Lounais-Suomessa

14.2.2013

<p>Aivokalvomatoa ( <em>Elaphostrongylus alces</em>) on löydetty Lounais-Suomen saaristossa tutkituista hirvenvasoista. Tieto loisen esiintymisestä Suomessa on uusi, mutta ei yllättävä, koska aivokalvomato on muun muassa Ruotsissa yleinen hirven loinen. Aivokalvomato ei tartu ihmiseen eikä lemmikkieläimiin. Aivokalvomatolöydökset todettiin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) ja Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran esiselvityksessä, jossa tutkittiin alustavasti mahdollisia syitä Lounais-Suomen saaristossa jo pitkään jatkuneeseen hirvenvasojen teuraspainon pienentymiseen.</p>

Tutkituista noin 50 hirvenvasasta hieman yli puolella todettiin tartunta. Tartunnat olivat lieviä, sillä aikuisia matoja löytyi yksittäisten vasojen näytteistä vain muutamia. Aivokalvomato on tyypillisesti vasojen loinen. Loinen saattaa vaikuttaa vasan kasvuun, ja se voi jopa aiheuttaa vakavan hermostollisen sairauden. Toisaalta lievä tartunta voi olla oireeton.

Aivokalvomato ei vaikuta hirvenlihan elintarvikekäyttöön. Joskus loisten aiheuttaman ärsytyksen takia on hirven takapään lihaksissa todettu paljain silminkin nähtäviä pieniä tulehduspesäkkeitä, mutta nämä voidaan poistaa ja sen jälkeen käyttää muu liha normaalisti.

Hirven aivokalvomato on sukkulamato, jonka aikuiset yksilöt elävät hirven selkäydintä peittävien kalvojen ympärillä tai takapään lihasten, lähinnä reisilihasten, pinnalla. Aikuiset madot ovat hyvin ohuita ja useita senttimetrejä pitkiä, juuri paljain silmin nähtäviä. Madot tuottavat toukkia, jotka päätyvät verenkierron mukana hirven keuhkoihin, keuhkoputkiin ja sieltä yskösten mukana nieltynä ruoansulatuskanavaan ja edelleen ulosteiden mukana ympäristöön. Loinen tarvitsee väli-isännäkseen etanan tai kotilon. Kun hirvi nielee infektoituneita nilviäisiä kasvien mukana, se saa tartunnan.

Hirvenvasojen teuraspainon pienentymistä Lounais-Suomen saaristossa selvittäneessä tutkimuksessa ensi vaiheen tutkimuskohteiksi valittiin aivokalvomadon esiintyminen sekä hirvien naaraskannan ikärakenne, tiinehtyvyys ja tiinehtymisajankohdat. Tiinehtymisasteeltaan hirvikanta todettiin erittäin hyväksi. Vähäinen ja nuori uroskanta ei siten näyttäisi olevan syynä vasakannan pienikokoisuuteen. Aivokalvomatotartunnan saaneiden yksilöiden keskimääräinen teuraspaino oli hieman pienempi ja alaleuan pituus hieman lyhyempi kuin yksilöiden, joilta matoja tai toukkia ei löytynyt. Erot eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä.

Syitä vasojen pienikokoisuuteen voi olla useita. Niiden selvittäminen edellyttää lisätutkimusta.

 Esiselvitys Lounais-Suomen saariston hirvien aivokalvo-madoista ja hedelmällisyydestä
(Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen työraportti 3/2013)

Lisätietoja:
tutkija Tuire Nygrén, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, puh. 0295 327 505
tutkimusprofessori Antti Oksanen, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, puh. 0295 304 900

Aihealueet: